Saksa - Espanja 0-1

Odotetusti varovaisen alun jälkeen Saksa innokkaampi, Klose oli saada paikan Sergio Ramosin virheestä ja Ballack huijasi Puyolin, mutta ei tilannetta. Varttitunnin jälkeen Espanja sai koneen käyntiin ja Metzelder oli jo pistää omiin. 23. minuutilla Torres jo puski tolppaan Mertesackerin päältä. Capdevilan käteen pallo alueella 29. minuutilla, mutta tuomari ei viheltänyt. Sitten ilmassa roikkunut maali realisoitui, 33. minuutilla Fabregasin vaarattomalta näyttänyt syöttö puolustuksen keskelle, Torres huijasi hölmöilevän Lahmin ja vastaan höntsyilevän Lehmannin, pallo verkkoon. Silva hukkasi vielä pari paikkaa, mutta Saksakin loi lopussa joitakin paikkoja.

Toisella jaksolla Löw teki ratkaisevia virheitä. Maalitilanteessa epäonnistunut Lahm pois ja keskinkertainen Jansen tilalle. En ymmärrä, Jansen ei saanut hyökkäyspäässä mitään aikaan ja Podolskin toimintakyky samalla eliminoitui. Espanja hallitsi toista jaksoa alusta alkaen. Ratkaiseva Löwin virhe ottaa 58. minuutilla Kevin Kuranyi kentälle. Olen nähnyt niin paljon Kuranyin Bundesliga-pelejä, että on helppo arvioida mies yhdeksi Euroopan huonoimmista hyökkääjistä. Kuranyin saldo pelissä: puoli tuntia harhailua taustalla, 85. minuutilla paha rike omassa päässä (Xavi hukkasi vapaapotkun), 87. min. paitsio, 88. min. varoitus. Podolskin ohella myös Schweinsteiger pelissä täysin ulalla, vapaapotkutkin epäonnistuivat. Ballack yritti, tunnin kohdalla sai hyvän paikan Puyolin virheestä, vähän ohi. 66. minuutilla Silva teki kevyen headbuttin Podolskille, tuomari ei huomannut, mutta Aragonés otti varmuuden vuoksi riskitekijän pois kentältä. 81. minuutilla Sennalla oli avopaikka, mutta ei osunut palloon. Lopussa ei Espanjalla mitään hätää, Saksa oli todella vaisu. On melko harvinaista, että turnauksen paras joukkue voittaa, viimeksi EM-kisoissa taisi käydä näin 1984, kun Ranska voitti.

Radioselostaja Lehtinen oli taas pahasti pihalla, en ymmärrä miksi Yle ei voi ottaa kansainvälistä otetta "selostukseen", oikeissa jalkapallomaissa tv-selostajat pysyvät hiljaa kun palloa pelataan, antavat katsojien keskittyä peliin ja kommentoivat sitten katkoilla jälkeenpäin nähtyjä tilanteita. Lehtinen jopa missasi Klose-Gómez -vaihdon ja odotti Löwiltä 10 minuuttia myöhemmin ratkaisevaa jäljelläolevaa vaihtoa. Valencialaista Manoloakin Lehtinen luuli madridilaiseksi. Kommentaattori Reinin otteet hieman paranivat turnauksen lopulla, mutta edelleen lapsellista väkivallan ihannointia ja tänään liian selvästi sympatiat Saksan puolella.

Näin Luis Aragonésin ensi kerran 15.5.1974, lähes 36-vuotiaana pelaajauransa melkein viimeisessä ottelussa, Euroopan Cupin finaalissa Atlético Madrid vastaan Bayern München, härkämäinen hyökkääjä Aragonés teki Atléticon johtomaalin jatkoajan lopulla, mutta tyypillisesti Schwarzenbeck tasoitti, uusintaottelun Bayern voitti 4-0. Hieno viivästynyt kosto saksalaisille tänään Aragonésilta, en tiedä miettikö mies tällaisia. Espanjassa oli ennen kisoja lähes kansannousu, kun Aragonés jätti joukkueesta pois Real Madrid -jumala Raulin. Espanjan peli olisi kärsinyt pahasti, jos Raul olisi ollut mukana.

Inspector Morse, Greeks Bearing Gifts

Löysätempoinen kreikkkalaistarina päättyy sitaattiin roomalaiselta Vergiliukselta, siitä episodin nimikin. Hieman hypnoottinen tunnelma pitää jännitettä yllä, mutta groteski loppuratkaisu jättää epämiellyttävän jälkimaun. Naisskaala tavallista vivahteikkaampi, kreikkalaisuusiseelantilainen tulkki, amerikkalainen tv-juontaja ja leopardiuimapuvussa viihtyvä alkoholisoitunut kotirouva. Morselta irtoaa kevyt Uusi-Seelanti -herja. Low-alcohol beer on käännetty pilsneriksi, tavallaan oikea käännös suomalaisen historiallisen alkoholipoliittisen nimisysteemin valossa, mutta kyllä se nykyhetken olutharrastajaa hätkäyttää.

Karel Reisz: The Gambler

Karel Reisz on Ostravassa syntynyt tšekkijuutalainen, joka pelastettiin Britanniaan ennen toista maailmansotaa, Reiszin vanhemmat kuolivat Auschwitzissa. Tässä elokuvassa keskeisin tekijä on kuitenkin käsikirjoittaja James Toback. 1974 valmistunut The Gambler on ehkä kaikkein merkittävin uhkapelileffa ja se muistuttaa huomattavasti Tobackin omia ohjaustöitä. Newyorkilaisella yliopistoprofessorilla on pelivelkaa 44 000 dollaria ja saa rahatkin käsiin, mutta ei maksa velkoja vaan pelaa lisää. Tarinassa on filosofisia ulottuvuuksia ja vauhtia otetaan tunnetulta peliriippuvuusuhrilta Dostojevskilta. Loistava tunnelma, nopeita leikkauksia, uusintakohtauksia, Mahler-tyyppinen klassinen musiikki siivittää karuja tapahtumia. Hienoja autoja, ilmarata, savuisia baareja, luentosaleja, koronkiskureita, vedonvälittäjiä. Juutalainen taustoitus on selvästi velkaa The Godfatherin italialaiskuvioille. James Caanin uran kovin suoritus pääosassa, Lauren Hutton seksikkäämpi kuin koskaan. Koripallonpelaajilla upeat afrokampaukset. Hieno Sharp-radio, Las Vegas näyttää small time -meiningiltä nykymenoon verrattuna. Loppukohtaus ehkä vähän kärjistetty, mutta todellinen pelaaja ei pysty lopettamaan, "juice" on niin kiihottavaa.

Teuvo Tulio: Sellaisena kuin sinä minut halusit

Teuvo Tulio on vanhan Suomi-filmin ainoa todellinen mestari. Satamakorttelien synnin sulttaani, karjuvien koskien keisari ja hurjistuneiden hevosten herttua. Tässä 1944 valmistuneessa nerokkaasti nimetyssä teoksessa Tulio irrottelee jo voimiensa tunnossa ja liikutaan pääasiassa juuri niissä satamakortteleissa. Liikkeelle lähdetään Kultainen Ankkuri -baarin ovelta, mies heitetään ulos. Loppuunajetun prostituoidun kasvot vaihtuvat ristikuvassa takaumaan saariston kukkakedolle. Saaristolaistytön nousu kaupungin piireihin on nopea, mutta putoaminen katuojaan on vielä vikkelämpi. Tulio liikuttaa tarinaa välillä lähes mykkäelokuvan tavoin, visuaalisuuteen luottaen. Se onkin viisasta, sillä aina kun näyttelijät avaavat suunsa, tulee vaivautunut olo. Muutenkin näyttelijätyö on tässä kankeaa, Regina Linnanheimon kanssa Tulio onnistui paremmin ja Linnanheimo toi aina uuden jännitteen keitokseen. Silti tämä on vakuuttavaa työtä. Tulion melodraaman kierre on herpaantumaton, ainoa pieni toivonpilkahdus sammuu puukon heilahdukseen. Yksi hyväksikäyttäjistä paljastuu jopa vakoilijaksi. Tulion vahva tavaramerkki, musertava liikenneonnettomuus, tulee nytkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tällä kertaa kuorma-autot hyökkäävät päälle kuin Ilmestyskirjan ratsastajat. Protestanttinen systeemi on raaka, synti on synti, armoa ei tule. Lopussa Tulio kiristää Jeesus-kuvilla tunnelman niin absurdiksi, että katkeamispiste lähes ylitetään ja katsoja on vaarassa räjähtää camp-hengessä hysteeriseen nauruun. Vihoviimeisessä kuvassa laivan portaat narisevat kuin helvetin portin saranat.

Venäjä - Espanja 0-3

Paikan päällä Ylen selostajalta meni melkein puoli tuntia Wienin rankkasateen huomaamiseen. Espanja aloitti aktiivisemmin, Sergio Ramos todella ylhäällä koko ajan. Torresilla muutamia paikkoja, mm. 180 asteen kääntölaukaus, Villakin sai hyvän vedon kohti alanurkkaa. Venäjä pelasi paljon hitaammin kuin Hollanti-pelissä, hyökkäyspäässä ei siirrot onnistuneet aiempaan malliin. 31. minuutilla Pavljutšenko sai vaikeasta asennosta hienon kierrevedon, mutta ohi meni. 34. minuutilla Villa loukkaantui, Fabregas tilalle. Espanjan systeemi muuttui ja ote siirtyi heille ehkä vieläkin enemmän.

Aršavinilla on mielialapelaajan mainetta ja tässä se kieltämättä näkyi, Senna ei antanut elintilaa ollenkaan. Hiddink ei keksinyt ratkaisuja, ei ehkä ollut resurssejakaan. Toisella jaksolla Espanjan keskikenttä Xavi-Iniesta-Fabregas-Silva teki mitä tahtoi, ehkä kisojen vakuuttavin suoritus. Ratkaisu tuli 50. minuutilla, Iniestan kova leikkaus keskelle, kontrolloiva pelaaja Xavi siirtyi esteettä luukulle ja ohjasi verkkoon. Lähes venäläistyyppinen maali. Torres piti kankeita venäläistoppareita täysin pilkkanaan. 73. minuutilla Iniesta ja Fabregas pelasivat Torres-reservi Güizan avopaikkaan, 0-2. Äärimmäisen heikkoa puolustamista Venäjältä. Sitten vielä Fabregas avasi maalipaikan Silvalle. Venäjän vaihtomies Sitševillä vielä tilanne, mutta Casillas yllättämätön. Espanja näytti todella vahvalta, eilisen esityksen perusteella Saksa on finaalissa pelkkä vastaantulija. Mutta se on taas uusi peli.

Saksa - Turkki 3-2

Olen katsonut tv:stä kaikki jalkapallon arvokisat vuodesta 1970 alkaen. Kertaakaan ennen ei näin isossa ottelussa ole tv-lähetys näin pahasti epäonnistunut. Toisen jakson kulusta ei saanut mitään selvää lähetyskatkojen takia. Syynä oli kuulemma ukkonen Wienissä, kuulostaa äärimmäisen epäuskottavalta, jotain muutakin on täytynyt mennä pieleen, pakkohan näissä kuvioissa on oltava varasysteemejä.

Hermostunutta peliä alussa. Turkki kuitenkin yllättävän aktiivinen ja loi selvästi enemmän tilanteita. Jo 13. minuutilla Kazim Kazim sai pallon tolppaan. 22. minuutilla saksalaiset unohtivat, että sivurajaheitossa ei ole paitsiota, päätyrajalta keskitys, pallo ylärimaan, Uğur Boral pisti reboundin sisään. Sitten tyypillinen nukahdus hyvänolontunteessa, Saksa hyökkäsi vasemmalta, Podolski läpi, nopea syöttö luukulle, Schweinsteiger häkitti. Silti ote säilyi Turkilla, todella hallittu hieno suoritus, ilman muuta Turkin parasta peliä koko turnauksessa, Saksa oli täysin köysissä koko ajan.

Toisella jaksolla fyysisempää katkonaisempaa peliä. Saksa näytti saavan otetta, mutta ilmeisesti Turkki pääsi silti taas hallitsemaan tilanteita. Enempää ei voi sanoa, kuvayhteys katkesi. Saksa meni johtoon Klosen maalilla, Turkki tasoitti Semihin maalilla, Saksa pääsi finaaliin Lahmin maalilla. Olisi pitänyt olla itse Baselissa, enää ei voi näköjään televisioon luottaa.

René Vilbre: Haukka Grupp

Hurja vakoiludokumentti Virosta. Kolme nuorta miestä pakenee talvella 1941 yli jäätyneen Suomenlahden miehitetystä Tallinnasta Helsinkiin. Suomen sotilastiedustelu Heikki Aulion johdolla kouluttaa miehet vakoilijoiksi ja pudotetaan laskuvarjoilla Viroon heinäkuussa 1941 puna-armeijan selustaan, kun Wehrmacht on jo Etelä-Virossa. Sitten yhteistyötä saksalaisten kanssa, mutta saksalaisten asenteen takia päättävät hakea yhteistyötä Britannian kanssa. Pääsevät Berliiniin Abwehr-johtaja Canarisin puheille ja aikovat siirtyä Egyptiin vakoilemaan brittejä, loikatakseen brittien puolelle. Matka katkeaa Balkanilla ja miehet päätyvät Novorossiiskiin Kaukasian juurelle. Stalingradin jälkeen Bulgaria, Kreikka, Romania, sitten taas Tallinnassa ja Abwehr-päällikkö Cellariuksen leipiin. Lokakuussa 1943 Helsinkiin, lisäkoulutusta, varsinaisen Haukka-ryhmän perustaminen, tavoitteena vakoilla Virossa saksalaisia epäluuloisten suomalaisten laskuun. Siirtyminen maaliskuussa 1944 Tallinnaan, Tallinnan pommitus tuhoaa varusteita saman tien. Ryhmän johtaja Toomas Hellat käy Tukholmassa kesällä 1944 ja värvää ryhmän brittien MI6:n leipiin, osittain ruotsalaistenkin. Kohtalokas virhe, kaikki tiedot menevät MI6-myyrän Kim Philbyn kautta Neuvostoliiton NKVD:lle. Kun puna-armeija valtaa taas Tallinnan syyskuussa 1944, NKVD pidättää Haukka-ryhmän johtomiehiä. Hellat vaihtaa heti puolta ja laulaa kaikki tiedot NKVD:lle. Yhden kolmesta päähenkilöstä, Leo Talgren, NKVD (siis Hellat) likvidoi joulukuussa 1944. Kolmannen, Ülo Jõgin, saksalaiset ehtivät pidättää, hän päätyy Stutthofin keskitysleirin kautta Siperia-turneelle, vapautuu vasta 1971, kuoli vasta 2007. Kaikesta huolimatta osallistui Hellatin hautajaisiin 1987. Aivan näin uskomatonta tapahtumaketjua ei ehkä tapahtunut muualla kuin Virossa. Aulio ja muut suomalaiset katkaisivat kohtalokkaasti yhteyden ryhmään heti välirauhan solmittua syyskuussa 1944. Aulio pakeni Venezuelaan, kuoli siellä 1974. Tarinan kertominen tunnissa ei ole helppoa, mutta yllättävän sujuvasti onnistuu.

The War, A Deadly Calling, loppuosa

Maihinnousu Anzioon Cassinon selustaan onnistuu ilman vastarintaa, mutta amerikkalaiset viivyttelivät. Wehrmacht sai raskaan tykistön asemiin ja Anziosta tuli puhdas helvetti, ehkä amerikkalaisten pahin lahtausareena koko sodassa. Kuvamateriaali on nyt loistavaa, selvästi parempaa kuin aiemmissa osissa. Cassinon luostarin (turha) pommitus näytetään useista kulmista. Monen kuukauden liiskauksen jälkeen puolalaiset lopulta valtaavat luostarin ja Gustav-linja murtuu. Dokumentin sävy muuttuu ehkä turhan ylitunteelliseksi kirjeiden lukemiseksi, kun yksi päähenkilöistä kuolee Rooman valtauksen liepeillä. Tyynimeri jää nyt sivunäyttämöksi, siellä lähestytään Guamia. On toukokuu 1944, seuraavaksi edessä on Normandia.

Raimo Jõerand: Sinimäed

Virolainen dokumentti Narvan rintaman taistelusta 1944. Virolainen SS-legioona taisteli aiemmin Ukrainassa ja virolaisten suhteet saksalaismiehittäjiin säilyivät viileinä. Puna-armeijan edettyä Leningradista Narvajoelle virolaiset joukot koottiin takaisin Narvan rintamalle. Rintama kesti kahdeksan kuukautta, heti alussa talvella kovia taisteluja ja maaliskuussa Stalin pommitti Tallinnaa. Saksalaiset päättivät vetäytyä taaksepäin 30 km Sinimäkien kukkuloille, joissa taisteltiin verisesti kaksi viikkoa heinä-elokuussa, puna-armeija totutulla taktiikallaan menetti 15 000 miestä. Hyökkäys pysähtyi, mutta syyskuussa Suomi lopetti sodan ja Saksa päätti vetäytyä Virosta Kuurinmaalle, jossa he pysyivät sodan loppuun asti. Muuan siviilipakolaisalus uppoaa Itämereen, 2000 ruumista. Dokumentti on taitavasti tehty, veteraanihaastatteluja on löytynyt mukavasti. Päähenkilö on virolainen pataljoonankomentaja, joka haavoittuneena päätyi Saksaan ja jäi sodan lopussa vangiksi Tšekkoslovakiassa, ammuttiin sinne. Syyskuun alussa 1944 syntynyt tytär eniten äänessä haastatelluista. Muista yksi päätyi Englantiin, yksi Vatikaaniin ja muutamat tekivät kymmenen vuoden gulag-keikan Siperiassa.

The War, A Deadly Calling, alkuosa

Hajanainen jakso vuodenvaihteesta 1943-44. Tuokiokuvia kotirintamalta, Alabaman Mobilessa rotumellakoita. Tyynellä merellä toivottoman tuntuista vääntöä Tarawan mitättömällä saarella, Japani hyökkää Keski-Kiinassa. Italiassa amerikkalaisten eteneminen pysähtyy Gustav-linjalle, Monte Cassinon valtaus ei tunnu onnistuvan millään. Britit suunnittelevat koukkausta meren puolelta selustaan Anzioon. Selvästikin episodin dramaturginen jännite katkeaa kesken, vaikea ymmärtää Ylen ratkaisua pilkkoa Burnsin jaksot palasiksi.

The War, When Things Get Tough, loppuosa

Vuoden 1943 loppuosa, keskitytään ilmasotaan Britanniasta Saksan ydinalueelle. Englantilaiset pommittavat yöllä, tarkkuus heikkoa, valinnaksi otetaan karkeat aluepommitukset, joilla tuhotaan kokonaisia kaupunkeja. Hampuri hävitetään heinäkuun lopulla 1943, 40 000 siviiliä teurastetaan, mutta sotateollisuus säilyy sielläkin toimintakykyisenä. Amerikkalaiset päättivät keskittyä pommituslentoihin päivällä, paljon vaarallisempaa, mutta B-17, Flying Fortress, oli niin "tarkka". Burnsin dokumentti seuraa kahta pommitussessiota Pohjois-Baijerin Schweinfurtiin ja Regensburgiin elokuussa 1943, kohteena erityisesti kuulalaakerivalmistus Schweinfurtissa. Tuhoa syntyi, mutta menetykset hirvittäviä, molemmissa yrityksissä putosi 60 B-17-konetta, 600 miestä. Jälkipuolisko tästä osasta keskittyy Sisilian valtaukseen, sujuu melko sutjakkaasti, 38 päivässä koko valtava saari. Maihinnousu Salernoon, Napoli vallataan, Mussolini syrjäytettiin, viralllinen Italia antautuu. Saksalaiset kuitenkin ottavat komennon ja eteneminen kohti Roomaa on todella työlästä.

Three Castles Castlewheat, real ale

Uusi panimo Wiltshirestä, kullankeltainen kirkas ale, viljainen ja sitrushedelmäinen perusmaku, hyvin voimakkaasti humalainen jälkimaku. Vehnää on mukana, mutta enemmän mausteena kuin vehnäolutmaisena kokonaisvaikutelmana. Hyvin miellyttävä, ei maltaisuutta, mutta ei tässä tyylissä tarvitsekaan. Alkoholia 4,5%, ravintoloitsijan mukaan keitoksessa on mukana amerikkalaista Cascade-humalaa. Oluthuone Leskinen, 23.6.2008.

Espanja - Italia 0-0, rpk 4-2

Tylsää, tarkkaa peliä ensi jaksolla, joukkueet tuntevat liian hyvin toisensa ja latinalaiseen tyyliin riskit minimoidaan. Espanja aavistuksen aktiivisempi, piti palloa enemmän, mutta ei pelannut nopeasti ylös. Espanjalta muutamia laukauksia, Buffon torjui Villan ja Silvan vedot, Silvan parempi laukaus meni vähän ohi. Italian keskikenttä nyt Pirlon poissaollessa täynnä pelkkiä vedenkantajia, joten joukkue vain kyttäsi ja odotti vastustajan virheitä. Yksi Tonin pukkaus, mutta osui Marchenan olkapäähän. Toinen jakso samaa, vaihtomies Camoranesilla ehkä paras paikka, mutta Casillasin jalkatorjunta pelasti. Senna ampui kahdesti tarkasti, toisessa Buffon sylkäisi pallon tolppaan. La Ligan maalikuningas Güiza tuli lopussa Torresin tilalle, pientä tuoreutta, mutta ei tulosta. Jatkoajalla samaa nyhjäystä, Donadoni otti lopussa 108. minuutilla kentälle miehen menneisyydestä, paremman jalkapallon aikakaudelta, Del Piero. Rangaistuspotkukilpailussa roisto oli Di Natale, joka raukkamaisesti jatkoajalla teeskenteli loukkaantumista ja kieriskeli takaisin kentälle ulkopuolelta. Yleisön buuauksessa Di Natale epäonnistui ja Fabregas onnistui viimeisessä. Jumala rankaisi Di Natalea, Del Piero olisi ollut Italian viimeinen ampuja. Espanja kohtaa siis semifinaalissa "uuden" Venäjän.

Inspector Morse, Who Killed Harry Field?

Alakuloinen hieman tylsä tarina taideympyröistä, kevyitä vaikutteita Wellesin F for Fakesta. Moottoripyöräkohtaus Vincent Black Shadoweineen viitannee T.E. Lawrencen kuolemaan. Walter Hillin The Driver vilahtanee tv-ruudussa. Lähes kaikki henkilöt katkeroituneita, Morsenkaan oluthetki lesken kanssa ei nosta fiilistä tippaakaan.

Hollanti - Venäjä 1-3

Hollannin puolustus osoittautui kovassa paikassa juuri niin heikoksi kuin monet odottivatkin. Venäjä eliminoi van Bronckhorstin, van der Vaartin ja Sneijderin, Hollannin hyökkäyspääkin hyytyi helposti. Van Basten ei pystynyt muuttamaan taktiikkaa pelin aikana, Robben ei päässyt edes kentälle. Ainoastaan vapaapotkuissa Hollanti oli vaarallinen, jotenkin Venäjän puolustus ei päässyt niihin mitenkään mukaan. Venäjä oli vielä parempi kuin Ruotsia vastaan, hillitöntä karvausta mahdollisimman ylhäältä, toppari Kolodin osoittautui ehkä turnauksen kovimmaksi kaukolaukojaksi, Anjukov ja Žirkov nousivat laidoilta, turhia kikkoja välttelevä Aršavin pelasi aina eteenpäin älykkäästi ja Pavljutšenko aivan loistava sentterinä. Lyhytsyöttöpeli toimi useimmiten nautittavasti. Van der Sar piti Hollantia pitkään hengissä, mutta ratkaisu syntyi kun van Basten vaihtoi Boulahrouzin Heitingaan vajaan tunnin kohdalla. Oikea laita lähti heti vuotamaan, Semak rynni läpi, nopeasti luukulle ja Pavljutšenko suoralla vasurilla takanurkkaan. Hieman samantapainen maali kuin Schweinsteigerin Portugali-osuma. Hollannin tasoitus 86. minuutilla vapaapotkusta taas muistutti Klosen ja Ballackin Portugali-maaleja, nyt puskijana van Nistelrooij. Kolodin oli ottaa punaisen varsinaisen peliajan lopulla, mutta pallo oli (ehkä) käynyt ulkona ennen rikettä. Jatkoajalla Venäjä jatkoi pommittamista väsymättä, useita hienoja paikkoja. Ratkaisu tuli taas Hollannin oikeasta sivustasta, Aršavin teki mitä tahtoi ja heitti takanurkalle, josta Torbinski ohjasi häkkiin. Loppunumerot Aršavin teki itse, alokasmaisesti Hollanti nukkui sivurajaheitossa, Aršavin pisti puolustajan jalan kautta van der Sarin längistä sisään. Miten hyvä Venäjä on? Hämmästyttävästi peli kyllä toi mieleen Kiovan Dynamon tyylin 1975 tai 1986, mutta Hiddink on saanut hollantilaista kovuuttakin mukaan. Puolustus on luultavasti Venäjänkin heikko kohta, Kolodin on semifinaalissa pelikiellossa. Viime syyskuussa näin Venäjän pelin Wembleyltä, se oli yhtä heikko esitys kuin Espanja-peli tässä turnauksessa. Mutta ehkä Hiddink on vasta nyt saanut homman toimimaan.

Ken Dryden: The Game

Nykyjääkiekosta en välitä vähääkään, mutta olen edelleen kiinnostunut 1970-luvun NHL:stä ja punakoneesta, karkeasti yleistäen siis jääkiekosta ennen Wayne Gretzkyä ja Sergei Makarovia. Ken Dryden on tässä katsannossa keskeinen hahmo, hän pelasi 70-luvun NHL:n ykkösjoukkueen Montreal Canadiensin maalivahtina ja myös vuoden 1972 legendaarisessa Kanadan ja Neuvostoliiton ottelusarjassa. Dryden ehti pelata myös amatöörinä Tukholman MM-kisoissa 1969, luultavasti näin hänet sieltä tv:stä, mutta ei muistikuvia. Tätä 1983 julkaistua kirjaa mainostetaan kaikkien aikojen parhaana kiekkokirjana, mutta se voi olla ylipäätänsä paras huippu-urheilijan kirjoittama kirja. Jo 31-vuotiaana lopettanut Dryden on tehnyt uraa myös lakimiehenä ja poliitikkona ja hän on häikäisevä kirjoittaja.

Dryden kommentoi taitavasti muita pelaajia, joukkuetovereitaan ja vastustajia. Montrealin pelaajista muistettavimmat kuvaukset on puolustajista Larry Robinson ja Guy Lapointe. Bobby Orrin peliä hän vertaa oivaltavasti totaaliin jalkapalloon, eli samanaikaiseen Ajax/Hollanti-tyyliin. Toronton alamäkeä hän kuvaa ristiriitaisin tuntein. Drydenin suhde Montrealin supertähteen Guy Lafleuriin näyttää olleen melko etäinen. Moniosaaja Dryden ei täysin ymmärtänyt Lafleurin täydellistä omistautumista jääkiekolle. Kommentit aikalaismaalivahdeista Rogatien Vachon, Bernie Parent, Tony Esposito, Gerry Cheevers ovat lyhyitä, mutta kohteliaita. Suuri osa kerronnasta lähtee pukuhuonekuvauksista ja laajenee hämmästyttävästi eri suuntiin. Montrealin englantilaisten ja ranskalaisten välinen jännite ei Drydenin mukaan näytä kovin kiihkeältä. Dryden (s. 1947) pitää NHL:n kulta-aikana 60-luvun puoliväliä, vain kuusi joukkuetta ja Bobby Hullin ja Frank Mahovlichin kaltaiset supertähdet. Laajentuminen 1967 romahdutti pelin tason ja kyyninen Philadelphia Flyers pääsi juhlimaan. Poissaoloaan Canada Cupista 1976 Dryden ei kommentoi. Ei paljoa tarinaa myöskään vuoden 1972 Neuvostoliitto-sarjasta, vaikka Dryden pelasi alkupuoliskon peleissä. Dryden tosin kirjoitti tapahtumasta tuoreeltaan erillisen kirjan.

Hämmästyttävästi Dryden näyttää tuntevan jalkapalloa, pudottelee tekstiin Di Stefanon ja Puskasin tapaisia nimiä. Dryden rinnastaa Neuvostoliiton avausvoiton 7-3 Montrealissa 1972 Unkarin 6-3 -voittoon Englannista 1953. Huippumielenkiintoinen huomio löytyy Drydenin tuttavalta, jonka mukaan Neuvostoliiton jalkapallojoukkue pelaa hyvin samalla tavalla kuin jääkiekkojoukkue. Silti futisjoukkue on korkeintaan keskinkertainen ja lätkäjoukkue dominoi peliä. Jotain oleellista oli siis pielessä lätkäpuolellakin, mutta kanadalaiset eivät olleet vielä keksineet sitä. Eli hienosti suunniteltu ja organisoitu nopea taitopeli ei riitä, jos vastassa on riittävästi ennakoimatonta innovatiivista luovuutta. Tosin voi väittää, että Firsovin, Maltsevin, Harlamovin ja Balderisin pelissä oli innovaatiotakin. Dryden on kyllä oikeassa siinä, että jääkiekkoa ei voi pelata luotettavasti pitämällä kiekkoa hallussa, se onnistuu jalkapallossa, mutta kiekossa vain ylivoimapelissä. Ja siksi sivumennen sanoen se ei ole niin kiehtova peli kuin jalkapallo, jääkiekko on liian nopeaa ja kaoottista. Dryden väittää, että 1979 New Yorkin Challenge Cupissa Neuvostoliitto luopui vanhasta tyylistään ja alkoi pelata kanadalaisten parhaiden perinteiden mukaan. Ehkä niin, mutta tämä yhdentynyt systeemi ei enää ollut kovin kiinnostavaa. Kirjassa on 2003 kirjoitettu ylimääräinen luku, mutta siihen Dryden ei saa mitään kovin oleellista uutta.

Zlatopramen Half n' Half

Haaparannan Systembolagetin viimeinen tuliainen. Tumman ja vaalean tšekkioluen sekoitus on enemmän tummaa, makeaa maltaisuutta, lievää diasetyylimakua, humala ei pääse esille. Varsin vetinen ja mitäänsanomaton.

Turkki - Kroatia 1-1, rpk 3-1

Melkoisen tylsä matsi räjähti eloon jatkoajan lopulla, alkaa olla tyypillistä Turkin peleissä. En saanut nytkään mitään otetta Turkin taktiikasta, sen täytyy olla todella nerokas. Kroatia on liian pikkunäppärä, kovasti kehuttu Luka Modrić ei pelannut minusta vieläkään riittävän hyvin, köyhän miehen Rosický parhaimmillaankin. Tämä oli hidas peli verrattuna Portugalin ja Saksan neljännesfinaaliin. Kroatian ainoa hyökkääjä Olić teki taas kovasti työtä, mutta ei osaa tehdä maaleja, nytkin vain poikkipuuhun. Kroatia ei jostain syystä halunnut pelata kahdella hyökkääjällä, vaikka Klasnić on melko terävä. Turkin Altintop nimellisesti oikea pakki, mutta pelasi vapaassa roolissa missä parhaaksi näki. Puolustuksessa Turkki sekoili monta kertaa, mutta avuttomat kroaatit eivät onnistuneet. Sitten 119. minuutilla lopulta onnistui, Modrićin esityöstä Klasnić viimeisteli, reservikoppari Rüştü unelmoi muualla. Oli helppo arvata, että Turkki ei anna periksi, kun kroaatit naiivisti aloittivat juhlinnan. Ehkä pelattiin liian kauan, mutta tuomarihan sen määrää. Semir sai pallon ylänurkkaan. Kroaatit romahtivat täysin henkisesti, neljästä rangaistuslaukausampujasta vain Srna onnistui. Rankkariskabaa jaksetaan kritisoida, mutta se on hyvä ratkaisutapa, siinä mitataan näppärästi joukkueen paineensietokyky ja henkinen kantti. Turkilta loukkaantui avainhyökkääjä Nihat ja pelikieltoja tuli lisää. Ei hyvät lähtökohdat Saksaa vastaan, mutta arvoituksellinen joukkue saattaa silti yllättää edelleenkin.

Moortgat Maredsous 6

Luostariolut Haaparannan Systembolagetista. Vaaleanruskea, hiivaa mukana. Kuivan mausteinen, jopa nihkeä suutuntuma. Täyteläinen miellyttävä belgi.

Portugali - Saksa 2-3

Portugalin pahat puolustusvirheet maksoivat semifinaalipaikan. Saksa nyt virkeämpi kuin kahdessa edellisessä ottelussa, ehkä mestaruuksiakin tällaisilla otteilla viedään. Tasaisen alkupelin jälkeen Moutinho hukkasi avopaikan yrittäen polvella osumaa. Heti perään 22. minuutilla Saksa rynni vauhdilla vasemmalta, Podolski läpi, kova syöttö luukulle, Schweinsteiger suoraan alanurkkaan. Muutama minuutti myöhemmin Schweinsteigerin vapaapotku, Klose puski vapaasti sisään Portugalin puolustajien äimistellessä. Kovasti juhlittu topparipari Pepe-Carvalho näytti todellisen karvansa. Silti Portugali ei vielä antautunut, Cristianon läpiajon jälkeen Nuno Gomes sai reboundista pallon puolustajan kautta maaliin. Sateisella toisella jaksolla Portugali aktiivisempi, mutta 61. minuutilla Saksa toisti temppunsa, Schweinsteigerin vapaapotku, maalivahti Ricardon emämunaus ja Ballack reputti. Tilanne näytti ratkenneen, kun vielä Podolskin kaamea vastapallolaukaus meni vain vähän ohi. 87. minuutilla nähtiin Saksan topparien kömpelyys, vaihtomiehet Nani ja Helder Postiga häkittivät vaivattomasti. Lopussa vielä kovaa vääntöä, mutta Saksa selvisi. Portugali selvästi heikompi kuin esimerkiksi 2004.

Sinebrychoff Saxon

Gluteeniton olut Keravalta, ei myynnissä Suomessa, Haaparanta-tuomisia. Tällä samalla nimellä myytiin Suomessa jokin vuosi sitten erilaista olutta. Tämä on nyt 4.1% vaalea kevyt lager, ei mitään makua.

Brakspear Oxford Gold

Vaaleanruskea luomubitter Haaparannan Systembolagetista. Hedelmää, pähkinää ja humalaa. Kaikkea kevyehkösti ja tasapainoisesti.

Venäjä - Ruotsi 2-0

Varovaisen alun jälkeen Venäjä hallitsi tapahtumia ylivoimaisesti. Paljon tilanteita, mutta viimeistely varsin heikkoa. Ajoittain tuli jopa mieleen Neuvostoliiton esitykset 1986 MM-kisojen alkuvaiheissa, ei nyt sentään niin hyvää peliä, mutta hieman sinne päin. Pelikiellosta vapautunut Aršavin suvereeni hahmo vapaassa roolissa, puolihuolimaton roikku oli jo yllättää Isakssonin. Žirkovin volley vain vähän ohi maalin. Sitten 24. minuutilla hieno kuvio, jossa Ruotsin puolustus pelattiin täysin ulos, Anjukovin syötöstä Pavljutšenko pisti pussiin. Ruotsi väläytti pari minuuttia myöhemmin, vastahyökkäyksestä Larsson puski ylärimaan. Venäjän ote aavistuksen herpaantui, mutta silti 36. minuutilla Pavljutšenko veti ylärimaan. Venäjän nopea lyhytsyöttöpeli ihailtavaa, mutta maaleja olisi pitänyt saada enemmän. Toisen jakson alussa 50. minuutilla kentän kuningas Aršavin kruunasi päivänsä nopeasta hyökkäyksestä, Žirkovin syötöstä alanurkkaan. Tämän jälkeen aloite siirtyi Ruotsille, mutta sosiaalidemokraattisella systeemillä ei kertakaikkiaan synny tulosta, ei yhtään kunnon tilannetta. Zlatan luultavasti puolikuntoinen, täysin ulkona pelistä. Vastahyökkäyksissä Venäjä aina terävä, Zirianov Hanssonin jalan kautta tolppaan ja Pavljutšenko, yksi kisojen tyylikkäimmistä senttereistä, hukkasi toisen avopaikan. Venäjä voi olla yllättävän hankala vastustaja Hollannille neljännesfinaalissa. Hiddink ei varmaan pysy housuissaan, kun pääsee iskemään omiaan vastaan.

Åbro Sigill

Ruotsin nautinnollisen nöyryytyksen kunniaksi Haaparannasta tavanomaisempaa kamaa. Kevyesti mallasta, vielä kevyemmin humalaa. Vetisen ohut kokonaisuus. Tällaisten oluiden takia ruotsalaisoluiden yleismainen on niin heikko.

Ranska - Italia 0-2

Ranskan valmentaja Domenechilta katastrofaalinen valinta pistää Abidal toppariksi. Tonilla heti 4. minuutilla paikka Abidalin virhearvioinnin takia ja lopulta 24. minuutilla Abidal joutui repimään takaa päin Tonin nurin. Ulosajo ja rangaistuspotku, jonka Pirlo varmasti viimeisteli. Sitä ennen jo Ranskan avainpelaaja Ribéry loukkaantui ja nuori lupaus Nasri tilalle. Abidalin ulosajon takia Domenech otti Nasrin pois ja toppari Boumsong sisään. Italia hallitsi edelleen, mutta Ranskalla pieniä mahdollisuuksia ensi jakson lopulla, puolittaisia paikkoja. Silti 44. minuutilla Grosson hieno vapaapotku, jonka Coupet käänsi tolppaan. Vielä 50. minuutilla Ranskan parhaalla pelaajalla Benzemalla hyvä laukaus, ohi. 62. minuutilla De Rossin vapaapotku kääntyi pelle-Henryn jalasta tyhjään maaliin ja Ranska antautui. Benzemalta vielä hyvä veto, mutta Buffon torjui. Ranskalta yksinkertaisesti häpeällinen turnaus, Domenech on MM-finaalista huolimatta harvinaisen avuton valmentaja, jopa näyttääkin siltä. Italian peli ei vieläkään tarpeeksi hyvää, Ranska oli vain niin surkea nyt. Espanja-neljännesfinaalista ovat poissa pelin aivot Pirlo ja sydän Gattuso, molemmat ottivat varoitukset tässä.

Bath Ales Dark Hare

Maltainen samettisen pehmeä stout, paahteisuutta, kuitenkin suhteellisen kevyt, alkoholia vain 4%. Mukana vehnää, varmaankin se pehmeyttävä elementti. Fuggles-humalaa pitäisi olla keitoksessa, mutta ei kunnolla erotu. Täyteläisyys jää auttamatta uupumaan, mutta hyvin miellyttävä sessio-stout. Oluthuone Leskinen, 17.6.2008.

Itävalta - Saksa 0-1

Normaalitilanteessa Saksan täysin ylivoimainen materiaali olisi pitänyt riittää murskavoittoon, mutta nyt psykologinen asetelma mutkisti tilannetta. Gómez edelleen hieman yllättäen Saksan kärjessä, hän saikin kohtuullisen paikan heti alussa, mutta itävaltalaispuolustaja pelasti maaliviivalta. Muuten ensi jakso suhteellisen tasaista vääntöä, Saksalle näytti tasapeli riittävän ja Itävalta ei pystynyt luomaan kunnon maalipaikkoja. Mielenkiintoisin tilanne oli molempien valmentajien Hickersbergerin ja Löwin ajaminen katsomoon, syy jäi epäselväksi. Peli ratkesi 49. minuutilla, Ballackin hirvittävä voimavapaapotku nousi 20 metriä ennen uppoamistaan ylänurkkaan. Loppu löysää pelailua, ei kertakaikkiaan mitään luovuutta tai taitoa kentällä. Klose taas karmea pettymys. Esihistoriallinen sotaratsu Neuville päästettiin lopussa laitumelle, kovasti näkyi tukevoituneen sitten viime näkemän. Saksa ottaa neljännesfinaalissa vastaan Portugalin, todella erilaiset joukkueet. Näillä otteilla Saksalla ei mitään jakoa, mutta käytännössä saattaa käydä aivan toisin.

Bath Ales Wild Hare

Golden Organic Pale Ale, hieman samea, sitrushedelmää ja humalaa, 5%, mukana vehnää. Hieman särmätön, toisaalta hieman karkeakin, realina voisi toimia hyvin. Oluthuone Leskinen, 16.6.2008.

Rogue St. Rogue Red Ale

Kuva on tärähtänyt, mutta ei ole parempaakaan, käsi kai tärisi juoksulenkin jälkeen. Oregonin Newportin huippupanimon valikoimasta löytyisi vaikka mitä, mutta Ouluun on nyt saapunut tämmöinen perustuote. Etiketin mukaan kuivahumaloitu, humalaa hieman onkin, mutta ei voimakkaasti. Melko kuiva, melko maltainen, vähän leipämäinen, hieman makeakin. 5.2%. Ei erityisen tuoreelta tietenkään vaikuta. Oluthuone Leskinen, 16.6.2008.

Turkki - Tšekki 3-2

Turnauksen dramaattisin ottelu. Katsomossa näkyi kypäräpäisiä Čech-faneja, osoittautui huonoksi enteeksi. Tšekki hallitsi ensi jaksolla selvästi tapahtumia, selvästi joukkueen paras peli toistaiseksi. Edelleenkään keskikentällä ei johtohahmoa, mutta ainakin Matějovský nyt aktiivisempi kuin Portugali-pelissä. Katkonaista peliä, puolittaisia tilanteita, kunnes 34. minuutilla nopeahko hyökkäys oikealta, Grygeran keskitys, johon Koller pääsi ennen toppareita, voimapusku Volkanin käsien kautta verkkoon. Turkki vaikutti sekavalta, haluttomalta ja kyvyttömältä.

Toisella jaksolla asetelma muuttui täysin, samalla sade kiihtyi voimakkaaksi. Turkki otti aloitteen ja loi säännöllisesti tilanteita, ei kuitenkaan mitään vaarallista. Tunnin kohdalla Turkin toppari loukkaantui ja valmentaja Terim arpoi vaihtoa kohtalokkaasti. Ensin Koller pääsi yksin läpi, karkeasti ohi. Vielä toinen vastahyökkäys, jossa keskitykseen Plašil pääsi vapaasti ilman toista topparia pelannutta Turkkia. Taas pallo Volkanin käsien kautta verkkoon. Tilanne näytti ratkenneelta. Polák veti vielä tolppaan 70. minuutilla, Tšekin murskavoitto lähellä. 75. minuutilla Arda veti tarkalla kudilla alanurkkaan tolpan kautta sisään. Turkki kehitti aivan valtavan painostuksen, suoraan sanoen tasoitus näytti itsestäänselvältä. Se tuli 87. minuutilla aiemmin hienosti pelanneen Čechin karmeasta alokasmaisesta keskityspudotuksesta, jonka hyvin haistellut Nihat lakaisi verkkoon. Tšekki romahti nyt vielä syvemmälle, jos mahdollista, Čech ei varmaan olisi pystynyt toimimaan rangaistuspotkukilpailussa näin pahan nöyryytyksen jälkeen. Sitä ei tarvittu, kun mahdollisesta paitsiosta kytännyt Nihat kiskaisi äärimmäisellä taidolla 89. minuutilla voittomaalin poikkipuun kautta sisään. Yliajalla Volkan vielä hölmöili, tyrmäsi jälkipelissä vastustajan ja sai ansaitusti suoran punaisen, ruotsalaistuomaristo jälleen toimi taidokkaasti äärimmäisen paineistetussa tilanteessa. Turkin kaikki vaihdot tehty, hyökkäävä keskikenttäpelaaja Tuncay joutui vetämään hanskat käsiin, mutta Tšekki ei saanut yhtään tilannetta aikaiseksi. Turkki tuntui tarvittaessa pystyvän mihin vain, mutta niinköhän näin ailahteleva esitys toimii neljännesfinaalissa Kroatiaa vastaan. Tšekille täysin ansaitut potkut turnauksesta.

Spendrups Mariestads Porter

Haaparannan Systembolagetin valikoimaa. 5,9%, tummanruskea, lakritsaa tuoksussa, metallista mallasta, vähän kahviakin, humalaa jälkimaussa. Haittapuolena karamellimaltaan makeus, vie kokonaisuutta kohti dunkelia tai tummaa tšekkilageria. Yllättävän tiukka paketti kuitenkin, vaikka jää kauaksi jostain Carnegie Porterista.

Oppigårds Golden Ale

Haaparanta-tuliaisia riittää. Oppigård on uudehko panimo Hedemorassa, Itä-Taalainmaan vanhalla teollisuusalueella Borlängen ja Avestan välimailta. Fort Braggin tapaan myös tällä alueella on asunut sukulaisiani, mutta Oppigårdin panimossa en ole ehtinyt käymään. Golden Ale on hieman samea, ei kovin hedelmäinen, enemmänkin mäntyinen, hieman öljyinen ja mausteisuuttakin havaittavissa. Jälkimaku on melko ohut, mutta varsin kestävä. Humalaa on lähes riittävästi. Viimeaikaisten Ruotsi-oluiden tapaan tähänkin haluaisi enemmän maltaisuutta.

Inspector Morse, Fat Chance

Sarjan parempia episodeja, vaikka käsikirjoitus on poikkeuksellisen raskas. Naispappeusintohimoja, laihdutusbisneshuijareita, lääketeollisuusnilkkejä, osa kohtauksista lähestyy jo sosiaalipornoa. Vain ohimennen ehditään kiskaista real alea terassilla. Morse putoaa tällä kertaa naiseen heti ensisilmäyksellä. Omituisesti Morse näyttää samantien pörräävän leskirouvan aamiaispöydässä. Lewis puolestaan kiihtyy enemmän posket lommolla sikaria imevästä papitarkandidaatista. Klassisessa loppukohtauksessa Morsen eteen kannetaan tarjolle Leopard Lageria.

Inspector Morse, Second Time Around

Veteraanipoliisin kuoleman tutkinta melko jäykkää jahkausta. Taustalla synkkiä tarinoita, harmittavasti juoni muistui mieleen entisiltä katsomiskerroilta. Moraalipohdiskelut melko raskaskätisiä ja episodi muutenkin tosikkomainen. Naisrintamalla hiljaista, olutta joenvarsipubin terassilla, ainoa hilpeä hetki viinibaarissa, jossa Morse ei viihdy alkuunkaan.

Hollanti - Ranska 4-1

Komeista numeroista huolimatta Hollannin peli hieman hitaampaa ja hajanaisempaa kuin Italia-pelissä, viimeistely onnistui nyt sitten sitäkin paremmin. Ranskan valmentaja ampui heti omaan maaliin jättämällä pois nuoret lupaukset Benzeman ja Nasrin, ilman mielikuvitusta ei Hollannille pärjää. Ranska kuitenkin pelasi suhteellisen aktiivisesti, varsinkin alussa, Ribéry, Malouda ja Govou virkeitä. Henry heikompi kuin Anelka avauspelissä. Hollanti kuitenkin meni johtoon jo 9. minuutilla, van der Vaartin kulmasta suoraviivainen voimapusku Kuijtilta. Tauolla rohkea vaihto van Bastenilta, puolustavan Engelaarin tilalle hyökkäävä Robben, älynväläys ratkaisi ottelun. Van Nistelrooij upeasti vapautti Robbenin vauhtiin vasemmalla 59, minuutilla, toinen vaihtomies van Persie viimeisteli. Tuurilla Henry kavensi kun sattui juoksemaan Sagnolin laukauslinjalle. Heti perään samalla minuutilla Robben ahdistettuna iski etuyläkulmaan, 3-1. Yliajalla vielä Sneijder kääntölaukauksella upeasti riman alle.

49. minuutilla Henry tyhmästi ampui liian lujaa Ooijerin käteen, tuomarit eivät ehtineet nähdä. Pilkkua kalastaessa on laukaistava löysemmin. Hieman myöhemmin Henryltä surkea nosto avopaikasta yli maalin. Ottelu olisi voinut kääntyä näistä tilanteista paremmilla henkilövalinnoilla. Kommentaattori Reini jatkoi etutoppareista puhumistaan. Sellaisia ei ole kentillä nähty pitkään aikaan liberojen kuoltua sukupuuttoon. Reini ei myöskään näytä koskaan sisäistäneen sivurajaheiton rajoitusten merkitystä. Pelin luonne muuttuisi täysin, jos pallon saisi singota yhdellä kädellä. Hollanti voi nyt pelata Italian ja Ranskan kesälomalle häviämällä Romanialle. Joustaville hollantilaisille se ei varmaan ole ainakaan moraalinen ongelma.

Italia - Romania 1-1

Kiihkeä peli, ehkä turnauksen paras toistaiseksi. Oli mukava nähdä Italian kapteenina jo entiseksi suuruudeksi arvioitu, anakronismiltakin nykytyylissä näyttävä, Alessandro Del Piero. Hyvä peli, mutta tyyli ei todellakaan ehkä sovi nykysysteemeihin. Donadonin kyseenalaisempiin valintoihin kuului Panuccin siirto toppariksi. Italia kuitenkin hallitsi oikeastaan koko ottelua ja loi valtavasti paikkoja. Liikaa pelattiin hieman väsyneeltä vaikuttavalle Tonille, joka teki kyllä korrektin maalinkin ensi jakson lopulla, tuomittiin paitsioksi. Romanian loistavat topparit Goian ja Tamaş hoitivat yleensä tilanteet ja ilmiömäinen maalivahti Lobont loput. Romania muutenkin koko ajan hallitusti pelissä mukana ja loi selvästi parempia tilanteita. Romanian lyhytsyöttöpeli ehkä kisojen näyttävintä, tehoja ei kärjessä tarpeeksi, Mutulla ei ole kunnon partneria. Gabriel Tamaşin painavat kaukovedot ehkä vaarallisimpia. Mutu oli aina vastahyökkäyksissä vaarallinen ja 55. minuutilla Mutu aavisti Zambrottan syötön maalivahdille pitkään ristipalloon, helposti ylänurkkaan. Italia tyypillisesti kuittasi minuuttia myöhemmin kulmapotkun jälkitilanteesta, Panucci lakaisi pallon pussiin. Panucci hölmöili Romanialle rangaistuspotkun 80. minuutilla, Mutun heikko veto, Buffonin onnekas torjunta. Tasapeli vei Romanian mielenkiintoiseen asetelmaan ennen viimeistä kierrosta.

Kreikka - Venäjä 0-1

Kreikka vaihtoi ehkä hieman aktiivisempaan ryhmitykseen halveksittavan Ruotsi-esityksen jälkeen, sentterinä Gekasin tilalla hauskanniminen Liberopoulos. Hiddink otti mukaan nyt oikean topparin Ignaševitšin pelle-Širokovin tilalle. Kärjessä loukkaantumishuhuista huolimatta näppärä Pavljutšenko, Aršavin edelleen pelikiellossa. Melko tasaista vääntöä, Pavljutšenkolta hyvä veto, mutta Nikopolidis torjui. 33. minuutilla Nikopolidis lähti seikkailemaan päätyrajalle, Semak heitti saksilla taakse luukulle, josta Zirianov pisti lahjamaalin sisään. Venäjä hallitsi toista puoliaikaa, ei mitään vaikeuksia, Žirkov, Biljaletdinov ja varsinkin Pavljutšenko pelin hahmoja. Ruotsi ja Venäjä ratkovat nyt toisen neljännesfinaalipaikan. Antijalkapalloa pelaavan Kreikan tie loppui nyt tähän, luojan kiitos ja hahhaa.

North Coast Le Merle

Loistava ostos Haaparannan Systembolagetista, saison Pohjois-Kalifornian Fort Braggista. Kaupungissa on asunut sukulaisiani ja olen käynyt erinomaisessa North Coast -panimossakin kahdesti. Oljenvärinen, vaahtoaa tripel-lasissa reippaasti, hieman samea. Raikas hedelmäinen, belgiksi hiivapohjasta heti tunnistettavissa, hieman mausteinen. Humalaa ei kovin paljoa, ei makeuttakaan. Alkoholia varsin jykevästi 7.9%, hiivaa mukana kolmen vartin pullossa. Hillitty hienostunut olut, mutta ehkä saisonilta odottaisi hieman voimakkaampia makuja, tämä jää aavistuksen ohueksi.

Ruotsi - Espanja 1-2

Melko sähköinen alku, hyökkäykset aaltoilivat. Torres ohitti toistuvasti oikealla Nilssonin ja 15. minuutin kohdalla hienon kulmapotkutilanteen jälkeen Torres kengänpohjalla alanurkkaan. Ruotsi pysyi mukana Elmanderilla ja Larssonilla paikkoja. Puyol loukkaantui 24. minuutilla, en ymmärrä miksi Aragones otti sisään Albiolin eikä Juanitoa. Zlatan rankaisi 34. minuutilla vaikka aikaili luukulla hyvän haltuunoton jälkeen, löysä laukaus lopulta ohitti Casillasin. Espanjalta vietiin pilkku ensi jakson lopulla, aivan selvä tilanne. Espanja näytti olevan ymmällä Ruotsin kylmän esityksen edessä. Zlatan jäi pois toiselta jaksolta, varmaankin loukkaantui. Ruotsi passivoitui, Espanjalla muutamia avopaikkoja, mutta ei kovin terävältä vaikuttanut. Yliajalla sitten oikeus voitti, Capdevilan pitkästä syötöstä Villa lopulta huijasi puolustuksen.

Itävalta - Puola 1-1

Lentomatkan alle torstaina jäänyt kamppailu nyt tsekattavana, kovaa yritystä, vähemmän taitoa. Itävalta hallitsi ensimmäistä puolta tuntia suvereenisti, mutta viimeistely ei onnistunut millään. Puolan puolustus täysin tuuliajolla, varsinkin uusi Jop-toppari. Silti Puola teki johtomaalin 30. minuutin kohdalla, paitsiolta näyttäneestä tilanteesta brassi-importti Guerreiro siirsi tyhjään häkkiin. Se oli Puolan ainoa maalipaikka ensi jaksolla. Maalin jälkeen Itävallan hallinta hieman hiipui ja toisella jaksolla ote siirtyi yhä enemmän Puolalle. Ehkä paras paikka Krzynówekin todella kova vapaapotku, jonka Macho pystyi työntämään yli. Yliajalla Itävalta sai hyvin kevyesti rangaistuspotkun, jonka Vastić kiskaisi voimalla verkkoon. Suhteellisen viihdyttävä, mutta heikkotasoinen ottelu, toivottavasti kumpikaan joukkue ei pääse lohkosta jatkoon.

Kroatia - Saksa 2-1

Kisojen toistaiseksi suurimman yllätyksen näin vasta nyt, kun valitsin Pikkulinnun Amerikka-oluet torstaina suoran lähetyksen sijasta. Kroatia petrasi peliään huomattavasti avauksesta, suurin syy Ivan Rakitić, joka pystyi rakentamaan peliä paremmin kuin Itävalta-ottelussa pelannut Petrić. Saksa omituisen hengetön, jopa väsynyt. Marcell Jansen teki pahoja virheitä, kärkipari Gómez-Klose aivan pihalla ja Ballack ei saanut konetta käyntiin. Hyvin verkkainen alku ottelussa, 24. minuutilla Pranjićin hyvä keskitys takatolpalle, jossa Srna ohitti helposti Jansenin ja täräytti verkkoon. Kranjćarilla useita avopaikkoja ensi jaksolla. Tunnin kohdalla ratkaisu, Rakitićin laukaus kääntyi puolustajasta tolppaan ja reboundin Olić sisään. Podolskin voimalaukaus huonosta puskupurusta kavensi 79. minuutilla, mutta Saksa ei pystynyt minkäänlaiseen takavuosilta tuttuun kiriin. Vaihtomies Schweinsteiger otti vielä suoran punaisen yliajalla jälkipelipäällekarkauksesta, tyypillisen huono häviäjä baijerilaiseen tyyliin. Kroatia ei silti täysin vakuuttanut, hyökkäyksestä puuttuu terävyys, Eduardon loukkaantuminen on vaikeasti korvattavissa. Modrić ei minusta vieläkään niin hyvä kuin maine edellyttäisi. Kommentaattori Hjelmiltä hieno Klose-ääntämys [klous].

Tšekki - Portugali 1-3

Tallinnan laivamatkan alle jäänyt peli vasta nyt katseluun. Tšekilta aktiivisempaa peliä kuin avausottelussa, mutta eväät eivät riittäneet. Keskikentällä ei edelleenkään luovuutta ja Kollerin tilalla aloittanut Baroš juuri niin pehmeä kuin on arvailtu. Libor Sionko taas joukkueen ylivoimaisesti paras, siirtyi toisella jaksolla laidalta kymppipaikalle. Cristiano pelasi nyt enimmäkseen vasemmalla ja oli parempi kuin avauksessa, myös Deco erittäin hyvässä vireessä. Portugalin rauhallinen, mutta silti painostava ja eteenpäin vievä tyyli oli liikaa Tšekille. Avausmaali jo 8. minuutilla, kun Cristiano ja Deco puhkoivat puolustuksen. Kulmapotkusta Sionko tasoitti puskemalla 17. minuutilla. Tunnin kohdalla Tšekillä johtomahdollisuus, mutta heti perään Cristiano ratkaisi pelin nopealla maanuoliaisella 16. rajalta. 82. minuutilla Sionkolla oli vielä tasoituspaikka, mutta yliajalla vastahyökkäyksestä Cristiano syötti Quaresman vapaaseen maalintekoon. Portugali on vahva, mutta ainakaan maalivahti Ricardo ei ole paras lenkki, ei myöskään veteraanisentteri Nuno Gomes. Selostajat arvailivat aivan turhaan kuka vapaapotkun ampuu. Lähes sataprosenttisesti ampuja on se, joka asettelee käsin pallon laukaisupaikalle.

RCH Double Header, real ale

Kullankeltainen kirkas ale, pehmeän samettista hedelmäistä mallasta lähes öljymäisellä viskositeetilla, hyvin reippaasti kuivaa humalaa, erinomainen tasapaino, alkoholiakin sopivasti 5.3%. Somersetin rannikon huippupanimo vakuuttaa jälleen kerran. Olutta myytiin nimellä Double Hopper, sinänsä osuva nimi, mutta oikea muoto on varmaan Double Header, viittaus tuplavetureihin. Oluthuone Leskinen, 13.6.2008.

Bruuveri Kesävänskä

Pintahiivaolut, 5.5%, siis vahvahko kölsch. Tarjoilu vehnäolutlasista. Tuote on samean vehnämäinen, ei herätä mielleyhtymiä Kölnin kirkkaaseen ylpeyteen. Kuivaa humalaa on, mutta ei kölschmäistä hedelmäisyyttä. Silti aika miellyttävä olut, kun ei takerru tyyliseikkoihin. Helsinki, Bruuveri, 12.6.2008.

Bruuveri Valamo 2

Helsingin keskustapanimo kai tavoittelee tässä belgitripeliä. Tyhmästi tarjoiluastiana pinttipuolikas, liian kylmää, mutta itse tuote on yllättävän kuranttia kamaa. Belgihiivaa, kuivaa humalaisuutta, hyvin tasapainoinen, lähestyy mielikuvana selvästi Westmalle Tripeliä, hyvin onnistunut suoritus. Ehkä vähän ohut, mutta se on kohtuutonta nipottamista. Tuskastuttavan hitaasti liikkeelle lähtenyt panimo alkaa lopulta parantaa suoritustaan. Valamo-termin käyttö herättää kysymysmerkkejä, assosioituuko Heinäveden ortodoksiyhteisö jotenkin trappisteihin ja mitä tekemistä tunnetusti alkoholille persoilla munkeilla on ollut oluen valmistuksessa? Valamo 1 näytti saman oluen kevyemmältä versiolta, siihen en koskenut. Paljon parempaa kuin Heinäveden munkkien viiniviritykset. Helsinki, Bruuveri, 12.6.2008.

Ballast Point Big Eye India Pale Ale

Toinen neoklassikko San Diegosta. Hieman pehmeämpi, kirkas, vähemmän alkoholiakin, 6%. Humala ei niin päällekäypää kuin Green Flashin tuotteessa, tämä muistuttaa enemmän Brooklyn East IPAa. Humala on pelkkää Centennialia. Etiketti lupaa kukkaista sitrushedelmää toffeella ja juuri näitä fleivoreja pakkaus sisältää. Pirullisen nautinnollinen olut. Helsinki, Pikkulintu, 12.6.2008.

Green Flash West Coast I.P.A.

Järkyttävän humalainen pehmeä samea hedelmäinen IPA San Diegosta. Erityisen tuoreelta tämä ei vaikuta, mutta Centennial-Cascade-Columbus-humalaketju iskee kitalakeen todella tyrmäävästi. Luultavasti hanassa paikan päällä lajinsa ehdotonta eliittiä. Helsinki, Pikkulintu, 12.6.2008.

Dieu du Ciel! Corne du diable Pale Ale américaine

Quebecistä maineikkaan panimon paholais-pale ale. Samea, humalainen tasapainoinen hedelmäinen olut, selvästi IPA-luokkaa. Helsinki, Pikkulintu, 12.6.2008.

Hantverksbryggeriet Kosacken

Puotilassa hanassa Russian Imperial Stoutia Västeråsistä. Melkoisen makea, siirappia, ehkä liian kylmääkin, mallas tahtoo peittyä makeuden taakse. Ei Slottskällansin Imperialin kuohkeutta ja vivahteikkuutta. Silti suhteellisen laadukas tuore tuote sarjassaan. Helsinki, Pikkulintu, 12.6.2008.

Sveitsi - Turkki 1-2

Kova rankkasade vaikutti peliin suuresti. Sveitsi näytti aluksi sopeutuvan olosuhteisiin paremmin ja meni puolen tunnin kohdalla johtoon Yakinin maalilla. Tosin sitä ennen jo Turkki sai pallon tolppaan. En muista nähneeni näin märkää kenttää arvokisoissa sitten vuoden 1974 kisojen Puola -Länsi-Saksa -ottelun. Sade hellitti toisella jaksolla ja Turkki sai paremmin otteen käsiin. Tasoitus 57. minuutilla, Nihatin peruskeskitys ja Senturk puski sisään. Sveitsi henkisesti heikko, yliajalla Turkki ratkaisi Ardan hienolla yksilösuorituksella vastahyökkäyksestä. Turkki ei vakuuttanut nytkään, mutta Sveitsi tuntui häviävän jo toisen kerran kotikisoissa huonolla tuurilla. Ei se tuuria ole, joukkueen henkinen asenne on selvästi ongelmallinen, puuttuu voittamisen tahto.

Beer House Helles Light

Suodattamaton, hyvin kevyt, hieman makea, viime kesänä kokeiltua Pilsner Goldia vaisumpi. Ei täyteläinen eikä humalaa. Tallinna, Beer House, 11.6.2008

Beer House BH Premium

Samea puolitumma makea olut, kohtuuraikas pläjäys, mutta kokonaisuutena ohut ja mitäänsanomaton. Tallinna, Beer House, 11.6.2008.

Puls Hell Hunt Hele

Pärnulaisen panimon panema olut Tallinnan vanhimmalle pubille. Miellyttävä baari, tosin hidasta palvelua. Paljon pullo-oluita, tuontitavara samaa kuin Suomessa. Nimikko-olut mitätön metallinen lager. Tallinna, Hell Hunt, 11.6.2008.

Kreikka - Ruotsi 0-2

Kahden liian taktiikkaintensiivisen joukkueen kohtaaminen, tylsää kyttäilyä. Kreikka ei yrittänyt mitään aktiivisesti, odotti vain vastustajan virhettä, säälittävää. Ruotsi yritti enemmän, mutta peli on liian ennakoitavaa, speksien mukaan mennään aina, helposti torjuttavissa. Ruotsalaisia katsomossa hämmästyttävän paljon. Haristeas pujotteli yhden kerran Ruotsin puolustuksen läpi, mutta ei viimeistelytaitoa. Ruotsilla useampikin tilanne, mutta Larsson jotenkin arka ja varautunut. Ibrahimovicilla hyvä pusku taaksepäin, oli lähellä onnistua. Toisella jaksolla sitten se Ruotsin virhe tapahtui 62. minuutilla, mutta Karagounis epäonnistui. 2004 Kreikka rankaisi kylmästi tällaisista. Kreikan systeemi onneksi romahti 67. minuutilla, sivurajasta pallo Larssonille, joka siirsi Zlatanille, hirvittävä puhdas voimaveto takaylänurkkaan. Viisi minuuttia myöhemmin naurettavaa sekoilua Kreikan maalilla, toppari Hansson sohi pallon maaliin Riihilahti-tyyliin. Kreikka yritti vielä, mutta rakentavaan peliin ei löytynyt substanssia. Otto Rehhagelin on aika siirtyä pois myrkyttämästä jalkapalloa. Kommentaattori Reini jaksoi edelleen urputtaa eilisestä paitsiosivistymättömyydestään. Selostaja vertasi Larssonin ponnistusvoimaa Naton ohjukseen.

Slottskällans Imperial Stout

Haaparannan Systembolaget -vierailulla kyytiin tarttunutta aineistoa. Tämä uppsalalainen voimastout esiintyi äskettäin lähes kaikkien olutharrastajien listoilla, kun olutfoorumilla kysyttiin uutuustoiveita Alkon valikoimiin. Olen aiemmin juonut tätä hanaversiona. 2007-vuosikerta on tumman ruskea, maltaisen pehmeä, jopa kuohkea, tasapainoisen tuntuinen, paahteisuutta, varsin kuiva, jälkimakukin varsin pitkäkestoinen, humalaa ei ole säästetty. Alkoholia 9%, peittyy täysin pääraaka-aineiden taakse. Tyylin perinteiset assosiaatiot rusina, suklaa ja kahvi ovat aistittavissa, mutta hyvin viitteellisesti. Ehkä eilisestä tanskalaisfundamentalistista johtuen hieman perverssisti kaipaa täyteläisyyttä lisää. Se on kohtuutonta, tämä on aivan riittävän tukeva tähän tyylisuuntaan.

Espanja - Venäjä 4-1

Ihan kuin Hiddink olisi ennen ottelua tapaillut "Suuren ja mahtavan" sanoja? Katsomossa näkyi vanhojen starojen kuvia, ainakin Jašin mukana. Mutta nuoren joukkueen parhaat hyökkäyspään pelaajat nyt loukkaantuneina tai pelikiellossa. Pikkunäppärää lyhytsyöttöpeliä, jolla Espanjan puolustus ajoittain sekosi, mutta tyypilliseen venäläiseen tapaan maalintekotaito puuttui. Parhaassa paikassa Zirianov sai pallon tolppaan. Espanja lähti yllättäen ilman Fabregasia, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Nopeat pystysyötöt puhkoivat säännöllisesti Venäjän puolustuksen. Torres loistavasti sekoitti 20. minuutilla puolustajat ja nerokas syöttö vapautti Villan kliiniseen viimeistelyyn. 44. minuutilla Iniestan uskomattoman tarkka ja ajoitukseltaan ihanteellinen pystysyöttö päästi taas Villan irti, 2-0. Laitapakki Žirkov venäläisistä virkein. Toisella jaksolla tasoero korostui, Venäjän puolustus todella alkeellinen ja hyökkäyksessä ei riittävästi taitoa. Villan kolmas maali 75. minuutilla leikittelevän kevyesti. Kulmasta yksinäinen kärki Pavljutšenko puski kavennuksen, mutta yliajalla vielä vaihdosta tullut Fabregas sai vastahyökkäyksestä reboundin sisään. Espanja näytti tietysti todella hyvältä, mutta Venäjä liian heikko vertailukohteeksi. Studiossa Popovitš syytti Hiddinkiä rumasta tappiosta, ehkä aiheestakin, topparivalinta Širokov aivan pihalla.

Mikkeller 黑 (Black)

Haaparanta-turneen harvinaisin saalis, tanskalaisen sopimuspanijan tupla-imperial stout. Alkoholia on 17,5 %. Musta, vaahto paksun ruskeaa, lämmittävää, lähes polttavaa alkoholia, mutta ei tympeällä tavalla. Paljon odotettua vähemmän makea, ehkä tummaa suklaata kuitenkin maistuu. Väkevää espresso-tyylistä kahvia. Näin talvisen oluen tsekkaus osui nyt sopivasti Oulun hyytävään kesäiltaan. Olut luultavasti pehmenee varastoitaessa, säilyvyyttä luvataan vuoteen 2017. Jotkut maistelemani näin vahvat oluet eivät ole enää paljoa olutta muistuttaneet, mutta tässä on kyllä edelleen varsin olennaiset vahvan stoutin ainekset havaittavissa.

Hollanti - Italia 3-0

Hollannilta dominoiva hyökkäävä hieno esitys, lähes parhaiden päivien tasoa, silti kaksi maaleista vastahyökkäyksistä. Puolustus ei joutunut todella koville, se ei ehkä kestä painetta jatkossa. Mutta hyökkäyspeli toimi kuin unelma, luova osasto Sneijder ja van der Vaart olivat virkeitä, Kuijt suoraviivaisen tehokas ja van Nistelrooij terävä. Nimellisesti laitapakkina pelaava ikinuori Giovanni van Bronckhorst kentän kuningas ja ikivanha maalivahti van der Sar parempi kuin koskaan. Minulle täysin uusi mies keskikentän pohjalla, Twenten Orlando Engelaar pärjäsi hyvin, iso mies, mutta ei täysin kankea. Italiakin oli terävä vastahyökkäyksissä, varsinkin Udinesen Di Natale. Silti Hollanti olisi jopa voinut tehdä ensi jaksolla 5-6 maalia. Van Nistelrooij olisi ansainnut pari rankkaria, toisessa hän ei kaatunut vaikka Buffon osui selvästi läpiajossa.

Hollannin ensimmäistä maalia monet pitivät paitsiona. Sekavassa nopeassa tilanteessa Mathijsen ampui kohti takanurkkaa ja van Nistelrooij käänsi keskeltä maaliin paitsioasemalta vaikuttavasta tilanteesta. Yksi Italian puolustaja makasi kuitenkin päätyrajan takana edellisen tilanteen seurauksena, Buffon törmäsi häneen. Harvinainen tilanne, mutta ruotsalaistuomarit toimivat oikein. Muutenhan puolustajat voisivat hyväksikäyttää sääntöpuutetta ja hypätä tiukassa tilanteessa kentältä ulos. Puolustaja näytti loukkaantuneelta, mutta kun oma maalivahti töni hänet, ei mitään tulkinnan varaa. Kommentaattori Juha Reini taas suoraan sanoen ääliö, oli varma että ruotsalainen avustava ei edes rekisteröinyt rajan takana olevaa puolustajaa, ei vain muka huomannut van Nistelrooij'n asemaa.

Hollannin toinen maali kisojen ylivoimaisesti kaunein. Van Bronckhorst pelasti maaliviivalta, käynnisti vastahyökkäyksen, sai pallon vasemmalla, vaihtoi puolta Kuijtille, joka puski keskelle, josta Sneijder käänsi etukulmaan. Toisella jaksolla Hollanti löysäsi tempoa, Italia sai enemmän otetta, mutta ei tehoja. 64.minuutilla ovela vapaapotku Pirlolta, oli mennä etunurkasta sisään. Myös 33-vuotias vaihtomies Alessandro Del Piero veti terävästi muutaman kerran. 79. minuutilla taas Pirlolta loistava vapaapotku, mutta van der Sar torjui ilmiömäisesti, vastahyökkäyksestä Kuijt ensin epäonnistui, mutta van Bronckhorst puski jatkossa puolustajan kautta sisään. Vaihtomiehillä van Persie ja Afellay vielä hienoja paikkoja. Olisiko Italian suurin arvokisatappio sitten MM-finaalin 1970? Ennustin yhdessä etukäteisveikkauksessa finaaliksi Hollanti-Saksaa, näyttää edelleen todennäköiseltä, mutta Espanjan ja ehkä Venäjänkin avaus on vielä katsottava.

Romania - Ranska 0-0

Kuoleman lohkossa uhkaa kuoliaaksi ikävystyminen, ensi jaksolla todella hidasta ja varovaista peliä. 90-luvun mahtijoukkue Romania pakkasi kentälle kahdeksan puolustajaa ja Ranska vaikutti haluttomalta. Ribéry pelasi oikealla täysin tehottomasti, ilman muuta hän on ollut vasemmalla parempi, mutta sitten ei kai löytyisi Maloudalle tilaa. Uusi tähti Benzema väläytti lyhyesti, mutta ei vielä vakuuttanut. Aktiivisin vanha sikailija Anelka, joka ansaitusti otti sentterin paikan Henryltä. Romanian Cosmin Contra tarrasi 39. minuutilla tiukasti kisojen tyhmin pelaaja -titteliin, otti keltaisen siirtämällä pallon sivuun sivurajaheittoa suorittamaan tulevan ranskalaisen ulottumattomiin. Toisella jaksolla Romanialla hieman enemmän yritystä, Chivu ja Mutu aktiivisia. Benzemalla muutamia laukaisupaikkoja, mutta tekniikka ei riittänyt. Lisää harjoitusta 20-vuotiaalle.

Saksa - Puola 2-0

Kisojen suurimmalla suosikilla Klagenfurtin avauksessa Mario Gomez, Podolski laidalla. Saksa vakuutti itsevarmalla yksinkertaisella liikkuvalla esityksellä, Puolalla ei mitään mahdollisuuksia, vaikka Lehmann haparoi heti ensimmäisellä minuutilla, Krzynówek karkeasti yli. Ongelmallinen paitsiotulkinta 4. minuutilla. Klose ja Gomez yksin läpi, Gomez lähti paitsioasemasta ja osallistui Klosen kuljetuksen jälkeen peliin, ei kuitenkaan maalia. Maali sitten onnistui 20. minuutilla, kun kuningas Ballack vapautti keskeltä puolalaissyntyiset Klosen ja Podolskin. Podolski viimeisteli, mutta ei tuulettanut. Puolalla vain puolittaisia tilanteita, aktiivisin ehkä laitamies Łobodziński. Toinen jakso löysää pelailua, Podolski häkitti volleysta toisen Puolan puolustuksen sekoillessa. Juha Reinin kommentointi ei häikäissyt, Saksan voitto tuntui harmittavan kovasti.

Itävalta - Kroatia 0-1

Itävallan jalkapallohistoria on huikea, maa rakensi loistavat joukkueet 30-, 50- ja 70-luvuilla, supertähtiä Sindelar, Ocwirk, Krankl. Nyt lama on ollut todella paha, hieman samaan tyyliin kuin naapurimaa Unkarilla. Kroatialla on uusi nousu käynnissä ja joukkue näytti alussa ylivoimaiselta. Kolmannella minuutilla Olić tönittiin boksissa nurin ja kovalla hypetyksellä uudeksi supertähdeksi mainostettu Luka Modrić pisti rangaistuspotkun Neeskens-tyylillä keskeltä sisään. Kroatia ehkä jatkossa hieman ylimielinen, yritettiin liian hienoja ja nopeita kuvioita, Itävalta pääsi jakson lopulla mukaan ja loi muutaman maalipaikankin. Kroatin laitamies Srna ehkä aktiivisin, kärjessä Petrić ja Olić karvasivat kovalla tempolla, Modrić jäi alun jälkeen hieman pimentoon. Toisella jaksolla Itävalta hallitsi täysin yllättäen tapahtumia, Kroatia olisi ehkä tarvinnut toisen puolustavan keskikenttäpelaajan. Puolustus ei näyttänyt toimivalta, jopa maalivahti Pletikosa epävarma. Kroatia joutui täysin köysiin lopussa, mutta pelastui. Modrić väläytti tunnin kohdalla pelaamalla tilanteen loppuun asti, mutta vielä ei kohonnut maineensa tasolle. Itävallan vaihtomiehet Korkmaz ja Vastić joukkueen parhaita, kroatialaissyntyinen 38-vuotias Vastić oli mukana jo MM-kisoissa 1998.

Portugali - Turkki 2-0

Portugalin ikoni Eusébio jaksaa kannustaa edelleen, mukana taas katsomossa. Vauhdikasta peliä, Turkkikin yritti pelata avoimesti, mutta ensimmäisenä pallon sai maalin brasilialaistoppari Pepe, tosin paitsiosta. Myös Turkin avauskokoonpanossa brasilialainen, Marco Aurélio pelaa nyt nimellä Mehmet Aurélio. 38. minuutilla Cristiano veti vapaapotkun tolppaan, Turkki-veskari Volkan sai sormenpäillä ohjattua palloa riittävästi. Portugali oli hallitsevampi, mutta Turkki olisi voinut rangaistuspotkun saada toisen jakson alussa. 61. minuutilla Pepe teki hyväksytyn maalin, hieno seinäsyöttökuvio Nuno Gomesin kanssa. Turkki masentui, vaikka ei paljoa huonompi ollut. Saksalainen Fandel surkea tuomari, lopussa Nanin telominen ei tuottanut edes vapaapotkua. Yliajalla vastahyökkäyksestä Raul Meireles loppunumerot Moutinhon syötöstä. Portugalin uusi pivote João Moutinho ilman muuta mielenkiintoisin pelaaja, todella vakuuttava suoritus, myös hyökkäyssuuntaan. Portugali edennee taas pitkälle, mutta hieman hakemista vielä kuvioissa on. Cristiano vaikutti hieman väsyneeltä. Englannissa syntynyt antigualais-kyproslainen Kâzım Kâzım positiivinen yllättäjä Turkin joukkueessa, laidalla hyvää peliä. Turkilla ei kuitenkaan samaa näyttävyyttä kuin 2002, hieman virkamiesmäistä peliä.

Sveitsi - Tšekki 0-1

Tšekin maajoukkueen luova särmä on hävinnyt tyystin Karel Poborskýn ja Pavel Nedvědin lopetettua ja Tomáš Rosickýn loukkaannuttua. Nyt keskikentällä oli pelkkiä rikkojia, ainoa positiivinen suoritus hyökkäyspäässä oli Libor Sionkon aktiivisuus laidalla. 35-vuotias Jan Koller on väsähtänyt ja täysin romahtanut Milan Baroš ei päässyt edes kentälle. Sveitsi hallitsikin selvästi tätä EM-avausottelua, Alexander Frei oli ensi jaksolla kentän paras ja laukoi muutaman kerran hyvin. Frei kuitenkin loukkaantui pahannäköisesti ennen taukoa. Kollerin tilalle tullut Václav Svěrkoš vapautui 71. minuutilla puskupystysyötöstä, kun Sveitsin puolustus yritti liian laiskasti tehdä paitsiota, kliininen viimeistely ulkosyrjällä ja peli ratkesi siihen. Sveitsi oli muuten kyllä parempi, Vonlanthen sai pallon ylärimaan 80. minuutilla ja aiemmin tuomari ei huomannut Ujfalušin käsivirhettä, Čech hoiti loput. Tšekin kylmä rutiini riitti tässä, mutta ei tällä pelillä kyllä kovin pitkälle pötki.

Matt Saranac Black Forest

Edelleen Haaparanta-tuliaisia, Upstate New Yorkista tumma makea lager. Selvästi tšekkityylinen, vaikka etiketissä puhutaan Bavarian Style Beeristä ja oluen nimi viitannee Württembergin Schwarzwaldiin. Ihan musta maltainen täyteläinen olut, mutta aivan liian, lähes ällöttävän, makea.

Grebbestad Majbock

Haaparannan Systembolagetin perusvalikoimasta napattua. Meripihkan värinen, hieman makea, karamellimallasta, ohkainen runko, yllättävän vetinen tällä alkoholimäärällä. Humalaakin löytyy, varsin kevyesti, mutta jälkimaku kuitenkin suhteellisen pitkä. Ruotsin länsirannikolla sijaitseva panimo on uusi tuttavuus, ihan kohtuullinen maibock, mutta tässäkin täyteläisempi maltaisuus olisi parantanut kokonaisvaikutelmaa. Ruotsalainen lagom-meininkiköhän jarruttaa tämän pienpanimonkin särmikkyyttä?

Spendrups Mariestads Sommarbrygd

Haaparannan Systembolaget-vierailun tuomisia. Kevyt kirkas lager, kovin ohut, hieman makea runko, mutta positiivisena yllätyksenä tulee hämmentävän voimakas kuiva humalan puraisu. Tämä jälkimaku ei ole erityisen pitkä, mutta yhdessäkään suomalaisessa teollisuuslagerissa ei ole näin paljon humalaa. Maltaisempi täyteläisyys tekisi oluesta vielä parempaa.

Nørrebro Pacific Summer Ale

Hyvin amerikkalaiselta vaikuttava kultainen pale ale. Sitrushedelmää reippaasti ja kuivaa humalaa todella nautittavasti kovalla kädellä lisättynä. Tasapainoinen suhteellisen täyteläinen kokonaisuus. Kööpenhaminalainen Nørrebro on valmistanut tätä yhdessä newyorkilaisen Brooklyn-panimon kanssa. Tarjoilulämpötila liian kylmä, mutta muuten erittäin miellyttävä upea kesäolut, mätsää erinomaisesti omien subjektiivisten mieltymysteni kanssa, tätä panisin itsekin. Oluthuone Leskinen, 4.6.2008.

Aarno Unkila: Viipurinlahti kesällä 1944

Tuore tuotos samalta työryhmältä, joka on aiemmin valottanut useita jatkosodan ratkaisutaisteluita. Nyt fokuksessa Viipurin menetyksen jälkeiset taistelut Viipurinlahden rannoilla ja saarissa. Vesistöolosuhteiden takia taistelujen luonne kovin erilainen kuin mantereella, saaria vallataan edestakaisin ja venäläisten savuverhojen suojissa tehdyt maihinnousut seuraavat toisiaan. Pienimuotoinen Dunkerque-tyyppinen evakuointi Koiviston saarilta Viipurinlahden länsipuolelle saksalaisilla lautoilla. Aiempien osien tapaan mukana on dramatisoituja jaksoja, joiden mielekkyys on kyseenalainen. Paljon parempaa olisi ollut keskittyä originaalimateriaaliin ja haastatteluihin. Sotadokumenteissa häiritsee usein karttojen ärsyttävä alkeellisuus ja muutenkin tapahtumien vaikea seurattavuus. Tällä kertaa kartat ehkä tavallista selkeämpiä, osittain saaristomaastosta johtuen. Kuhlmeyn lento-osasto operoi täälläkin, kuten Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Pienoinen yllätys itselle oli Baltiasta siirrettyjen saksalaisten maavoimien keskeinen osuus Viipurinlahden viimeisissä torjuntataisteluissa.

The War, When Things Get Tough,alkuosa

Tässä jaksossa alkuvuoden 1943 tapahtumia, Stalingradin ja El Alameinin jälkeen. Tyyneltä mereltä ei raportoida, pääpaino amerikkalaisten maihinnousussa Pohjois-Afrikkaan, Marokkoon ja Algeriaan. Vastarintaa tulee vasta Tunisiassa, josta Rommel heittää helposti kokemattomat amerikkalaiset takaisin aavikolle. Vasta Pattonin saavuttua näyttämölle amerikkalaiset saavat otetta taisteluun ja materiaaliylivoimallaan pakottavat saksalaiset antautumaan, totta kai brittien avustuksella. Kotirintamalla teollisuus käännetään sotatarvikevalmistukseen, Michiganin Ypsilantissa Fordin autotehdas valmistaa uuden pommikoneen tunnin välein. Työvoimana ovat pääasiassa naiset. Filippiineillä vankeina viruvien oloja valotetaan edelleen. Rooseveltin ja Churchillin kokouksesta Casablancassa lyhyitä pätkiä. Ken Burnsin taidot alkavat tulla esille, tarina soljuu vaivattomasti, mutta ei tässä vieläkään juuri mitään uutta tuoda esille.

Wong Kar-Wai: 2046

Hongkong-virtuoosi Wongin uudehko leffa (2004), käynnistyy hieman Vertigo-tyylisillä alkuteksteillä. Blade Runner -verrannollinen scifi-aloitus vuodelta 2046, mutta leffa paikallistuu nopeasti 1960-luvun jälkipuoliskolle. Päähenkilö on kirjoittaja, jonka tarina 2046 voi yhtä hyvin sijoittua hotellihuoneeseen numero 2046 kuin kyseiseen vuoteen. Sisäinen monologi, kirkkaat värit; Wongin tavaramerkki, korkeakauluksiset naisten mekot jälleen vahvasti esillä. Selviä viittauksia Wongin aiempaan elokuvaan Fa yeung nin wa (2000), tämä on käytännössä jatko-osa, päähenkilö sama. Tämä elokuva on paljon katkelmallisempi, ei tavoita samaa intensiteettiä. Naapureiden välinen flirttailu alkaa toistaa jo liikaa aiempien elokuvien asetelmia, viittauksia on useampaan aikaisempaan Wongin leffaan. Keskivaiheilla elokuva on keskittynyt intohimodraama, mutta hajoaa loppupuolella löysäksi kikkailuksi. Muutama tiivis uhkapelikohtaus loppupuolella, joissa mukana mannerkiinalaistähti Gong Li. Selvästi liian pitkä, musiikkikaan ei nyt ole kovin kiinnostavaa. Kevyitä viittauksia Hongkongin japanilaismiehitykseen toisessa maailmansodassa. Pieni pettymys, mutta Wong on kaikesta huolimatta ja ilman muuta kiinnostavimpia edelleen työskentelevistä elokuvantekijöistä.

Nørrebro Little Korkny Ale

Alkon varattavien tuotteiden joukkoon on ensimmäisenä oluena päässyt kööpenhaminalainen barley wine, vuosikertaa 2006. Hintaa pullolle on kertynyt yli 20 euroa. Hyvin heikosti vaahtoava samea keskiruskea olut ei ole kaunis, mutta maku on vaikeassa lajissa vähintäänkin mielenkiintoinen. Pehmeän makea, lämmittävää alkoholia, jälkimaussa portviinimäistä täyteläisen viipyilevää tahmeaa luumumaisuutta. Alkoholia on 12% ja se kyllä maistuu, mutta suhteellisen miellyttävällä tavalla. Amerikkalaishumalat peittyvät muun massan alle, luvattua mausteisuutta on, mutta hillitysti. Minun makuun kuitenkin liian makea olut.

Josef von Sternberg: The Last Command

Sternbergin mykkäelokuva lähtee liikkeelle metatunnelmissa, kun Hollywoodissa 1928 entinen tsaarin armeijan kenraali värvätään vuokrakasarmista statistiksi venäläiselokuvaan. Suurin osa elokuvasta takautumana ensimmäisen maailmansodan itärintamalla, Nikolai II, Lenin, Trotski ja Stalin vilahtavat kuvissa. Evelyn Brent hieman Louise Brooks -tyylisenä jazzgirlinä rintamaoloissa. Emil Janningsin näyttelemistyyli on ehkä aikalaisiin uponnut, mutta nyttemmin se on kyllä vaikeasti nieltävissä. Muuten tämä on suhteellisen elastista kerrontaa, mutta raskas melodraama ei jaksa innostaa. Sternberg on selvästi jo kehittelemässä samoja nöyryytyksen ja seksuaalisen vallankäytön teemoja, jotka huipentuivat 30-luvun Marlene Dietrich -sarjassa.

Sebastian Dehnhardt & Manfred Oldenburg: Das Wunder von Bern

Kun EM-kisat kohta alkaa Sveitsissä ja Itävallassa, on mukava muistella Sveitsin merkittävintä jalkapallotapahtumaa, MM-kisoja 1954. Sönke Wortmann on tehnyt samannimisen fiktioelokuvan, mutta tämä on haastatteluihin ja originaalifilmimateriaaliin perustuva dokumentti. Kyseessähän oli jalkapallohistorian ehkä suurin yllätys ja ainakin kaikkein epäsuosituin MM-voittaja, Saksan ulkopuolella. Unkarilla oli kaikkien ihastelema ns. ihmejoukkue ja koskaan aiemmin tai sen jälkeen MM-finaalissa ei ole ollut yhtä selvää suosikkia. Unkari onnistui kuitenkin häviämään sodan raunioista ponnistaneelle Länsi-Saksalle 4.7.1954. Loistavaa materiaalia, jopa värifilmiä otteluista. Tämä on tietysti saksalaisnäkökulmasta tehty, mutta mukavan objektiivisesti. Unkarilaisten paremmuus tunnustetaan ja saksalaisittain ikäviäkin piirteitä tapahtumasarjasta tuodaan esiin. Ottelun poliittinen merkitys oli valtava, Saksan liittotasavalta syntyi oikeastaan vasta tässä ottelussa.

Haastateltujen joukossa poliitikot Kohl ja Stoiber; hävinneet unkarilaiset Grosics ja Buzánszky; ja kolmesta 2004 elossa olleesta mestarista Horst Eckel ja Ottmar Walter. Länsi-Saksan ainoan supertähden Fritz Walterin heikkohermoisuus ja ratkaisija Helmut Rahnin juopottelu tuodaan taidolla esiin, samoin valmentaja Sepp Herbergerin kylmä laskelmointi. Doping-huhuihin otetaan kantaa, Länsi-Saksan pelaajat ottivat ruiskeita turnauksen aikana, kuulemma rypälesokeria, mutta epäilykset elävät. Ruiskeita ottaneet sairastuivat kisojen jälkeen keltatautiin, myös Fritz Walter. Ilmeisesti ruiskuja ei puhdistettu kunnolla, väitetään että Richard Herrmannin kuolema maksakirroosiin 39-vuotiaana johtui näistä tapahtumista.

Unkarilaisten kannalta kaikki meni finaalissa pieleen, joukkue oli väsynyt raskaissa pudotuspeleissä Brasiliaa ja Uruguayta vastaan. Finaalia edeltävänä yönä unkarilaisten hotellin edessä juhlittiin äänekkäästi neljään asti aamulla, joukkue ei pystynyt nukkumaan. Avainpelaaja Puskas pelasi murto-osalla tehoistaan jouduttuaan länsisaksalaisen Liebrichin telomaksi alkulohkon ottelussa, dokumentissa väitetään että Puskas provosoi puoliajalla Liebrichia unkarinkielen taitoisen saksalaispuolustaja Posipalin välityksellä. Finaalissa satoi kaatamalla, se suosi fyysisempiä länsisaksalaisia, itse asiassa Herberger kutsui olosuhteita Fritz Walterin sääksi. Saksalaisilla oli Adidasin kehittämät irtonappulakengät, he pystyivät vaihtamaan märälle kentälle pitemmät nappulat. Unkarilaiset pelasivat kuivan kelin kengillä. Tolpat kolisivat, puolustajat pelastivat maaliviivalta ja länsisaksalaismaalivahti Turek pelasi elämänsä ottelun. Puskasin tasoitus lopussa tuomittiin virheellisesti paitsioksi, osa saksalaisistakin näyttää sen tunnustavan.

Inspector Morse, Masonic Mysteries

Yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Morse jatkuu, episodi neljännen kauden lopusta, valmistunut 1990. Taas Morsen naisystävä tapetaan, ja sankari itse lavastetaan syylliseksi. Tilanne näyttää ottavan niin koville, ettei olutkaan maistu, mutta kyseessä on kuitenkin vain tarjotun tölkkioluen heikko laatu. Lavastaja tuo uhrin kotiin jopa Morsen Samuel Smith Strong Pale Ale -pullon ja hyökkää Morsen pyhimmän, Jaguar Mark 2:n, kimppuun. Uusia Jaguar-malleja moititaan jälleen ja oluen todetaan olevan hyväksi aivoille. Pahuuden olemuksesta filosofista pohdintaa. Tarina on kuitenkin kovasti keinotekoinen, ei millään tavalla sarjan parhaimmistoa.