Kävimme syömässä Pub Niskassa mukavassa kabinetissa ahvenanmaalaiset peltileivät ja seuraan liittyivät Arin vanhat opiskelukaverit Pekka ja Jussi. Ihan hyvää pizzaa, tosin hieman hitaasti valmistuen. Pääsimme siis VPK:n talolle hieman aukeamisajan jälkeen, mutta hyvin mahtui vielä sisään. Todellakin näyttävä rakennus ulkoa ja sisältä, vähän samaa fiilistä kuin Helsingin Vanhassa ylioppilastalossa. Panimoiden määrä ja laatukin oli etukäteen hieman pettymys, aiempina vuosina on ollut vaikuttavampia nimiä. Esim. paikalliset Mallassepät, Orava ja Food Factory puuttuivat, samoin Kimito. Kylläpä silti juotavaa löytyi eikä laadussakaan suuria valituksia. Seisomapaikkoja salin keskellä, reunoilla, näyttämöllä ja yläparvella istumapaikkoja. Ruokaakin tarjolla, mutta vedin koko session nestepitoisesti seisten. Ennestään tuttuja vieraita en huomannut muita kuin Porin Timo Klimoffin, jonka pöydässä iltapäivän sitten vietimmekin. Näytteilleasettajista sentään tuttuja löytyi.
Oulun Mallaskellari on muuntautunut Naïlo Brewingiksi, jonka oluita en ole aiemmin päässyt kokeilemaan. Niinpä kiskaisin homman käyntiin Naïlon Czechmate-pilsillä, 5,5 %, Saaz ja Sladek. Kuiaa ruohoisuutta, puhdasta ja täyteläistäkin maltaisuutta, mutta ei tarpeeksi katkeruutta. Aika hyvä, edeltäjä Mallaskellarihan taisi keskittyä karkkisoureihin, mutta nyt siis tartuttu perinteisempään tyyliin lupaavalla otteella.
Viikkoa aiemmin Himo-vierailulla saatiin maistaa käymistankista lakkalageria, joka oli nyt kypsynyt myyntikuntoon. Kalle ja Teemu olivat antaneet nimeksi 4 vuodenaikaa. Etiketin nelonen oli niin hienosti muotoiltu, etten sitä ensin edes hahmottanut. Kuivaahan tämä on, marjaisuus tulee mukaan hillitysti. Varmaan toimii ruoka- ja terassijuomana ainakin, mukavaa muutenkin.
Kakolalla oli ehkä mielenkiintoisimmat uutuudet tarjolla. Kokeilin aluksi Atelier 25:ta, imperial IPA, 9,0 %. Mehuisuutta, raikkautta ja tuoreutta löytyy, alkoholi ei pääse häiritsemään makua. Kokonaisuus pysyy kuivana ja katkeroakin löytyy takaosasta. Tasapainoinen tapaus. Perään otin jyväskyläläisen X:n Sauhu-savulageria. Kirkasta, vaaleaa, savua oli aivan liian vaisusti. Sinänsä neutraali ja puhdas olut.
VPK:n talossa oli myös paikallisen Olutpuoti 5 piste 5:n tiski, josta hankin Tatu Hiitolalta Genys-panimon Two Liberties / Dvi Laisvės IPAa Liettuan Kaunasista. 6,0 % kaupan nimestä huolimatta, 55 IBUa. Tämä oli ikävä kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Sameaa ja ruskeaa, tunkkaista maltaisuutta, ei hedelmää. Päätin kokeilla myös toisen Jyväskylän ihmeen Hangaround & Nobodyn Nobody NEIPA 2.0:aa, jonka ensimmäisen version olen pullosta juonut. Vain 5,5 %, sameutta ja hedelmäisyyttä on nyt kohtuudella, mutta karkeaksi kokonaisuus tuintui jäävän.
Kakolan toisena oluena otin Atelier Baltic Porteria, jonka numeroa en älynnyt laittaa muistiin. Atelier 2X siis todennäköisesti. Raikkaan paahteista kuohkeaa vetoa, maltaisuus huokuu puhtaasti. Tämä vakuutti minut, saattoi olla session paras olut. Kun aloitin Naïlolla, päätin siihen lopettaakin. Dipso on vahva IPA, 7,9 %. Ruskeaa ja sameaa, pihkaa ja maltaisuutta. Kuiva, mutta vähän karkea. Yleishedelmäisyyttä on, katkeruuttakin jonkin verran. Monimuotoisuutta siis on, mutta aivan tasapainossa ja loppunvietyjä ainekset eivät vielä ole. Tässä vaiheessa siirryimme Arin kanssa Turun tummuvaan iltaan iltapalalle ja päätösdrinkille ennen paluumatkaa. Mukavaa oli, järjestelyt toimi hienosti, oikein näppärä festivaali.
1 kommentti:
Se Kakolan balttiporter oli Atelier 24.
Lähetä kommentti