Joseph Kanon: Alibi

Romaani tapahtuu Venetsiassa 1946. Venetsia on yllättävä valinta toisen maailmansodan lopuuvaiheiden romanttiseen dramatisointiin erikoistuneelle Kanonille, ja tuntuu etukäteen jopa kyllästyttävän kuluneeltakin. Kanonin tarina toimii kuitenkin loistavasti, liikkeelle lähdetään rivakasti ja vauhti vain kiihtyy koko ajan. Tarinan skouppi on suppeampi kuin Los Alamosissa ja The Good Germanissa, tiiviimpi keskittyminen tuottaa nyt paremman tuloksen. Aiemmin Kanon on ollut lähellä Alan Furstin pelikenttää, mutta nyt tässä on Patricia Highsmithin mieleen tuova asetelma, tosin samaa moraalittomuutta Kanonilla ei ole. Hitchcockin tyylistä komediallista kissa ja hiiri -juonittelua. Kanon kirjoittaa vetävästi ja luontevalla rytmillä, mitään erityisiä tehokeinoja ei tarvita. Päähenkilö on nuorempi kuin aiemmissa romaaneissa, siksi hahmon ohuus ei ehkä häiritse niin paljon. Mussolinin kannattajat/saksalaismiehittäjien myötäjuoksijat ja partisaanit/kommunistit asettuvat tarinaan kiehtovasti, mutta yksilötarina pysyy silti etualalla koko ajan.