Lambraten baari aukesi lopulta lounasaikanakin, vaikka näytti pitkään autiolta ja ehdin syödä muualla. Kävin tsekkaamassa myös Piazzale Loreto -aukion, jossa 1945 Mussolinin ja hänen rakastajattarensa ruumiita roikotettiin päät alaspäin huoltoaseman pihassa. Huoltoasemaa ei ollut enää, sen paikalla ilmeisesti McDonald's. Domm ei ole täysin tyylipuhdas hefeweizen, hieman tavallista kuivempi, humalaa hyvin maussa. Tyypillinen vehnähiivan aromi, ei kuitenkaan banaanimaisuutta, 5,2%. Baarimestarit alkavat jo tuntemaan. Tänne olisi helppo kotiutua, jos sattuisi oleskelemaan pitempään. Hendrixiä soitetaan, paikka melko täynnä, mutta ei aivan samaa tungosta kuin iltaisin. Tämä jäi viimeiseksi Lambrate-bongaukseksi, koska yksikään kausioluista (kölsch, dunkelweizen, english strong ale) ei ollut saatavissa. Oluet halvempia lounasaikaan, virallisesti 4,20€, mutta kovalla kädellä tatuoitu Zampa-juomanlaskija myi tasarahalla 4€. Ensi kertaa näin, kun olutta, Ghisaa, laskettiin hanasta tupperware-tyyliseen laakeaan neliömäiseen kannelliseen muovikippoon. Tyytyväinen asiakas lähti viemään kippoa pois. Milano, Birrificio Lambrate, 26.1.2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti