Robert Wisen maine ei ole lähtenyt kohoamaan, vaikka henkilökohtaisesti olen sitä jo pitempään aavistellut, tai ainakin toivonut. Wisen ohjaajauralla oli kalkkunoitakin, mutta hämmästyttävän paljon laatukamaa. En ole ennen nähnyt tätä kuolemanrangaistusdraamaa, joka valmistui 1958 juuri ennen Wisen ehkä suurinta mestariteosta Odds Against Tomorrow. Tosipohjainen noir-draama murhasta teloitetusta Barbara Grahamista, joskin elokuva taitaa olla enemmän kannanotto kuolemanrangaistuksen kieltämiseksi kuin totuudenmukaisuuteen tähtäävä raportti. Elokuvassa ei nähdä itse murhaa ja selvästi annetaan ymmärtää Grahamin olleen syytön. Todellisuudessa ei tainnut olla näin.
Aivan kuin Odds Against Tomorrow'ssa tässäkin on Saul Bass -henkiset alkutekstit ja tiukkaa jazzia. Musiikista vastaavat mm. Gerry Mulligan ja Art Farmer. Alkupuoli on puhdasta noiria, liikutaan San Diegon, Los Angelesin ja San Franciscon savuisissa jazzluolissa ja muissa alamaailman kokoontumispaikoissa. Selvästi höpönorttiakin kiskotaan. Käsikirjoittaja on Citizen Kane -skenaristi Herman J. Mankiewiczin poika Don, jonka tuotos perustuu Grahamia puoltaneen toimittajan artikkeleihin ja Grahamin kirjeisiin. Tämä selittänee elokuvan näkökulman syyllisyyteen. Susan Hayward esittää vakuuttavasti päähenkilöä, joka valuu vähitellen syvemmälle rikollisiin toimintoihin. Sentimentaalisuutta ei voida täysin välttää, sensaatioita etsivän ja ruokkivan lehdistön rooli on räikeää seurattavaa ja elokuvan keskiosa painottuu alkua tylsemmin oikeudenkäyntiympyröihin. Loppuosa on taas tanakampaa kerrontaa, lähes dokumentaarinen esitys San Quentinin kaasukammion toiminnasta. Aivan vastaavaa en muista nähneeni. Kokonaisuutena ei siis mikään mestariteos, mutta ryhdikäs lisäys taas Wisen ansioluetteloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti