Kanonilla on kyllä vahvuuksia, hän kerii auki taitavasti amerikkalaisten miehittäjien sisäisiä ristiriitoja, jälleenrakennusta korostavia teollisuuspiirejä ja natsisyyllisiä jahtaavia tahoja, esim. amerikanjuutalaisia. Venäläisten uhka leijuu koko ajan päällä ja britit ovat pelkkiä sivustakatsojia, ranskalaisia ei edes noteerata. Romanssi tuntuu päälleliimatulta ja täysin laskelmoidulta suuremman lukijakunnan hakemiselta. Aivan liian helppohintaisen viihteen tuntua. Se on sääli, koska Kanon kirjoittaa niin hyvin ja muut aiheet kiehtovia, esim. amerikkalaisten ja venäläisten kilpailu saksalaisista rakettitiedemiehistä.
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Joseph Kanon: The Good German
Raunioituneeseen Berliiniin sijoittuva poliittinen trilleri, heinä-elokuussa 1945, Potsdamin konferenssin aikaan, paikalla Stalin, Churchill ja uusi poika Truman. Hyvin samaa tyyliä kuin Kanonin Los Alamos, jopa henkilöhahmot tuntuvat samasta muotista veistetyiltä. Romaanin alku on täysin samanlainen kuin Billy Wilderin A Foreign Affair -leffassa: lento Berliinin raunioiden yllä, laskeutuminen Tempelhofiin, samanlaisia matkustajia, mustan pörssin kauppaa Brandenburger Torin juurella.
Kanonilla on kyllä vahvuuksia, hän kerii auki taitavasti amerikkalaisten miehittäjien sisäisiä ristiriitoja, jälleenrakennusta korostavia teollisuuspiirejä ja natsisyyllisiä jahtaavia tahoja, esim. amerikanjuutalaisia. Venäläisten uhka leijuu koko ajan päällä ja britit ovat pelkkiä sivustakatsojia, ranskalaisia ei edes noteerata. Romanssi tuntuu päälleliimatulta ja täysin laskelmoidulta suuremman lukijakunnan hakemiselta. Aivan liian helppohintaisen viihteen tuntua. Se on sääli, koska Kanon kirjoittaa niin hyvin ja muut aiheet kiehtovia, esim. amerikkalaisten ja venäläisten kilpailu saksalaisista rakettitiedemiehistä.
Kanonilla on kyllä vahvuuksia, hän kerii auki taitavasti amerikkalaisten miehittäjien sisäisiä ristiriitoja, jälleenrakennusta korostavia teollisuuspiirejä ja natsisyyllisiä jahtaavia tahoja, esim. amerikanjuutalaisia. Venäläisten uhka leijuu koko ajan päällä ja britit ovat pelkkiä sivustakatsojia, ranskalaisia ei edes noteerata. Romanssi tuntuu päälleliimatulta ja täysin laskelmoidulta suuremman lukijakunnan hakemiselta. Aivan liian helppohintaisen viihteen tuntua. Se on sääli, koska Kanon kirjoittaa niin hyvin ja muut aiheet kiehtovia, esim. amerikkalaisten ja venäläisten kilpailu saksalaisista rakettitiedemiehistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti