maanantai 2. kesäkuuta 2008
Josef von Sternberg: The Last Command
Sternbergin mykkäelokuva lähtee liikkeelle metatunnelmissa, kun Hollywoodissa 1928 entinen tsaarin armeijan kenraali värvätään vuokrakasarmista statistiksi venäläiselokuvaan. Suurin osa elokuvasta takautumana ensimmäisen maailmansodan itärintamalla, Nikolai II, Lenin, Trotski ja Stalin vilahtavat kuvissa. Evelyn Brent hieman Louise Brooks -tyylisenä jazzgirlinä rintamaoloissa. Emil Janningsin näyttelemistyyli on ehkä aikalaisiin uponnut, mutta nyttemmin se on kyllä vaikeasti nieltävissä. Muuten tämä on suhteellisen elastista kerrontaa, mutta raskas melodraama ei jaksa innostaa. Sternberg on selvästi jo kehittelemässä samoja nöyryytyksen ja seksuaalisen vallankäytön teemoja, jotka huipentuivat 30-luvun Marlene Dietrich -sarjassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Samaa mieltä. Janningsin näyttelemistyyli on tässä (ja yleensäkin silloin) kyllä aikamoista tärinää. Raunioituneen miehen ja mielen kuvaaminen jatkuvalla päänheilutuksella on vähän aikaa tehokasta, mutta pidemmän päälle toisteisen rasittavaa.
Hollywoodia olisi saanut olla enemmän. Elokuvan alun `Hollywoodin leipäjono`-kohtaus nerokas.
Lähetä kommentti