maanantai 4. tammikuuta 2016

Hayke's IPA vs Itärannikon Pale Ale

Raumalainen Harri Metsäjoki (Reittausblogi) ja haminalainen Arto Halonen (Tuopin ääressä) ovat kokeneita olutbloggaajia ja kotioluen tekijöitä. Harrin kotioluita olen maistellut ennenkin, mutta Arton tuotantoon ainoa tuntuma on hänen reseptillään Suomenlinnassa tehty Kaiku Pale Ale. Molemmat herrat ovat siis käytännössä myös mustalaispanijoita, koska Harri on ollut myös (vaatimattomamman) Testowitin taustalla. Sain nyt Harrin kautta näytteet heidän uusista IPOistaan, kyseessä on kai hampaat irvessä ja tosimielessä käyty kamppailu eri rannikoiden herruudesta tässä lajissa. Maestrot ovat kirjoitelleet näistä käsittääkseni jo paljonkin, mutta välttelin juttujen lukua ennen maistelua. Otsikossa on Harrin käyttämät nimet oluista. 

Raumalaiseen tulee enemmän vaahtoa, se näyttää myös kuvassa hieman tummemmalta, mutta johtuu valaistuksesta. Livenä värit ovat lähes identtiset, myös hiilihapon muodostus näyttää samanlaiselta. Raumalaisen tuoksussa kypsää trooppista hedelmää makeahkosti, haminalainen ehkä hieman kirpeämpi, kuin jotain omenaisempaa. Haminalaisen maussa on pehmeyttä ja kirpeää sitruunaa, hiilihappoa ehkä aavistus liikaa. Hiilihappotaso sama raumalaisessakin, hieman liikaa. Maku on tuoksua pihkaisempi, greippiä myös, katkeruus selvästi voimakkaampi kuin haminalaisessa. Yllättävän samankaltaisia nämä ovat, vuorotellen molempia hörppiessä eroa ei tunnu tulevan muusta kuin katkeruudesta. Nämähän ovat todella puhtaita ja tasapainoisia, ei mitään horjahteluja kalkkisuuteen tai vihannesaromeihin. Raumalainen voi olla hieman monimuotoisempi, karviaismarjaakin siihen ehkä kohoaa. Kannattaa huomata, että raumalainen oli puolen litran pullossa, haminalaista 33 cl. Se voi tuottaa raumalaiselle etua, intuitiivisesti pidän aina isompaa astiaa makua edistävämpänä. Molemmissa on tuoreutta ja raikkautta. Huomaa kyllä, että aivan pystymetsästä nämä eivät tule, oma prosessi on selvästi saatu haltuun ja tavara on laadukasta.


Vilkaistaan sitten hieman speksejä. Hayke on noin 7,0-7,5%, IBU about 100, käytännössä pelkkää pilsner-mallasta, humalia on heitetty jo mäskäykseenkin, mikä kuulostaa varsin erikoiselta. Katkerona Warrioria, muuten sitten tyypillistä länsirannikon meininkiä Centennial, Cascade, Citra, Amarillo. Itärannikolla on ollut mukana enemmän kokeellisuutta, alkoholia 6,9%, EBUja 64, 10 % kaurahiutaleita seassa. Katkerohumala CTZ kuulostaa eksoottiselta, mutta käytännössä se on kai Columbus, T tarkoittaa Tomahawkia ja Z Zeusia. Aromina samankaltaisesti Citra, Centennial, Amarillo. Selvästi siis katkeroa suunnitellusti vähemmän ja sehän näkyi lopputuloksessakin. 


Ei kai tässä voi kuin suositella jatkoa tyyppien valitsemalla tiellä, tässä on vuoden 2016 parhaat IPAt toistaiseksi. En tiedä ovatko herrat kiinnostuneet kaupallisesta toiminnasta, mutta tältä pohjalta sinne ei ole ponnistusesteitä. Vaikka ei skaalaaminen uuteen laitteistoon helppoa ole, niin kuin olen päässyt Sonnisaaren alkutaipaleella havainnoimaan.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Ardesta on tullut melkoinen törkyturpa.

Nimetön kirjoitti...

Kiihkeästi svengaavan craft-skenen 20-luku lähestyy! Pizzarillut ja törkyturvat stand up in good old fashion; it's getting tight like that...