Carlo Lucarelli: Almost Blue

Bolognan yliopistokaupunkiin sijoittuva sarjamurhaajatarina. Kirjan nimi viittaa Elvis Costellon samannimiseen kappaleeseen, tosin eniten kirjassa esillä on Chet Bakerin versio teoksesta. Suppea katkelmallinen romaani, ei varsinaista tarinaa, kirjoittaja keskittyy lähinnä joidenkin kohtausten rakenteluun. Romaanin minä-kertojia kaksi, sokea jazzdiggari ja itse sekopäinen murhaaja, joka vaimentaa hevimusiikilla päässään soivia helvetin kelloja. Kyllä, suoraan lainataan AC/DC:n mestariteosta. Kolmannessa persoonassa seurataan nuoren naispoliisin tutkimuksia. Kirjoittaja tuntuu olevan erityisen innostunut kuukautisveren tuoksun eri vivahteista. Jonkin verran James Ellroy -vaikutteita, otoksia sanomalehtiuutisista. Kylmäksi tämä minut jättää, henkilöhahmoista ei kiinnostu. Teknisesti taitava, ja psykologisoinnissa on otetta, mutta tykkään enemmän sateisten sivukujien realistisesta hohteesta, jota tässä ei ole.