Rivington GlassHouse From Dusk Till Dawn

Lancashirestä tuplasumua, kumppanina birminghamilainen tuottaja. 8,0 %, Citra, Motueka, Peacharine. Ulkonäkö nyt hieman tummempi, sameaa kyllä. Mangoa ja passionia aromeissa. Kuivaa mehuisuutta on, täyteläistäkin. Puhdasta kamaa, mutta ei kovin persoonallista tämäkään. Ei juuri katkeruutta, mutta kokonaisuutena oikein miellyttävää. Juova, 25.10.2026.

Evil Twin Mortalis Oldmanbearma

Amerikkalaistuneen tanskalaisvalmistajan 16-vuotisjuhlaolut, kollaboraattorina läheinen kulttipanimo Mortalis. 8,2 %, Citra, Simcoe, Riwaka ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Täyteläinen tuoksu. Pehmeää, mehuisuutta. Trooppista hedelmää. Raikasta. Ei katkeruutta. Sosiaalinen tilanne, mutta hyvää oli. Juova, 25.10.2026.

Olari As Smooth As It Gets

Olarin uutuus tuli yllättäen vastaan after cinema -oluena Juovassa. En ole panimolla tähän törmännyt ja kuulinkin oluen tehdyn varsinaisesti Lahden AntFestiin. 6,5 %, Cashmere, Pacifica, Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Kirpeän yrttistä mehuisuutta. Hyvin kuivaa ja lievä katkeruus. Hyvää laatua edelleen. Juova, 25.10.2026.

Jim Fields & Michael Gramaglia: End of the Century: The Story of the Ramones

Katsoinpa Reginassa vielä kolmannenkin leffan putkeen. Tuli mieleen elokuvaharrastuksen kiivaat ajat Oulussa 1980-luvun alkupuolella, silloin kolme leffaa teatterisssa samana päivänä ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Hyvin kunto ja aineenvaihdunta kesti nytkin urakan. Kolmantena vuoroon rockumentary vuodelta 2003, joka raportoi punklegenda Ramonesin tarinan perinteisellä tyylillä. Siis haastatteluja ja livenauhoituksia. Toimii oikein hyvin. Tunnetusti punkrock ei oikein iskenyt minulle tuoreeltaan, mutta jälkeenpäin olen arvostanut alan parhaita toimijoita paljonkin. Ramones kuuluu niihin mitä ilmeisimmin. New York Cityn Queensin Forest Hillsin kaveriporukkaa inspiroivat tunnetusti Iggy & Stooges, MC5 ja New York Dolls. Melko kaoottisesti Johnny, Joey, DeeDee ja Tommy päätyivät CBGB-klubille koiranpaskan sekaan soittamaan ja räjäyttivät tajunnan kaikilta kuulijoilta. Levyjäkin tehtiin ja nopeasti saatiin kontaktit englantilaisiin hengenheimolaisiin. The Clashin Joe Strummer on yksi haastateltavista. Rumpalit vaihtuvat lähes Spinal Tap -tiheydellä ja musiikilliset erimielisyydet nostavat päätään. Muitakin skismoja bändin jäsenten välille syntyy, jopa poliittisia. Vaikka globaali kulttimaine on vahva, niin kaupallinen läpimurto jää tekemättä. Ennen leffan valmistumista Joey ja DeeDee pääsevät jo hengestään, Johnny heti leffan jälkeen. Hyvin rakennettu perinteinen dokumentti kertoo ansiokkaasti ja rosoisasti tapahtumien kulun. Musiikki on ilmiömäisen hyvää.

George Cukor: Gaslight

Toinen Regina-näytös heti perään. Tämä viktoriaaninen kauhuaineksia tarjoava rikosdraama teki joskus nuorempana televisiosta nähtynä merkittävän vaikutuksen. Nyt uudelleenkatselu oli kyllä melkoinen pettymys, tällainen aihe on kovasti vanhentunut. Lipevä murhaaja-aviomies manipuloi armotta avutonta vaimoaan. Cukorin ohjauksessa on tietysti tuttua sulavuutta, mutta Patrick Hamiltonin taustanäytelmä tuo teatterimaista tunkkaisuutta silti mukaan. Ingrid Bergman on kyllä hehkeimmillään ja Charles Boyer vakuuttava niljakkaana nilkkinä. Muistelin vuonna 1944 valmistuneessa teoksessa olevan noir-elementtejä, mutta ne kyllä jäävät hyvin ohuiksi. Tämähän on remake, olen joskus nähnyt alkuperäisenkin brittileffan vuodelta 1940, mutta tuskinpa sekään on aikaa kestänyt.

Laurel & Hardy: Shoud Married Men Go Home?, Perfect Day, Helpmates

Kino Reginan lyhytelokuvasarjassa nyt Ohukaisen ja Paksukaisen avioliittodraamoja teemana, kaikissa tuottajana Hal Roach ja ohjaajana James Parrott. Ensimmäinen oli vuodelta 1928, suomalaiselta nimeltään Ukkopojat ulkosalla. Pääkaksikko pääsee Oliver Hardyn siviilimielipuuhaan golfkentälle, jossa kuitenkin mudanheitto häiritsee pelin nautintoa. Toisessa leffassa vuodelta 1929 yritetään päästä vaimojen kanssa piknik-retkelle, mutta auto oikuttelee ikävästi ja startti viivästyy toistuvasti. Lopputuloksena tässäkin on mutapainajainen. Nämä olivat aika vaatimattomia tapauksia, mutta kolmas Helpmates eli Kun kissa on poissa oli jo kovempaa kamaa vuodelta 1932. Rankkojan bileiden jälkeen Hardy yrittää siivota kämppää kiireellä Stan Laurelin avustuksella ennen vaimon paluuta, mutta kaikki menee totaalisen pieleen. Ei siis niin riemastuttava kokonaisuus kuin viikko sitten ja harmittavasti missaan kaksi seuraavaa koostetta.

Arthur Penn: Little Big Man

Little Big Manin tv-esitys joskus 1970-luvun lopulla teki suuren vaikutuksen. Näin sen myös RUK:n elokuvakerhossa talvella 1981-82. Elokuva iskeytyi muistiin niin hyvin, että seuraava katselu olikin vasta nyt. Leffa starttaa lähes dokumentaarisella tavalla, mutta satiiri tunkee esiin vähitellen. Se muuttuu sitten jopa grotestiksi. Nopea rytmi, ei juuri hengähdystaukoja 139 minuutin kestossa. Vuonna 1970 valmistunut elokuva murskasi villin lännen sankarimyytit niin perusteellisesti, että koko western-genre käytännössä hiipui kokonaan. Tai ainakin muuttui revisionistiseksi. Komedialliset ainekst nivoutuvat harvinaisen hyvin traagisuuteen. Emotionaalinen kohokohta on varmaan Washita-joen verilöyly Oklahomassa. Ajelin viime syksynä seudulla, mutta itse joelle en poikennut. Kenraali Custer koki kohtalonsa Little Bighornissa, josta ehkä elokuva on nimensä vääntänyt. 2014 kiertelin Montanaa ja ajoin Little Bighornin ohi pysähtymättä. En nähnyt Custerin Last Standia, mutta myöhemmin samana päivänä sentään join Billingsissä Custerin Last Stoutin. Pohjalla on itselleni tuntematon Thomas Bergerin pikareskiromaani, josta Calder Willingham on sovittanut käsikirjoituksen upeasti. Päähenkilö Jack Crabbilla on historiallisia taustoja, mutta fiktio hän kuitenkin on. Elokuva viittaa tietysti myös Vietnamin sotaan ja My Lain verilöylyyn, mutta oikein hyvin Pennin teos on kestänyt aikaa.

Messorem Destructio 0013

J-P:n kanssa vielä jaettu tölkki Montrealista Messoremin tuplaheizisarjasta. 8,5 %. 15.7.2026 purkitettu. Motueka ja Citra. Vaaleaa ja sameaa, tuoksussa ananasta. Pehmeätä, makeaa. Puhdasta, hedelmäisyyttä. Ei mitään katkeroa havaittavissa. Hyväähän tämä taas on, vaikka todellakin ehkä liian makeaa. Pien, 24.10.2026.

Prizm Burial Little Miss J

Sumukaljaa Montpellierin seudulta, kollaboraattorina Ashevillen mahtava Burial Beer. 8,0 %, Citra, Krush, Galaxy ja Dolcita. Sameaa ja vaaleaa. Ananas ja passion hönkyilevät aromeissa. Pehmeää, varsin mausteista mehuisuutta. Oikein kuivaa kamaa, jopa pienehkö peräkärry. Prizm on ollut hieman hit or miss -panimo, mutta nyt osuu oikein mukavasti. Pien, 24.10.2026.

Thornbridge Fieldfare

Päivän Thornbridge-teema vain jatkuu. Tämän oluen nimi tulee Derbyshiressä pörräävästä linnusta. 6,4 %, Nectaron, Krush, Mosaic. NEIPAn sameus, vaaleaa. Mangoa tuoksussa. Pehmeää trooppista mehuisuutta on maussa. Täyteläistä, kohtuullisen kuivaa, mutta ei katkeruutta. Black Door, 24.10.2026.

Thornbridge Arbor Ales Root & Peak

Päivän toinen Thornbridge, nyt kumppanina Bristolin mahtava Arbor Ales. Hazy IPA, mutta näyttää enemmän modern west coastilta. 7,1 %, Krush, Citra, Mosaic. Tuoksussa on persikkaa, aprikoosia ja papaijaa. Maku on yllättävän vaisu, mehuisuus ei kohoa esiin. Ei sitten oikein muutakaan. Puhdasta on, mutta liian vähän makua. SalamaNation, 24.10.2026.

Pühaste Sunspill

Pitkästä aikaa SalamaNationissa, Tartosta sumua, 7,5 %. Kovat humalat Dolcita, Strata ja Nelson Sauvin. Hyvä ulkonäkö. Satsumaa tuoksussa. Sitrusta kovasti maussakin. Raikasta on, mehuisuutta löytyy, kuiva runko. Hieman yrttistä mausteisuuttakin. Laatukamaa, Viron mahdollinen ykköspanimo ei petä. SalamaNation, 24.10.2026.

Thornbridge Zehn

Lokakuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä sain lasiini Derbyshirestä festbieriä, 6,0 %. Sosiaalinen tilanne alkoi jo One Pintin tiskillä päällikkö Kyden kanssa ja tiivistyi sitten pöydässä Oluttaolutta-blogisti J-P:n kanssa. Tuli juteltua yhteisistä matkakohteista ja mm. Helsingin erinomaisuudesta olutkaupunkina. Festbieristä sen verran, että se oli maltainen, paahtoleipäinen, puhdas, täyteläinen. Kuivaa, ei katkeroa. Varsin toimivaa kamaa. One Pint, 24.10.2026.

Himo Himmee

Pirkkalasta mountain IPA, kumppanina tuttu helsinkiläinen kotipanotiimi Ihme. 7,8 %, siis lähes tupla, Nelson Sauvin, Citra, Motueka. Coloradoon löyhästi viittaava mountain IPA tarkoittaa kai jonkinlaista hybridiä west coastin ja New Englandin väliltä. Nykyään tilanne on kuitenkin hämärtynyt, kun on mehuisempia modern west coasteja ja toisaalta parhaissa NEIPOissa on aina ollut katkeruuttakin. Vaaleaa ja sameaa, oikein hyvä NEIPAn ulkonäkö. Sitrusta tuoksussa. Hyvin raikasta ja juotavaa olutta. Sitrus hallitsee makuakin, katkeroa hieman. Sosiaalinen tilanne Juovan tiskillä. Mountain-leima jäi nyt vähän kysymysmerkiksi, kun varsin tyylipuhdasta heiziä lopputuote kuitenkin on. Juova, 23.10.2026.

Serbia-maistelu Haagassa

Peruuntuneen Serbia-reissun lohdutuksena Timo Alasen ohella myös toinen aiottu matkakumppani Rauno Nissilä jakoi tuomisiaan Balkanilta. Tämähän oli aivan loistavaa, joten vierailin oikeastaan ensimmäistä kertaa Haagan kaupunginosassa. Homma potkaistiin käyntiin belgradilaisella ZZapi Breakpointilla, tiolisoitu NEIPA, 6,5 %, Cascade, Citra, Sabro, El Dorado. Ei kovin samea, hieman epämääräinen tuoksu. Ei kovin raikas. Kuivaa, ei paljoa hedelmäisyyttä. Ei siis innostanut, mutta tästä on hyvä jatkaa. Belgradista edelleen, Robocraft Hoptimus Primal, west coast IPA, 7,5 %. Maltainen, hieman toffeinen tuoksu. Melko flätti, maltainen, kuivaa. Ei katkeroa. Ei oikein säväyttänyt tämäkään. Kolmantena Etelä-Serbian Nišistä Komitet Sremac Hazy IPA, 6,4 %. Epäilyttävä ulkonäkö, makea karamellinen tuoksu. Maltainen, vähän kuivempi maku. Ei kovin hedelmäinen, ei katkeroa. Vähän mauton, mutta sinänsä ok. IPA-tyylisten jälkeen Arator Shadow Vojvodinan Sentasta, läheltä Unkarin ja Romanian rajaa. Imperial porter, 7,1 %. Tummanruskeaa, makeahko suklainen tuoksu. Pehmeää, suhteellisen ohutta. Puhdasta kyllä, ei katkeroa. Ehkä vähän mauton tämäkin.

Novi Sadista Soulcity Mumbai, west coast IPA, 6,5 %. Maltainen tuoksu. Kuohkeaa, raikkautta. Sitrusta löytyy, pihkaa myös. Ehkä session tuorein. Hieman katkeroakin. Toisena Robocraftina Mechanoid, 7,5 %, heiziä taas. Ei kovin raikas tuoksu. Makukin on varsin tunkkainen. Ei kovin tuore tölkki, vanhaahan tämä on. Hedelmää on, mutta kääntyy sitruunan suuntaan. Lopuksi vielä Kabinet Porter Belgradin läheltä, 6,2 %. Tumman ruskeaa. Pehmeää, kuivaa, kahvisuutta. Puhdasta, oikein näppärää, ehkä session paras tuote. IPAt eivät siis näytä olleen Serbian kaupoissa kovin tuoreita, mutta mielenkiintoinen kattaus ilman muuta. Air Serbia kertoi avaavansa suoran yhteyden Helsingistä Belgradiin ensi keväänä, joten ehkä teen vielä paikkausreissun. Tosin aiemmin viime hetkellä peruuntuneet Thessaloniki/Ateena-, Trieste- ja Canberra/Tasmania -reissut ovat jääneet paikkaamatta, joten hevillä en ole toista tilaisuutta kohteille antanut.

3 Fonteinen A Tribute To Armand Oude Lambik 2019

Armand Debelder täyttäisi tänä viikonloppuna 75 vuotta. Hänen muistonsa kunniaksi julkaistu nyt pienellä jakelulla lambicia. 6,4 % (tai 6,8 %), 25 cl, 19,90€. Kirkasta ja vaalean ruskeaa. Kuivaa happamuutta tuoksussa. Tanakkaa happamuutta maussa, tasapainoisesti ja miellyttävästi. Legendan arvoista olutta ilman muuta. Täproom, 23.10.2026.

Prokopák Tatin 12

Toisena Prokopákin näytteenä pils, 5,0 %. Tuplakeittomäskäys, Premiant ja Saaz (Žatecký poloraný červeňák). Käytännössä kirkasta. Yrttinen tuoksu. Pehmeää maltaisuutta, hieman mausteisuutta. Erittäin kuivaa, kunnon katkeruuskin löytyy. Mainiota kamaa kaikin puolin. Pikkulintu Ruttopuisto, 22.10.2026.