Ásgeir Sigurvinsson ja Pétur Pétursson tekivät vahvat ammattilaisurat Keski-Euroopassa 1970/80 -luvuilla, niin kuin tietysti Eiður Guðjohnsen tällä vuosituhannella. Mutta vasta 2010-luvulla Islannin maajoukkue on alkanut tehdä todellista vaikutusta. 2014 MM-kisat olivat jo lähellä ja nyt sitten arvokisadebyytti. Portugali on sympaattinen maa, mutta jalkapallomaailmasta on vaikea löytää vähemmän sympaattisia hahmoja kuin Pepe ja Cristiano Ronaldo. Aivan takavuosien tasoinen ryhmä ei ole minusta nyt Portugalilla kasassa, mutta vaikea vastustaja se aina on kaikille.
Saint-Etiennessä paikalla 8000 islantilaista, mahtava tunnelma. Islannin tähti Gylfi Sigurðsson aloitti ryminällä ja kiskoi heti kohti Portugalin maalia, Rui Patricio kesti kuitenkin. Varsin avointa peliä, Portugali otti aloitteen, Vieirinhalla, Ronaldolla ja varsinkin Nanilla hyviä paikkoja. Puolen tunnin jälkeen Nani löytyi nopeilla syötöillä luukulta, terävä ohjaus verkkoon. Islanti pelasi hallitusti, mutta mielikuvituksettomasti, järjestelmälliseen hyökkäyspeliin ei eväät riittäneet.
Toisen jakson alku uneliasta, kunnes salama iski kirkkaalta taivaalta 50. minuutilla. Maalipotkun jälkeen Jóhann Guðmundsson keskitti oikealta, Portugalin puolustajat kuutamolla, Birkir Bjarnason käänsi pohkeella hallitusti volleysta verkkoon shokkitasoituksen. Portugali jauhoi sitten heikolla tempolla loppuajan päätä pahki Islannin puolustusta. Paikkoja syntyi, mutta Islanti ei missään vaiheessa paniikissa. Islanti luotti vastahyökkäyksiin ja oli jopa lähellä voittoa, kun vaihtopelaaja Alfreð Finnbogason pääsi tekopaikkaan. Upeaa glooriaa Islannille, surkeaa häpeää mahtimaa Portugalille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti