Toinen uutuus-IPA lähialkon hyllystä. Olen juonut Oslossa Oslo IPAa, mutta Oslo Mikrobryggeri varmaankin eri lafka kuin tämä Oslo Brewing Company. "Classic West Coast IPA", sopimusvalmistaja, panopaikka St. Hallvards Bryggeri, 6,2 %, Equinox, Mandarina Bavaria. Ei aivan kirkas, mutta melkein. Ei niin lupaavaa poreilua lasissa kohti heikohkoa vaahtoa. Tuoksu on melko tunkkainen, jopa hevosen lantaa leyhähtää, lumen alta paljastuvaa maatunutta lehtikasaa. Maku on parempi, runsaasti hiilihappoa kuten näki jo silmällä. Yleishedelmäisyyttä, mutta kuivan tunkkaisesti. Nimenomaan tukkoisesti, olut ei aukea. Pihkaa tässä ehkä on, maltaisuuskin tuntuu, mutta nekään eivät pääse miellyttävällä tavalla esiin. Jälkimakua on, mutta siinäkään ei puhdasta katkeruutta. West Coast IPAna samaa tasoa kuin vaikkapa ruotsalaisten aloittelevien panimoiden "IPAt" vajaat 10 vuotta sitten. Alkolla olisi nyt loppuelämänsä tilaisuus nostaa olutprofiiliaan, kun koronakriisissä baarit eivät voi kilpailla yli 5,5 % -sarjassa. Näiden kahden tämäniltaisen näytteen perusteella tilaisuus jää hyödyntämättä. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
3 kommenttia:
RIP Norman Hunter. Sankari 60-luvun lopulla Elland Roadilla.
-Juha
Todellakin, vaikka maine kontroversielli. Kuulin asiasta ensi kerran tästä sinun kommentista. Pelasi vielä pitkään 70-luvullakin, näin ilmeisesti viimeisen kerran Euroopan Cupin finaalissa 1975.
Oma pulloni oli puhdas ja kohtuullisen raikaskin. Missään nimessä ei lantaa tai muuta epämiellyttävyyksiä aistittavissa. Katkeroa kyllä enemmän nipistykseksi kuin purennaksi.
Lähetä kommentti