Woody Allen: Manhattan

Manhattan on Allenin juhlituimpia elokuvia, mutta minuun tämä ei ole koskaan kolahtanut. Gordon Willisin New York -ulko-otoksia on vielä vähemmän kuin muistin. Muut kohtaukset ovat tylsää tv-sarjatasoa. Gershwinin musiikkia olisi voitu käyttää paljon oivaltavammin. Allenin ihmissuhdeproblematisointi on elokuvallisesti kovin vaatimatonta ja tylsää. Juutalainen itseironia on ajoittain hauskaa, mutta joissakin muissa leffoissa Allen onnistui paremmin tällä alueella. Lee Harvey Oswald -herja hieman huvitti, koska satun juuri lukemaan Don DeLillon Oswald-romaania.