Lisää Sonnisaaren korona-avustuspaketin antimia. Ensikohtaaminen Synnin kanssa tapahtui Oluthuone Leskisen tiskillä helmikuussa. Vahva tumma lager, 7,4 % siis, ei aivan läpitunkevan musta väri. Paahteisuutta, suklaata ja kahvia, voisi sokkotestissä mennä helposti stoutina. Hedelmäisyyttäkin on, vaikka ei siis hiivasta peräisin, mukana jenkkihumalia. Makeaa täyteläistä maltaisuutta, ehkä lievästi leipäisyyttä. Hieman karvaampaa mausteisuutta, joka jälkimaussa kääntyy katkeruudeksi. Aika monimuotoinen tuhti pakkaus, jossa mukana raikasta juotavuuttakin. Oman pienosakkuuspanimon oluiden kehumisessa ei ole oikein mieltä, kun kehittävää palautettahan tietysti pitäisi löytää päävastuullisille. Mutta ei voi mitään, huippuolutta panimo pukkaa kerta toisensa jälkeen.
torstai 23. huhtikuuta 2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No mistäs ne hedelmäesterit tulee, jos ne ei kerran hiivan metaboliatuotoksia ole?!
Ei välttämättä estereitä, mutta yleensä hedelmäisyyttä. Se tulee oletettavasti Simcoe-humalasta.
Kuvauksesta päätellen olisi ollut Kusettajan suun mukainen kalja.
Lähetä kommentti