Etukäteen tuntui hienolta kahden suosikkini kohtaaminen, soulmestari Southside Johnny tulkitsemassa luokittelua kaihtavan Tom Waitsin tuotantoa. Tietysti olisi pitänyt arvata, että Big Band tarkoittaa viihdejazzia. Pettymys oli melkoinen heti ensimmäisestä tahdista lähtien. Southsidella on tunnetta mukana, mutta Waitsin asenne vesittyy käytännössä kokonaan. Puhallinpainotteinen kokonaisuus tietysti todella vahvasti, mutta koskettimiakin paljon. Waits duetoi itse Walk Awayssa, mutta hänenkin tyylinsä tässä muistuttaa miehen uran heikompaa 70-luvun jazztyyliä. Kappalevalintojakin voi harmitella, Waitsin katalogista löytyy paljon eloisampia sävellyksiä ja riipasevampia tekstejä kuin tähän valikoituneissa.Mutta on tässä hyvääkin. Pientä rock-henkeä on intensiivisten rumpujen vauhdittamassa alassyöksyssä Down, Down, Down. Bond-soundtrack -tyylinen sovitus toimii hyvin All the Time in the Worldissä, orkestrointi onkin omistettu John Barrylle. 1920-luvun Weimarin tasavallan tyylinen kapakkatunnelma on säilynyt Tango Till They're Soressa, tämän Kurt Weill -vaikutteisen kappaleen versio on tässä lähimpänä Waitsin omaa. Dead and Lovelyn makaaberiin tarinaan Southside vuodattaa eniten sydänvertaan. Temptationissa on mukavaa latinalaista rytmitystä, sitä olisi ehkä voinut viljellä enemmänkin. Mutta kokonaisuutena viiltävä pettymys, vaikka greippikuu paistaa juuri nyt Oulussakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti