Viime vuonna kuollut Charles McCarry on jäänyt itseltäni paitsioon, mutta maine on todella kova vakoilukirjallisuuden piirissä. Mies toimi itsekin virkamiehenä CIA:ssa. Latasin nyt Kindleen McCarryn vuonna 1973 ilmestyneen debyytin, joka avaa seitsemän romaanin Paul Christopher -sarjan. Nimen mukaisesti romaanin rakenne on kuin asiakirjamappi. Se koostuu kokonaan mm. muistioista, sähkösanomista, pöytäkirjoista, vakoilijoiden raporteista ja lyhyistä henkilöesittelyistä. Kuulostaa epäselvältä, mutta toimii hämmästyttävän hyvin. Tarina etenee näiden dokumenttien kautta lähes kronologisesti ja juoni pysyy kirkkaana. Aiemmin ainakin Len Deighton oli harrastanut tällaista, mutta pienimuotoisemmin, ei koko romaanin mitassa.
On vuosi 1959, siis kylmä sota Sputnikin ja Berliinin muurin välillä. Kansainvälisessä yhteistyöjärjestössä Genevessä toimiva puolalainen Tadeusz Miernik ilmaisee läntisille tuttavilleen halunsa loikata länteen. Hänet on kutsuttu takaisin Puolaan ja mies pelkää vangitsemista ja mahdollista likvidointia. Puolassa on panttivankina hänen nuorempi sisarensa. Viesti välittyy läntisille tiedustelupalveluille, joita ei puolalaisen inhimillinen hätä hetkauta vähääkään. Mutta on myös mahdollista, että Miernik on Varsovan liiton solutusyritys ja siihen täkyyn olisi mielenkiintoista tarttua tarkoituksena seurata Miernikin toimia ja syöttää tälle disinformaatiota. Herkullinen ja kyyninen asetelma, jota McCarry vyöryttää hengästyttävällä intensiteetillä. Jopa Geneven paikallisväri hahmottuu hyvin, tuttuja paikkoja lyhyeltä omalta vierailultani pari vuotta sitten.
Geneven jälkeen romaani muuttuu hieman tavanomaisemmaksi agenttitrilleriksi. Rautaesiripun takana käydään Tšekkoslovakian Bratislavassa ja sitten ajetaan Cadillacilla Egyptin läpi Sudaniin. Siellä toiminnallisuus korostuu ja saa jopa westernin piirteitä. Loppua kohti vakoilumaailman kyynisyys iskee päälle alun tapaan. Loppuratkaisu on sopivan illuusioton ja vie vaikutelmaa le Carrén varhaistöiden suuntaan. Itse Christopher jää tässä avauksessa ohueksi, melkein sivuhenkilöksi, mutta McCarry laajentaa tiettävästi tätä näkökulmaa huomattavasti sarjan myöhemmissä osissa. Muut henkilöt ovat sitten sitäkin täyteläisempiä ja eksentrisiä, merkittävimpänä Miernik itse. Ross Thomasin joidenkin romaanien miehitys tulee helposti mieleen. Todella vaikuttava romaani ja nautinnollinen lukukokemus. Tuntuu selvältä, että McCarryn tuotantoa pitää tutkia lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti