Olutkellari-blogin jyväskyläläinen Juha-Pekka Jylhä on tehnyt matkaoppaan suomalaisiin pienpanimoihin. Valitettavasti mukana ovat myös marjakäyttämöt, en suostu käyttämään viini-termiä näiden juomien yhteydessä. Se on harmittavaa, mutta nehän voi jättää huomiotta. Hieman perustellummin mukana on viinatehtaat, joista varsinkin viskitislaamoilla on luonteva suhde olueen. Kirjaa selaillessa huomio kohdistuu välittömästi vakuuttaviin karttoihin, kirjan julkaisija onkin Karttakeskus. Huomasin lopulta esimerkiksi sen, kuinka kaukana Rousalin saaripanimo on Kemiönsaaresta. Sen tiesin, että Jacobstads-panimo sijaitsee Uudessakaarlepyyssä (Uusikaarlepyyssä?), mutta myös upouuden Someron Panimon kotipaikaksi paljastuu Salo.
Kirja vertautuu tietysti helpoiten Santtu Korpisen ja Hannu Nikulaisen kahden vuoden takaiseen Suomalaiset pienpanimot -teokseen. Moitiskelin sitä hieman subjektiivisen värin puutteesta, mutta nyt joutuu toteamaan, että Jylhän oma ääni kuuluu tässä teoksessa vielä vaimeampana. Panimoesittelyt on ehkä tehty panimoiden omista kuvauksista varsin vähän editoimalla. Tästä on seurauksena se, että tekstit vaikuttavat ajoittain mainoksilta. Tämä on tietysti harkittu ratkaisu ja Jylhän blogikin on tunnettu positiivisesta asenteestaan. Esimerkkinä vaikkapa Bruuverin kuvaus "tunnelmallinen ja seesteisen hämyinen". Itsehän olen kuvannut samaa paikkaa ikkunattomaksi linja-autoasemaräkäläksi.
Olutkuvauksia tässä kirjassa ei ole ja informatiiviseksi matkaoppaaksi tämä on tarkoitettukin. Jälki on ammattimaista ja viimeisteltyä. Virheitä en huomannut, jos Fat Lizardin perustamisvuosi 2013 ei sellainen ole. Matkaopaskäyttöä haittaa aukioloaikojen puute, mutta niiden saaminen paikkansapitäviksi olisikin melkoinen urakka. Useisiin panimoihin ei tosin pääse kuin erikseen sovittaessa, jos silloinkaan. Painetun teoksen ajankohtaisuus on tietysti ainainen ongelma, juuri nyt panimoita perustetaan Suomessa enemmän kuin ehkä koskaan. Mutta hyvin Jylhä on ajan tasalla, kevään 2016 tilanne tulee tässä raportoitua tarkasti. Itselläni on hyllyssä 2000-luvun alussa kirjoitettuja USA:n osavaltioiden panimo-oppaita. Ei olisi uskonut, että vielä Suomestakin sellainen kirjoitetaan.
4 kommenttia:
Panimoravintolalla tarkoitettaneen -yleensä- ravintolaa, jonka tiloissa toimii panimo, ravintolapanimo. Edelleen, yleensä odotettaneen, että omassa ravintolapanimossa keitetyillä oluilla on vähintäänkin merkittävä rooli, usein myös määrällisesti, panimoravintolan oluttarjonnassa ja -valikoimassa. Pieneen ja harvaan asuttuun maahamme ei kerta kaikkiaan tunnu montaa tällaista mahtuvan; emme ilmeisesti yllä elinvoimaisen skenen ja järkevän liiketoiminnan edellyttämään kriittiseen massaan.
Tällaisia oikeita panimoravintoloita ovat ainakin Plevna Tampereella sekä Stadin Panimon Baari, Bryggeri ja Il Birrificio Helsingissä.
Tässä hyvin kirjoitetussa kirjassa helsinkiläinen Bruuveri esitellään "panimoravintolana". Bruuveri lienee kuitenkin lakannut olemasta oikea panimoravintola jo kauan sitten, sikäli kuin se edellä esitetyn määritelmän mukaan oli sitä ollutkaan; siitä tuli joka tapauksessa Saimaan Juomatehtaan tylsien ja keskinkertaisten, lähinnä ruokakauppavahvuisten oluiden koekeittämö. Koekeitot on toki juotettu Bruuverin asiakkaille ja on niillä joitakin palkintoja toki saatu.
Bruuverin panimon oluet ovat siis pitkään olleet pelkästään Saimaan Juomatehtaan reseptiikkaan ja erityisesti asiakasnäytteisiin liittyviä koekeittoja ja sellaisina vain marginaalisessa roolissa "Panimoravintola" Bruuverin oluttarjonnassa. Toisaalta, ilman näitä koekeittoja Bruuverissa tuskin olisi pitkiin aikoihin keitetty mitään...
Se on totta, että Bruuverin omien oluiden tarjonta on ollut paljon vähäisempää kuin esim. noissa mainituissa panimoravintoloissa. Viime aikoina vieläkin rajatumpaa kuin aiemmin.
... noista Bruuverin keitoista vuosien varrelta vielä sen verran, että ne ovat mainoslakanassa räyhäkkäästi seisovat Saimaan Juomatehtaan "Suomen palkituimmat oluet", siis ne, joille lähes kaikki palkinnot on myönnetty. Edelleen, pääosa palkinnoista on myönnetty Bruuverissa keitetyille oluille, joita ei koskaan ole edes yritetty keittää Mikkelissä; se niiden saimaalaisuudesta!
Mitä taasen tulee niihin Bruuverissa keitettyihin palkittuihin oluisiin ja resepteihin, joita on -yritetty- valmistaa Saimaan Juomatehtaalla Mikkelissä, on tuloksena, ikävä kyllä, yleensä ollut tunkkaisia, lähinnä suuttumusta, sääliä ja myötähäpeää herättäviä tekeleitä. Jokainen tehköön johtopäätöksensä Saimaan Juomatehtaan räyhäkkäästä mainoslakanasta.
Kiitoksia Ardelle kommenteista. Vähän kulmikkaampaankin palautteeseen olin tosin varautunut :D Mutta joo, positiiviset asetelmat olivat lähtökohtana kohde-esittelyihin. Tarkoituksena tosiaan tuoda aloja ja toimijoita vähemmän(kin) perehtyneen kansanosan tietoisuuteen. Enkä mie oikein kriittistä tekstiä osaa kirjoittaakaan.
"Mainosmaisuudesta" huolimatta omaa tekstiä kaikin osin, jossa on toki asianomaisten kanssa käydyt keskustelut ja viestittelyt taustalla. Kirjoitustyyli on vain vähän lennokas ja vuolaanpuoleinen tunnelmaan liittyvissä asioissa. Itselle Bruuverin hämyisyys by the way toimii ;) Nyt on tulikaste arvioiden puolella saatu, kiitos mielenkiinnosta! :)
J-P
Lähetä kommentti