Viisivuotias Vallilan Panimo Nilsiänkadulla on asuntoani lähimpänä sijaitseva oluttehdas, etäisyyttä on noin 400 metriä. Kävin paikalla ehkä noin vuosi sitten, mutta panimon myymälä ei ollut auki. En ole panimon oluista oikein saanut otetta, joten lähinaapuri on tavallaan jäänyt katveeseen. Nyt myymälä on laajentanut aukioloaikojaan, joten piipahdin paikalle lounastauolla. Opasteista huolimatta en löytänyt ensin oikeaa ovea, joka lähestyttäessä Sturenkadun suunnasta jää kuolleeseen kulmaan. Marssin vanhasta muistista sisäpihalle ja itse panimon puolelle. Sieltä peruuttelin sitten takaisin, myymälän ovi suoraan Nilsiänkadulla. Koronasta johtuen myymälässä ei itsepalvelua vaan pelkkä tiski vanhaan kunnon Alko-tyyliin. Myyjälle kerrotaan mitä halutaan ja hän ojentaa ne sitten kylmäkaapista tiskille. Kunnon nostalgiapläjäys. Tarjolla jopa yhdeksän eri olutta, joista hankin näytteet seitsemästä. Keveimmät lähes alkoholittomat Saunan ja Utun (Udun?) jätin enemmän niistä ymmärtäville.
Join Vallilan Usvaa viime syksynä uudessa Vallilan Corona-baarissa enkä tykännyt yhtään, vierteisyyttä ja mansikkaisuutta. Panimo mainosti Usvan olevan juuri pullotettua, joten päätin antaa uuden mahdollisuuden tuoreena. Tyyli merkitty NEIPAksi, 5,5 %. Hieman samea, mutta ei NEIPAn sameutta, värikin aivan liian tumma, keskiruskea lähinnä. Vaahtoa syntyi hyvin niukasti. Tuoksussa on kohtuullisen hyvin trooppista hedelmää. Maku on samaa suuntaa, hyvin ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä. Tietty tuoreus tässä kyllä tuntuu, mutta erityistä aromaattista raikkautta ei esiinny. Hiilihappotaso on kohdallaan, mutta suun keskiosan ja varsinkin takaosan täyttää jokseenkin epämiellyttävä nahkeus, jossa ei ole rapean katkeruuden puraisua ollenkaan. Kuin hampaattomat ikenet läpsäyttäisi yhteen. On tämä parempaa kuin Coronassa nautittu yksilö, mutta ei kovin onnistunutta vieläkään.
Katu IPA on uusi tuttavuus, siihen en ole jostain syystä ennen törmännyt. 6,7 %, joten ollaan ihan oikean IPAn vahvuuksissa. Vähän enemmän vaahtoa, väri ja sameus melkein sama kuin Usvassa, ehkä nyt meripihkan suuntaan enemmän väriä. Tuoksusssa on pihkaa ja maltaisuutta. Maku on yleishedelmäinen, niin kuin brittibitterissä, ei jenkkihumaloinnin sitrushedelmää. Pähkinää myös, miksei keksiäkin. ESB siis tyylilajina paljon lähempänä kuin IPA. Sinänsä tässä ei mitään ongelmaa ole, kun vaihtaa odotusarvot pois IPAsta. Varsin raikastakin tämä on, ei samanlaista nahkeutta kuin Usvassa. Jälkimaussa on lievästi oikeaa katkeruuttakin, mutta ei siellä mikään perämoottori ole. Taas hiilidioksidi oikein annosteltu, tämä on ihan miellyttävä olut, varmaankin paras juomistani Vallilan oluista. Ostopaikka Helsinki, Vallilan Panimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti