Alejandro Escovedo @ Savoy

Kuten olen aiemmin usein maininnut, 1980-luvulla innostuin kymmenistä amerikkalaisista kitaravetoisista rock-yhtyeistä. Texasin Austinissa vaikuttanut Rank And File nousi usein tutkaani eri yhteyksissä, mutta cowpunk-bändin levyjä en saanut käsiini ennen kuin tällä vuosituhannella. Vuoden 1982 esikoislevyn nimikappale Sundown päätyi sitten 200 suosikkini joukkoon iPod-valikoimaan. Rank And Filen debyytillä soittaa muuan Alejandro Escovedo, mutta hän erkani siitä True Believers -yhtyeeseen. Se jäi minulle tuntemattomaksi. Sitten 1994 hankin kuitenkin tuoreeeltaan Escovedon toisen soololevyn Thirteen Years. Ilmeisesti Escovedon nimi oli jäänyt mieleen, kun ostopäätös syntyi. Levyn tuotti suuri texasilainen suosikkini Stephen Bruton. Bruton myös soittaa levyllä ja kirjoitti yhden kappaleen yhdessä Escovedon kanssa. Ihan mielenkiintoinen levy, mutta ei kuitenkaan erityisemmin kolahtanut. Nyt kuunneltuna Losing Your Touch -niminen kappale rullaa kyllä letkeästi. Seuraavaksi törmäsin Escovedoon 1997 Ryan Adamsin Whiskeytown-bändin levyllä Strangers Almanac, jolla Escovedo laulaa kolmella kappaleella. Sen jälkeen kadotin näkyvyyden häneen, vaikka monenlaista mies näkyy tehneen sen jälkeenkin terveysongelmista huolimatta. 2008 Green On Red -mies Chuck Prophet kirjoitti yhdessä Escovedon kanssa kokonaisen Real Animal -albumin, jonka tuotti T.Rex -yhteydestä kuulu Tony Visconti. Sprinsteenin manageri Jon Landau hoiti jonkin aikaa myös Escovedon asioita ja Springsteen itse esitti Escovedon Always a Friend -kappaleen Houstonin keikalla yhdessä Escovedon kanssa.  

Perjantaiaamun Hesaria selatessa hämmästyin, kun Minne mennä -osion keikoissa oli Alejandro Escovedo samana iltana Savoyssa. Olin taas missannut kaikki ennakkotiedot tällaisesta tapahtumasta. Vaikka en siis artistin tuotantoa kovin hyvin tunne, niin ostin lipun kun niitä vielä jäljellä. Tunnen niin harvoja nykyisin keikkailevia muusikkoja, että kaikki vähänkin tutut säväyttävät. Keikka ei siis ollut loppuunmyyty, mutta hyvin yleisöä oli paikalla, myös julkisuuden hahmoja. Etukäteen kerrottiin, että Escovedo esiintyy ensin akustisesti ja tauon jälkeen sitten yhdessä Sami Yaffan kokoamien suomalaismuusikkojen kanssa sähköisemmin. Yaffa esitteli ensin Escovedon ja kyllä suomalaisbändi oli koko ajan mukana myös akustisessa osiossa. 74-vuotias Escovedo näytti olevan oikein hyvässä kunnossa. Hän kertoi pitkähköjä tarinoita käytännössä jokaisen kappaleen pohjustukseksi. Se vähän laski musiikin tehoja, mutta kyllä spiikitkin hienoja olivat. Hän kertoi tarinoita lapsuudestaan, ensin meksikolaisyhteisön idyllisyydestä Texasin San Antoniossa ja sitten rasismista Kalifornian Huntington Beachissa. Escovedo aikoi elokuvantekijäksi ja alkoi soittaa musiikkia vasta 23-24 -vuotiaana. Hän vaikutti San Franciscon punk-skenessä Nuns-yhtyeessä ja päätyi jopa asumaan New Yorkin Chelsea Hoteliin. Hän väitti nähneensä poliisien pidättävän Sid Viciousin Nancy Spungenin murhasta, tarinan jälkeen hän esitti kappaleensa Chelsea Hotel 78. Vanhempi veli Pete on soittanut Santanan yhtyeessä ja Peten tytär Sheila E on pop-tähti. Kappaleet olivat pääosin balladeja, mutta isohko bändi toi niihin mukavaa kuohkeutta. Yksi elektroninen kappale esitettiin ennen taukoakin ja sen jälkeen sitten kunnon rämisevää rockia, nyt ilman puhe-esittelyjä. Muutama kappale jonkinlaisen särömikrofonin kautta ja välillä mentiin ihan punk-raivolla. Kaikki kappaleet olivat itselleni tuntemattomia, joten siten en päässyt kunnolla fiilistelemään. Tykkäsin kyllä kovasti kokonaisuudesta. Encorena sitten Always a Friend, jota edelsi hauska kertomus kappaleen esityksestä Springsteenin kanssa. Escovedo vertasi E Street Bandin kanssa soittamista Maseratilla ajamiseen. Steven Van Zandt oli kuulemma kääntynyt selin yleisöön ja tuijottanut Escovedoa silmiin Sopranos-katseella "don't fuck this up" -viestillä. Kappale kulkikin Savoyssa hieman E Street -soundilla.