Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Green Flash Hop Head Red Ale
Suurin osa Hilpeän Hauen amerikkalaispulloista liian suuria ja vahvoja, joten valinta osui sandiegolaiseen rediin, jonka odotukset eivät kovin korkealla äskeisen humalapommin jälkeen. San Diego on kuitenkin Oregonin Portlandin ohella ehkä maailman johtava olutalue ja voimakkaasti humaloiduissa oluissa selvä ykkönen. Siksipä San Diegon red/amber -tyylikin on varsin ekstreemiä. Alkoholia 6%, samea dubbelimainen väri, jota korostaa vääräntyyppinen lasi. Pehmeä hedelmäinen runko, hyvin voimakas humalainen jälkimaku. Amarillolla kuivahumaloitu olut, 45 IBUa, eli Urquell-tasoa. Tämä on ehkä katkeroisin juomani red, todella upeaa. Panimomestarikin spekuloi etikettitekstissä, että käsillä voi olla red IPA. Mikä ettei, ainakin tämä on parempi kuin useimmat redit. Tämmöiset herkemmillä vivahteilla operoivat hybridit ovat enemmän minun mieleeni kuin äärielämyksiä tavoittelevat tupla-imperialit. Helsinki, Hilpeä Hauki, 22.4.2009.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti