maanantai 16. marraskuuta 2026

Martin McDonagh: Wild Horse Nine


Olen nähnyt Martin McDonaghin neljästä aiemmasta pitkästä elokuvasta kaksi, molemmat todella persoonallisia. Ebbing-leffassa alkoi olla kyllä liikaakin aineksia. Nyt tämä uutuus lunastaa lupaukset, tätä voinee pitää mestariteoksena heti tuoreeltaan. McDonagh on taas laatinut myös alkuperäiskäsikirjoituksen, joten ideoita miehellä kyllä riittää. Tapahtumat keskittyvät Chilelle kuuluvalle Pääsiäissaarelle 1973, juuri ennen Chilen sotilasvallankaappausta. Päähenkilöinä on kaksi CIA:n miestä, jotka muistelevat menneitä, selvittelevät välejään ja viittaavat jo tuleviinkin tapahtumiin. Huumoria ja tragiikkaa on juuri oikeassa suhteessa, kaikki toimii aivan loistavasti. Pääsiäissaari on visuaalisena miljöönä täydellinen tällaiseen tarinaan. John Malkovich ei ole suosikkejani, toisin kuin Steve Buscemi, mutta molemmat onnistuvat hienosti. Sam Rockwell pärjää myös hyvin, samoin tuore kasvo Mariana di Girolamo. Tom Waitsia ei voi sanoa tuoreeksi kasvoksi, mutta hän heittää upean cameon Malkovichin erakoituneena veljenä, joka asustaa hökkelissä Monument Valleyn reunalla. Waits asettuu oviaukkoon täsmälleen samalla tavalla kuin Ethan Edwards The Searchersissä. McDonagh harrastaa tällaisia homageja ja tämä oli hienoimpia. Musiikkikin toimii, kuten McDonaghilla aina. Hank Williamsin kuolemaosavaltio West Virginia nivotaan upeasti juonen kulkuun ja Stonesin ajaton Out of Time kuullaan ensin lyhyenä pätkänä ja sitten lopputekstien päällä. Pääsiäissaaren villihevosilla on tarinassa merkittävä rooli, joten siitä nimi. Numero yhdeksän ei McDonaghin mukaan merkitse mitään. Hienoa, että nykyäänkin tehdään näin loistavia elokuvia.

Ei kommentteja: