Tunisia - Angola 0-0

Näkemistäni turnauksen peleistä selvästi vaisuin ja hitain. Tasapeli riitti molemmille jatkoonpääsyyn ja sitä joukkueet käyttivät hyväkseen. Tunisialla ehkä hieman enemmän puolittaisia maalipaikkoja, virkein toimija Chermiti. Angolan aiemmin vaikutuksen tehneet Flavio ja Gilberto yhtä varjomaisia kuin muutkin. Tunisia voitti lohkon ja kohtaa Kamerunin, Angola saa vastaansa Egyptin.

Plzeňský Prazdroj Master Tmavý

Urquellin tekijältä tumma bock, alkoholia 7%. Täysin musta, vaahtoaa hyvin, liian kylmää. Voimakas metallinen häivähdys maltaisuudessa, hieman samankaltaisesti kuin saksalaisissa vahvoissa tummissa. Tulee jotenkin mieleen takavuosien kuivemmat tšekit Purkmistr tai Holešovice Měšťan, vaikkei ne näin vahvoja olleetkaan. Muistuttaa hieman balttiportereitakin, oikeastaanhan nekin ovat doppelbockeja. Real alen jälkeen tämä maistui melko karkealta, eri oloissa voisi olla miellyttävämpi. Toisaalta tämä paksu robusti olut on ihanteellinen juoma, ainakin atmosfäärin tai visuaalisuuden kannalta, edelleen paksua savua pukkaavassa Leskisen takaosassa. En nykyään tykkää tupakansavusta, mutta jotain perverssiä kiehtovuutta tässä katoavassa perinteessä on. Oluthuone Leskinen, 30.1.2008.

Fuller's Old Winter Ale, real ale

Tutusta talvioluesta ensimmäinen real-kokemus. Kuparinvärinen, pehmeää maltaisuutta, hieman hedelmää ja pähkinää, kuiva humalanpuraisu loppumaussa. Alkoholia vain 4.8%, tuntuu vahvemmalta, tasapainoinen ja täyteläinen, tuo etäisesti mieleen altbierin. Oluthuone Leskinen, 30.1.2008.

Youssef Chahine: Bab el hadid

Egyptiläinen nopeatempoinen intohimodraama vuodelta 1958. Melkoisen uskallettua aineistoa arabifilmiltä, saman ajan Hollywoodissa ei vastaavaa suvaittu. Vaikeuksissa tämäkin filmi oli toistakymmentä vuotta. Neorealismista vaikutteita saanut, voimakkaita lähikuvia, muutenkin visuaalinen puoli vahvinta. Tapahtuu Kairon asemalla, ammattiyhdistysjärjestäytymistä tarinassa mukana. On puhuttu noiristakin tämän yhteydessä, mutta ei tämä minusta sentyylinen ole. Erikoisimmassa kohtauksessa junavaunussa jonkinlaista haitarirokkia, joka villitsee paikallisia orgastiseen menoon. Tarina ja näyttelijätyö eivät ole oikein kohdallaan, leffa on minusta yliarvostettu. Tietysti egyptiläisessä kontekstissa aivan ainutlaatuinen. Yleisradion puuttuva tekstitys alun pitkässä monologissa ei auttanut asiaa.

Norsunluurannikko - Mali 3-0

Epäilyttävän laiskaa pelailua aluksi, koska tasapeli olisi riittänyt molemmille jatkoon. MM-kisoista totutusti Norsunluurannikko pystyi kuitenkin nopeisiin rytminvaihdoksiin ja iski tasaiseen tahtiin kolme häkkiä. Drogba tarkalla sisäteräsijoituksella, Zoro pukkasi kulmasta ja Bremenin Sanogo reboundista. Mali todella vaisu varsinkin hyökkäyspäässä, Diarra ei pelannut ja lönkötellyt Kanouté poistui tauolla vaihtoon. Muutaman paikan Mali sai, mm. poikkipuuhun, mutta koska Nigeria voitti samaan aikaan Beninin 2-0, Malin turnaus loppui tähän. Norsunluurannikko ottaa vastaan Guinean ja Nigeria Ghanan.

Monte Hellman: The Shooting

60-luvun kulttiwestern pitää edelleen pintansa. Boetticher/Mann-pohjalta on lähdetty ja soppaa ryyditetty mystiikalla ja vielä näköalattomammalla nihilismillä, tulos on hieman tylsä. Utahissa kuvattu leffa välttelee Fordin Monument Valleytä ja saavuttaa siinäkin vieraantumista ja etääntymistä perinteistä. Loppukohtaus on ehkä parasta kokonaisuudessa.

Ghana - Marokko 2-0

Marokko vaihtoi melkoisesti miehiä, mutta vaisu taaperrus jatkui, Henri Michelin valmentama joukkue kisojen suurimpia pettymyksiä. Isäntäjoukkue jatkoon puhtaalla pelillä, mutta ei vieläkään vakuuttanut. Kärkimiehet edelleen vaisuja, mutta keskikentän Muntari ja Essien hoitivat homman kotiin. Muntari vapautti 24. minuutilla vapaapotkusta Essienin, joka käänsi maaliin. Ensi jakson lopussa Essien sai pallonriistosta pelivälineen ja vapautti Muntarin vasemmalta. Marokon puolustajasta suuntaa vaihtanut laukaus yllätti veskarin. Toinen jakso halutonta pelailua. Toisessa ottelussa Guinea nyhjäsi 1-1 -tasapelin Namibian kanssa ja meni sekin pudotuskierrokselle.

Real Madrid - Villarreal 3-2

Madrid aloitti todella näyttävästi ja 8. minuutin kohdalla Guti vapautti ilmiömaisesti keskeltä Robinhon, joka suoraan syötöstä sijoitti tarkasti alanurkkaan. Villarreal ei kuitenkaan turhaan ole kolmantena sarjassa, italialainen Giuseppe Rossi tasoitti 15. minuutilla terävällä vasurilla. Madridin into hieman hiipui, mutta Villarrealin hyökkäyksetkään eivät lähteneet. Huippuvireinen Guti hallitsi kenttää, upea vapaapotkukin jakson lopulla. Myös Villarrealin Cazorlalla hyvä paikka.

Gutin ideoima Madridin vastahyökkäys avasi 53. minuutilla Villarrealin puolustuksen. Raul, Ramos ja Guti itse tuhrivat avopaikat ennen kuin Robinho sai sisään. Villarrealin Capdevila tasoitti 75. minuutilla hyvän vaiheen jälkeen kulmapotkun jälkeen, mutta juuri sisään tullut Sneijder rankaisi heti minuuttia myöhemmin. Madrid oli selvästi parempi, Villarrealilta puuttui kekseliäisyys hyökkäyspäässä.

Katsomossa 70-luvun Madrid-legenda Paul Breitner. Selostajalta erikoinen väite, että brasilialaiset ja argentiinalaiset eivät vielä parikymmentä vuotta sitten mahtuneet samoihin joukkueisiin ja samaan pukuhuoneeseen. Heti tulee mieleen Real Madridin 50-luvun joukkue, jota johti argentiinalainen Alfredo di Stefano ja yksi avainpelaaja brasilialainen Canario. Kieltämättä Didi ei kauaa viihtynyt samassa joukkueessa, mutta syynä tuskin oli di Stefanon argentiinalaisuus. Ja juuri 20 vuotta sitten Napolin tähtiä olivat Maradona ja Careca.

Charles Crichton: The Lavender Hill Mob

Ealing-yhtiön ryöstökomedia, jännittävämpi kuin monet varsinaiset vakavahenkiset caper-leffat. Ealingin kuvaamaa Englantia ei ehkä enää ole olemassa, mutta elokuvien lumous tuntuu vain vahvistuneen. Alec Guinnessia on paljon matkittu, mutta tuskinpa samalle tasolle on päästy. T. E. B. Clarken käsikirjoituksen kaltaista viiltävää älyä ei nykyään juuri tapaa. Ehkä tämä käynnistyy turhan hitaasti, mutta vauhti on lopussa sitäkin hurjempaa. Audrey Hepburn vilahtaa pikkuroolissa aivan alussa. Loppuratkaisu on kaikin puolin tyydyttävä.

Ingmar Bergman: Tystnaden

Vuodelta 1963 Bergmanin huippukaudelta ehkä hieman vaisumpi teos. Jonkinlainen ahdistava scifitunnelma, sijoittuu keinotekoisesti johonkin kuvitteelliseen itäeurooppalaiseen maahan, ehkä jonnekin Länsi-Balkanille, sodan tyyppinen kriisi näyttää olevan menossa. Kauniita intensiivisiä mustavalkokuvia, lähes noir-tyyliin. Tapahtuu enimmäkseen tyhjässä hotellissa, jotkin kuvat ennakoivat Kubrickin Shiningia. Eroottisesti latautuneessa ohuessa tarinassa vakuuttavat Bergmanille tyypillisesti vahvat naishahmot, kuolemaa tekevä jylhän ylväs Ingrid Thulin ja pehmeä seksipeto Gunnel Lindblom. Bergmanin omaelämäkerralliset luterilaiset perusangstit heijastuvat nuoren pojan roolissa. Mukana on myös rasittavia fellinimäisiä aineksia varieteekääpiöineen. Väistämättä jää kauas Bergmanin kovimmista pätkistä, kuten Nattvardsgästerna, Viskningar och rop tai koomisella puolella Sommarnattens leende.

Guinea - Marokko 3-2

Accran nurmikko oli nyt saatu lyhyeksi, mutta kovin hailakan vihreä kenttä edelleen oli. Kun Guinealla oli pakkovoitto, Marokko osoittautui odotetusti kevyemmäksi joukkueeksi kuin Namibia-teurastuksesta olisi voinut kuvitella. Tiukahkoa unettavaa vääntöä keskikentällä koko ensi jakson. Guinea teki yllättäen maalin 11. minuutilla vaarattoman oloisesta vapaapotkusta vasemmalta. Guinean kapteeni Feindouno pisti kovan vedon etukulmaan ja Marokon maalivahti Fouhami jähmettyi omituisesti.

Toisen jakson alussa Marokko lopulta loi maalitilanteen, kun Hadji veti ulkosyrjällä kohti ylänurkkaa, mutta Guinean koppari Kemoko pääsi väliin. Tunnin kohdalla ottelu räjähti dramaattisesti eloon kiihkeäksi kymmenminuuttiseksi. Feindouno vapautti keskeltä Bangouran, jolla kerrankin tekniikka riitti maalintekoon. Heti avauksesta Marokon Aboucherouane eteni alueen nurkalle ja irroitti hirvittävän vasuritykin, joka melkein puhkoi verkon ylänurkan takaa. Ja pari minuuttia myöhemmin Guinealle rangaistuspotku paidan repimisestä, Feindounon hermot vielä kestivät viileään viimeistelyyn. Mutta sitten pimeni, 67. minuutilla Feindounolle suora punainen typerästä takapotkusta kohti Erbatea. Raukkamaisesti Feindouno vielä teeskenteli itse loukkaantuneensa. Zidane-tyyppinen maineen menetys, mies pilasi hienon pelinsä ja ehkä koko turnauksensa. Marokko punnersi sitten ilman tulosta, kun Guinea menetti täysin hyökkäyskyvyt ja -halut. 90. minuutilla Ouaddou puski maalin edestä vielä merkityksettömän kavennuksen. Marokolle jatkoonpääsy edellyttänee Ghanan kukistamista, mutta ei Feindounon pelleilyn takia Guineankaan tilanne kovin hyvä ole.

Etelä-Afrikka - Angola 1-1

En ole koskaan innostunut Etelä-Afrikan joukkueista, en edes 1996 heidän voittaessaan Afrikan mestaruuden kolholla tyylillä. Tämänvuotinen ryhmä vaikuttaa tavallistakin avuttomammalta, kun oikukas brassivalmentaja Parreira on vielä jättänyt sivuun sentteritähti McCarthyn. Ei näytä hyvältä omien MM-kisojen lähestyessä. Angola taas vaikutti huomattavasti paremmalta kuin 2006 Saksassa. Egyptin Al-Ahlissa pelaava hyökkäävä kaksikko Gilberto & Flavio tekivät ensi jaksolla melkein mitä tahtoivat ja Leedsin toppari Rui Marques johti tyylillä puolustusta. Tulosta tuli 28. minuutilla kun Flavio siirsi nerokkaalla sivusyötöllä pitkin 16 rajaa Manucholle, joka puski terävästi häkkiin. Suhteellisen nopeaa peliä koko puoliaika.

Toisella jaksolla Angola tyhmästi lopetti hyökkäämisen ja yritti säilyttää johtonsa. Tämä ei usein onnistu edes italialaisilta. Sekavaa ja kevyttä pelailua. Etelä-Afrikka rankaisi lopulta 87. minuutilla, kun vaihtomies van Heerdenin veto upposi ylänurkkaan. Angolalla voisi olla potentiaalia Tunisiaa ja Senegalia vastaan, mutta epätodennäköiseltä se tuntuu. Seuraava Africa Cup of Nations pelataan Angolassa 2010.

Tunisia - Senegal 2-2

Kisojen ensimmäinen tasapeli Pohjois-Ghanan Tamalessa. Melko kaksijakoinen peli, Tunisia sai jo yhdeksännellä minuutilla johtomaalin hienolla seinäsyöttöläpimurrolla vasemmalta puolelta, nopea ratkaisu takanurkkaan Jomaalta. Tunisia jäädytti sitten peliä ja Senegal näytti vain varjolta parhaiden MM-aikojensa tasosta 2002. Onnekas tasoitus ensi jakson yliajalla Jaidin pahan virheen jälkeen. Senegalia valmentava Puolan MM-tähti 1974 Henryk Kasperczak sai luotua hengen päälle tauolla ja Senegal otti pelin täysin haltuunsa, useita avopaikkoja, johtomaali tuli aluehässäkän jälkeen 64. minuutin kohdalla. Peli näytti ratkenneelta, mutta kuin varkain Tunisia tasoitti 83. minuutilla. Senegalin pallon menetyksen jälkeen Mehdi Traoui kiskaisi näyttävästi ylänurkkaan. Ei vakuuttava esitys kummaltakaan, kumpikin vaikutti aika yksipuoliselta. Senegalin peli pyöri täysin epätasaisen El Hadji Dioufin kautta. Tunisia taas näyttävistä maaleista huolimatta hyökkäyspäässä neuvottoman oloinen.

Freeminer Slaughter Porter, real ale

Pehmeävaahtoinen kahviarominen real-porter tuntuu aivan ihanteelliselta Oulussa tänä talvena niin harvinaisena pakkaspäivänä. Olut tulee Gloucestershirestä aivan Walesin rajalta. Täyteläinen kuivasti paahteinen, ei makeutta, tuntuu aluksi vahvalta mildilta, mutta jälkimaku on todella voimakkaan humalainen, humalaahan ei mildeissa juuri ole. Tässä ei ole Fuggles-humalaa säästelty. Oluthuone Leskinen, 23.1.2008.

Sudan - Sambia 0-3

Toinen peli sisämaakaupunki Kumasista, mahtiseura Asante Kotokon stadionilta. Sambia on eteläisen Afrikan vahvimpia, mutta vaiheet ovat olleet traagisia, mm. 1993 koko maajoukkue kuoli lento-onnettomuudessa ykköstähti Kalusha Bwalyaa lukuunottamatta, silti seuraavana vuonna tämän turnauksen finaalissa. Sudanillakin on perinteitä, Afrikan mestari 1970, mutta ollut pitkään todella alhaalla. Nytkin Sambia selvästi parempi, mutta Sudanilta hyvää yritystä, paljon parempi esitys kuin Namibialla. Sambian kapteenina viime syksynä Maarianhaminassa pelannut Clive Hachilensa, ottelun parhaita myös. Sambia meni johtoon jo toisella minuutilla James Chamangan maalilla, pahaa sekoilua Sudanin puolustuksessa. Sudanin Bader veti vähän myöhemmin puhtaan kierteisen huippuvedon, harmittavasti pystytolppaan. Vaihtopelaaja Yousif heitti vielä näyttävän putoavan lehden, mutta vähän ohi. Toisen jakson alussakin Sudanilla hyvä paikka, mutta sitten perään Mulenga puski ratkaisumaalin Sambialle ja Katongo teki reboundista loppunumerot. Sympatiaa Sudanille toi vielä maalivahti Elmuez tiikerihypyllä tolpalta toiselle Mulengan puskuun, vähän kuin Gordon Banks Pelen puskuun 1970. Sambialta raikas esitys, mutta Egyptiä ja Kamerunia vastaan tulee olemaan vaikeaa.

Riedenburger Weisse Premium

Luomupanimon samea hefeweizen, vaaleanruskea, hiilihappoista esteriaromia, melko kuiva maku, ikään kuin kuivattua hedelmää. Makeampaa banaania ei tässä nyt aistittavissa. Baijerilainen vehnäolut ei ole oluttyylinä suosikkejani, vaikka Aventinus superlatiivinen onkin. Tämä on lajissaan miellyttävä, mutta ehkä vähän ohut.

Egypti - Kamerun 4-2

Vastakkain puolustava mestari Egypti, jolla pisimmät jalkapalloperinteet Afrikassa, ja Kamerun, tavallaan mantereen menestynein tai ainakin kuuluisin joukkue. Nyt pelattiin Kumasissa, täälläkin parempi nurmikenttä kuin pääkaupunki Accrassa. Kamerunin suuruuden ajat ovat kaukana takana. Joukkueessa nimekkäitä pelaajia kuten Eto'o, Geremi, Song, Kameni, mutta todella vaisu esitys. Vaatimattomalla menestyksellä Afrikkaa kiertänyt Otto Pfister ei ollut saanut aikaan minkäänlaista toimivaa taktiikkaa. Keskikenttä täysin unessa, Eto'o joutui hakemaan palloa alhaalta. Ilman mielialatähti Midoa pelaava Egypti oli taktisesti kypsä ja meni johtoon 13. minuutilla Hosnin rangaistuspotkulla, kiistaton käsivirhe. Pari minuuttia myöhemmin oppikirjamaisella vastahyökkäyksellä jo 2-0, Zidan pelasi yhteen Shawkyn kanssa ja sijoitti helposti ohi Kamenin. Bundesligassa heikolla menestyksellä roikkunut Mohamed Zidan kentän hahmo, ensi jakson yliajalla maalivahti El Hadari antoi pitkän vapaapotkusyötön, Zidan otti haltuun ja veti hallitusti 18 metristä vasurilla ylänurkkaan.

Kolmella vaihdolla Kamerun sai yllättävän selvästi otteen toisella jaksolla ja heti 51. minuutilla Eto'o pukkasi kavennuksen. Enempää tulosta ei kuitenkaan, vaikka Egyptin taso pysyi oudon paljon heikompana kuin ensi jaksolla. Lopullinen ratkaisu 82. minuutilla, Hosnikin teki toisen maalinsa, tyylikäs alanurkkaveto 22 metristä. Yliajalla Eto'o vielä loppunumerot rangaistuspotkusta, mutta vain juuri ja juuri maalivahdin käsien läpi. Ehkä Kamerun selviää Sudanista ja Sambiasta, muttei se varmalta näytä.

Mali - Benin 1-0

Lisää länsiafrikkalaisia ryhmiä. Afrikan jalkapallon painopiste on vahvasti Guinean lahdella, lopputurnauksen 16 joukkueesta puolet tulee sieltä, ja mukaan ei edes mahtunut viime MM-kisoihin päässyt Togo. Malilla on perinteitäkin, se on aina lopputurnaukseen selviytyessään edennyt vähintään semifinaaliin asti. Tämä ottelu käynnistyi varttitunnin myöhässä Sekondi-Takoradissa sähkökatkon takia. Malilla on melkoisen nimekäs ryhmä, La Ligan Kanouté, Diarra ja Keita, penkillä vielä Liverpoolin Sissoko. Se piti palloa ensi jaksolla, mutta tehottomasti, ei kunnon paikkoja. Benin ei mikään vastaantulija, hyvin organisoitu puolustus ja Chomoko pukkasi kahdesti vaarallisesti vastahyökkäyksissä. Helsingborgin Omotoyossi voimakas ja nopea.

Toisen jakson alussa Frédéric Kanouté väläytti terävällä laukauksella, jonka maalivahti sylki ulos ja jälkitilanteessa Beninin 37-vuotias sveitsiläispuolustaja Gaspoz joutui rikkomaan rangaistuspotkuseurauksella. Kanouté kuittasi häkittämällä. Maalin jälkeen aneemista sekavaa peliä. Benin sai muutaman tasoituspaikan kymmenisen minuuttia ennen loppua, mutta vääntö ei riittänyt. Malilla ei häivähdystäkään samanlaisesta säpinästä kuin Tunisiassa 2004. Tämän esityksen perusteella Malilla ei tuntuisi olevan mitään mahdollisuuksia Norsunluurannikkoa tai Nigeriaa vastaan.

Nigeria - Norsunluurannikko 0-1

Länsi-Afrikan jättiläisten kohtaaminen heti kärkeen, ehkä turnauksen suurimmat suosikit. Taidettiin lähteä hakemaan tasapeliä, joka toisi molemmille hyvät jatkomahdollisuudet. Taattu tylsyysmaestro Berti Vogts nyt Nigerian valmentaja, Norsunluurannikollakin piti olla saksalainen valmentaja, hieman positiivisempi Uli Stielike, mutta pojan sairauden takia joutui vetäytymään, tilalla ranskalainen Gili. Nyt hyvä nurmikenttä Sekondi-Takoradissa, vaikka taas ruoho pitkähköä. Fyysistä, mutta varovaista peliä, Norsunluurannikko ehkä järjestelmällisempi, mutta ei maalipaikkoja. Nigeria pelasi suoraviivaisemmin ja pyrki laukomaan alueen ulkopuolelta. Paras paikka Taye Taiwon poikkipuuhun imeytynyt vapaapotku. Veteraani Kanu vaisu, virkein nigerialaisista ehkä laitapelaaja John Utaka. Norsunluurannikon diiva Drogba keskittyi neuvomaan muita, eikä MM-tähti Zokorakaan saanut missään vaiheessa kunnon vaihdetta päälle.

Utaka väsähti toisella jaksolla täysin ja Kanu joutui ulos loukkaantumisen takia tunnin kohdalla. Tässä vaiheessa peli avautui, molemmilla muutamia maalipaikkoja ja sitten Salomon Kalou teki ratkaisumaalin pujottelemalla yksin Nigerian puolustuksen läpi. Vogts yritti vaihtaa tempoa vaihdoilla, täysin ilman tulosta. Norsunluurannikko jäädytti pelin ja voitti ansaitusti. Ei silti näyttänyt mestarikandidaatilta, mutta pelihän voi parantua.

Namibia - Marokko 1-5

Namibiaa on pidetty turnauksen heikoimpana ja siltä se vaikuttikin. Afrikassa erot ovat suuret ja kuuttatoista hyvää maajoukkuetta ei mantereelta löydy. Marokko naputteli maaleja tasaisesti ensimmäisestä minuutista lähtien. Alloudi teki hattutempun ja Sektioui rangaistuspotkusta neljännen, Namibialta alkeellisia puolustusvirheitä. Marokon unohtaessa puolustamisen Namibiakin teki yhden. Toinen jakso löysää ajan kulumisen odottelua, Zerka teki vielä yhden kulmapotkun jälkeen maalivahdin harhaillessa pahasti. Marokon iskukykyä ei voi arvioida näin kehnon vastustajan avulla, Ghana ja Guinea voivat olla parempia. Vaisussa matsissa ei ollut juuri yleisöäkään.

Barcelona - Racing Santander 1-0

En muista aiemmin nähneeni kantabrialaista Racingia, valkovihreä raitapaita muiden atlanttisten seurojen Celtic/Sporting-tyyliin. Peräti kuudentena La Ligassa, mutta tämä torjuntataistelu Nou Campilla ei kovin kummoista kuvaa joukkueesta antanut. Tunnetuimmat pelaajat Smolarek ja Munitis eivät nyt kokoonpanossa. Kärjessä mielenkiintoinen Tchité, viime kaudella vuoden pelaaja Belgiassa, syntyjään burundilainen, joidenkin tietojen mukaan kongolainen ja hakenee Belgian kansalaisuutta. Ei saanut juuri mitään aikaan. Barcelona hallitsi alussa, mutta kärjessä ei terävyyttä. Erityisen heikko esitys jälleen Thierry Henryltä, ehkä 2000-luvun yliarvostetuin jalkapalloilija? Henry kyllä "teki" maalin puolen tunnin kohdalla, kun sattui väliin Racingin Navasin ohjatessa kulmapotkua kohti omaa maalia.

Barcelona yritti toisella jaksolla jäädyttää, mutta Racingin paras pelaaja Oscar Serrano pääsi vetämään 54. minuutilla hyvän kierteisen laukauksen, Valdes venytti torjunnan. Peli hieman nopeutui tämän jälkeen, mutta Racingin valmentaja Garcia Toral hämmentävästi vaihtoi kaikki hyökkääjät Serranoa myöten pois ja käytännössä luovutti pelin. Bojan oli melko vaisu, yksi terävä pystysyöttö, mutta Henry ei tajunnut tilannetta. Messi palasi 66. minuutilla joulukuun loukkaantumisen jälkeen mukaan, mutta haki vielä kunnon tuntumaa.

Ghana - Guinea 2-1

Afrikan mestaruusturnaus on usein ollut hieno tapahtuma ja odotukset ovat nytkin suhteellisen korkealla. Accran kentällä nurmi todella pitkää, kasvoi nilkkoihin asti ja melko epätasaisestikin. Isäntämaa Ghana on yksi turnauksen suosikkeja, vaikka miehistö on vaihtunut aika lailla Saksan MM-kisojen jälkeen. Hermostuneen alun jälkeen ote siirtyi Ghanalle täysin, mutta viimeistelyssä puutteita. Kolmesti monivärinen pallo kuitenkin tolppaan, Agogon ja Essienin pukkaukset ja Muntarin voimaveto. Gyanin saksipotkukaan ei mennyt paljoa ohi. Guinealla joitakin vastahyökkäyksiä, mutta peli pyöri liikaa Pascal Feindounon kautta. Varsinkin laitapelaaja Bangouran tekniikka petti vähän väliä.

54. minuutilla isäntäjoukkue sai pilkun melko selvästä tilanteesta ja Gyan sai pallon maalin kattoon. Guinea otti heti aloitteen ja 64. minuutilla kulmasta toppari Kalabane tasoitti poikkipuun kautta. Tämän jälkeen sekavaa ja isänniltä väkinäistäkin peliä. Guinealta taktisesti melko viileä suoritus. Abedi Pelen poika Ayew tuli viimeiseksi vartiksi ja sai heti avopaikan, mutta laukaus suoraan kohti maalivahtia. Pele oli kuulemma ennustanut pojan ratkaisevan matsin vaihtopelaajana. Näin ei käynyt, mutta Guinea antautui kuitenkin lopussa. 90. minuutilla Portsmouthin Muntarin kova vasuri upposi näyttävästi ylänurkkaan. Voitosta huolimatta Ghana ei oikein vakuuttanut, loukkaantunut Appiah olisi ollut keskikentällä tarpeellinen. Pelintekijä Muntari oli maaliinsa asti vaisu ja Essieniltä voisi odottaa isompaa roolia, hän pystyisi pelaamaan hyökkäävämminkin. Kärkimiehet Agogo ja Gyan melko kankeita, ei terävyyttä eikä pehmeää kosketusta. Eiköhän Ghana kuitenkin jatkoon mene, nyt tarvitsee selvittää vain Namibia.

Hofbräuhaus Strong Bock

Jo useampana talvena käväissyt baijerilainen on lähes öljyisen kimmeltävää, alkoholi maistuu kevyen makeassa hedelmäisessä suutuntumassa. Ehkä hieman humalaakin mukana, mutta pienoinen pettymys. Tasapaksu bock ei ole tarpeeksi täyteläinen eikä miellyttävä. HB onnistui viimeksi paljon paremmin kesä- ja oktoberoluissaan. Oluthuone Leskinen, 18.1.2008.

Laitilan Kukko Portteri

Tätä tuli juotua jo viime keväänä, mutta en ehtinyt sitä silloin blogiin arvioida. Todella kompromissiton reipas olut, jossa ei ole jääty miettimään ns. suuren yleisön keskivertomakutottumuksia. Voimakkaan paahteinen, kahvia ja suklaatakin helppo aistia maussa, silti humalaakin on mukavasti saatu säilymään maun loppuvaiheeseen. Tätä voisi pitää ihan hyvin pintahiivaoluena, mutta kyseessä on kuitenkin pohjahiiva-balttiporter, sellaiseksi melko kevyt. Kukko Pils on suuri suosikkini hyvän saatavuutensa ja silti miellyttävän poikkeavuutensa vuoksi, mutta kyllä tämä nousee selvästi toistaiseksi panimon huippusuoritukseksi. Oluthuone Leskinen, 16.1.2008.

Brooklyn Brown Ale

Lopulta Koffin Brooklyn-yhteistyö alkaa tuottaa kelvollista hanaolutmaahantuontia. Tässä on hienosti unohdettu nykyiset vesitetyt brittiläiset brown alet ja tehty voimakkaan makuinen tummanruskea ale, jossa on selvästi karamellimallasta, mutta tämä ei ole erityisen makea. Kuivaa humalaa on yllättävän paljon jälkimaussa. Pähkinää ja paahteisuuttakin löytyy, hyvin tasapainoinen huippuolut. St. Michael, 16.1.2008.

Hartwall Kärppä

Kärppää markkinoidaan antamalla ymmärtää, että tuotteen eteen on tehty muutakin kuin vaihdettu etiketti. Mausta päätellen tuotekehittelypanostus ei ole kovin mittava, ehkä Torniossa on tökätty jotain Legendan prosessin hanikkaa piirun verran eri asentoon. Oluen tilanneen oululaisfirman perusvaatimus on tietysti ollut, ettei tuote saa ärsyttää tai yllättää millään tavalla keskimääräistä saunaoluen juojaa. Tässä on onnistuttu hyvin, kevyesti makea, ohuesti maltainen, ei humalaa, hieman synteettinen maku. Puhdas kliininen suoritus.

New England Sea Hag IPA

Winter Parkissa Orlandon kupeessa Mellow Mushroom -pizzaravintolasta löytyi IPA Connecticutista. Mellow Mushroom on iso ketju, joka on erikoistunut pienpanimo-oluisiin. Tämä IPA on väriltään epätyypillisesti kuparinruskea, mutta maku on asiallisesti hyvin humalaisen kuiva ja hedelmäinen. Jäisiä laseja tarjolla, mutta pitcherin loppupuoli alkoi maistua jo paremmalta. Winter Park, Mellow Mushroom, 13.1.2008.

Ommegang Three Philosophers Quadrupel

Liikuin 2006 kesällä Upstate New Yorkissa, mutta Cooperstownia ja legendaarista Ommegang-belgipanimoa en saanut mahdutettua matkareitille. Mitä ilmeisimmin paha moka, jota olen jo ehtinyt katua. Nyt kuitenkin sain hankittua Naplesin ABC-myymälästä pullon panimon paraatituotetta. Quadrupel ale, kirsikkalambicilla (Lindemansilta hankittu?) terästettynä, vuosikerta 2005. Kuulostaa liian täyteen pakatulta, mutta tulos on vaikuttava. Tuoksussa on portviinin ja sherryn tapaisia aromeja. Sameanruskea, 9.8%, marjaisen raikas, kevyesti hapan, vahvan täyteläinen maltainen runko, mitään aivan tällaista en muista ennen maistaneeni. Haittapuolena hieman yllättäen pistävää alkoholin makuakin on havaittavissa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin nautittava olut.

St. Bernardus Abt 12

Kuuman kosteassa St. Peten illassa belgialaista luostariolutta hanaversiona, voiko lomareissun viimeiseltä illalta enempää odottaa? 25 cl, 10 %, 8 $. Tummanruskea, tarjoilulämpötila on liian kylmä, aromeja leikkautuu väistämättä pois. Lakritsaa, pehmeää lämpöä, kirpeää hedelmää, jälkimaku selvästi katkera. Tämä ei ole sokerisen makea monien vahvojen tummien belgien tapaan. Hieman paksumpaa täyteläisyyttä olisi voinut odottaa. Luultavasti toimii paremmin muutaman vuoden pullovarastoinnin jälkeen. Joidenkin tietojen mukaan tässä olisi käytetty Westvletereniltä pöllittyä reseptiä. Jos näin on, niin yhtä monimuotoiseen lopputulokseen ei kuitenkaan ole päästy. Silti huippukokemus. St. Petersburg (Florida), The Independent, 12.1.2008.

Dunedin Bohemian Rhapsody Imperial Pilsner

Onnistuin nyt tällä reissulla tunkeutumaan Pinellas-niemen Dunedin-skottikaupungin panimobaariin, lauantaina paikka oli auki jo lounasaikaan. 2004 jäin nuolemaan näppejä oven taakse. Dunedinin keskusta kuhisi jengiä, jokin taidefestivaali/toritapahtuma/Irak-soturin kotiinpaluujuhla oli sulkenut katuja ja täyttänyt kaikki parkkipaikat.

Panimorakennuksessa on karu hanahuone, tarjolla 11 omaa olutta ja pari vierailijaa. Korkea laajahko tila, seinät täynnä soittimia ja olutrekvisiittaa. En tykkää juoda pieniä maisteluannoksia panimoravintoloissa, vaikka sillä lailla saisi bongattua useampia oluita. Minusta kunnon tuntuman saavuttamiseen oluesta tarvitaan enemmän ainetta, mielellään tuopillinen, vähintään puolikas. Niinpä nytkin tein raastavan, mutta päättäväisen valinnan kausituotteena olevaan vahvaan pilsneriin. Mm. pale ale, kuiva stout ja IPA olisivat olleet tarjolla.

Bohemian Rhapsody on hienosti hailakan keltainen, ei aivan täysin kirkas, 7%, erityisen rapeaa lähes pureskeltavaa humalaa. Ei hedelmäisyyttä, ei lagerissa pidä ollakaan. Keskitäyteläinen, mutta mallasrunkoa löytyy, alkoholista ei mitään tietoa, loistava juotavuus, kelpaisi hyvin ns. ruohonleikkuuolueksi, tällä kertaa se toimi uintireissun verryttelyjuomana. Dunedin (Florida), Dunedin Brewery, 12.1.2008.

Great Divide Hercules Double IPA

ABC-ostos Naplesista. Denverin pienen, mutta laadultaan suuren panimon yksi kuuluisimmista tuotteista. En ole aiemmin tätä onnistunut juomaan. 9.1%, 85 IBUa katkeromäärä. Jostain syystä ei nyt aivan täysillä kolahtanut. Ehkä eilisen Bell's-IPAn harmonisen tasapainon muisto esti arvostamasta brutaalimpaa nautintoa. Yleensä über-IPAtkin ovat maistuneet hyvin. Mitään tässä ei ole vialla, mutta ehkä hiven tuoreutta puuttuu. Voimakkaasti vaahtoava, hieman samea vaaleanruskea neste, humala iskee päälle jo tuoksussa ja se peittää kaikkea, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan kaikkea alkoholia. Pientä pistävyyttä on havaittavissa. Havuinen, mäntyinen aromi kohtaa lime-hedelmän ja uppoaa kitalakeen jättäen humalan imeytymään suun ja kurkun pintoihin. Valmistajan mukaan tämä olut soveltuu jumalille, enkä rupea väittämään vastaan.

Lagunitas Cappuccino Stout

Independent-sessio realisoituu nyt täysin petalumalaiseksi, kun pakko tsekata paikan tarjoama toinenkin Lagunitas-hana. Tämä stout kuohuaa hillittömästi, vain 6%, joten ei mennä imperial-tyyliin. Hyvin makea, melko paahteinen, kahvikin maistuu kevyesti taustalla. Oikein mukava. St. Petersburgilla on mainetta eläkeläiskeskuksena ja eiköhän Independentkin ala hiljetä jo klo 20 aikoihin, vaikkei asiakkaat varsinaisesti eläkeläisiltä näytäkään. St. Petersburg (Florida), The Independent, 11.1.2008.

Lagunitas "Censored" Copper Ale

St. Petersburgin downtownin olutbaareista Fortunatos After Dark näytti kuukahtaneen nurin, harmittava takaisku. The Independent kuitenkin voimissaan, korkea suorakulmainen tila, tiiliseinää, patio, vain yksi pitkä pöytä keskellä, sivulla pienempiä, darts-taulu. Euro-olutpainotusta, pulloissa mm. liettualaisia Kalnapilsejä ja 13 hanaa, mm. Okocimia, Hofbräuhausia, Harviestounia ja St. Bernardus Abt. Vain pari amerikkalaista olutta, joista aluksi valikoitui tämä kalifornialainen. Esittelyn mukaan mildly hopped, mutta humalaa tuntuu kyllä jälkimaussa. Tämä keskivahva (5.9%) amber panostaa pääasiasa kuitenkin makeahkoon karamellimaltaaseen. Ei suosimiani tyylejä, mutta uppoaa hyvin. St. Petersburg (Florida), The Independent, 11.1.2008.

Kirin Ichiban

Sushibaarissa hanasta japanilaista olutta, saattaa tosin olla Anheuser-Buschinkin valmistamaa USA:ssa. Hyvin laimea, ei juuri makua, helppo aavistaa riisipohjaiseksi. Ei tätä kuitenkaan kannata teilata täysin, aasialaisen ruuan kanssa tätä juo ihan mielellään. St. Petersburg (Florida), Ratchada, 11.1.2008.

Dunedin Red Head

Toinen ABC-ostos Naplesista. Dunedin on skottikaupunki Tampa Bayn alueella, Uuden-Seelannin Dunedinin tapaan nimi on jokin muunnos Edinburghista. Kävin 2004 Dunedin Breweryn pihalla, mutta paikka aukesi vasta illalla ja aikataulu ei sopinut viivyttelyyn iltaan asti. Vierailu ei ehkä sovi agendaan tälläkään matkalla. Räväkkäetikettinen Red Head ei ole tavanomainen amerikkalainen red ale, heti ensituntuma on happaman kirpeä ja katkeruutta on jälkimaussa todella reippaasti. Epäilen, että pullo ei ole aivan tuore, muiden arviot eivät tunnu happamuutta noteeranneen. Kovasti luonteikas olut, mutta ei ehkä kovin tyylitietoinen tai tasapainoinen. Tämä olut kärsi kohtuuttomasti siitä, että joutui maisteluun Bell'sin unelmaoluen jälkeen.

Bell's Two Hearted Ale

Ensimmäinen kohdalle osunut olut Michiganin maineikkaimmasta panimosta. Onnekas pysähdys Naplesin ABC Spiritsissä, valtava hehtaarimyymälä, olutvalikoima tuntui ainakin satunnaisesta vierailijasta ykkösluokkaiselta. Ainoastaan matkan näkyvissä oleva päättyminen ja lentokuljetusmutkikkuudet estivät massiivisen shoppailuspurtin. Bell'sin olut on india pale ale -tyyppinen ja tämä menee lajin kirkkaimpaan eliittiin heittämällä. Kirkas kullankeltainen väri, kukkainen tuoksu ja aromi, täyteläinen maku, mallasta ja sitrusta. Ja sitten massiivisen voimakas humalaisku, lähes tyrmäävä. Tämä on hyvin lähellä huippua yhdessä oluen hienoimmista tyylisuunnista. Toivottavasti pääsen joskus paikan päälle Michiganiin. Etiketissä todetaan, että olut sopii erityisen hyvin hemingwayläisiin retkiin Michiganin Upper Peninsulaan.

Köstritzer Schwarzbier

Saksalaisravintola Meksikonlahdella tyypillisessä turistikylässä, olutvalikoima oli lievä pettymys. Hanassa kuitenkin itäsaksalaista klassikkoa, mukavan tuoreelta maistui. Ehkä kuivan humalan puraisusta osa on kuitenkin hukkunut Atlanttiin. Pientä yritystä saksalaisen robustin oluttuvan suuntaan, mutta enemmän tunnelma menee surf-puolelle. Alkuillasta paikalla metelöi vahvistetun kitaran kanssa trubaduuri, J.J. Calea ja vastaavaa. Fort Myers Beach, Düsseldorf's on the Beach, 10.1.2008

Gordash Holy Mackerel Special Golden Ale

Mainostekstin mukaan belgityyppinen olut "Florida-twistilla", valmistaja Gordash-"panimo" Fort Lauderdalesta, tehty kuitenkin Melbournessa Florida Beer Companyssä. Väri on tummempi kuin esim. Duvelissa, jota voitaneen pitää golden alen benchmarkina. Vähemmän hiilihappoakin eli ehkä lähempänä dubbelia. Maku on pehmeän voimakas, mallasta ja hedelmää, makeahko, mutta ei paljoa humalaa, vaikka valmistuksessa käytetty Saazia. Ei oikein mausteitakaan, mutta tasapainoinen kuitenkin. 8,5%. Paikallisessa tarjonnassa erittäin ryhdikäs tuote. Olut löytyi viinikaupasta (Marco Wine Seller) Marco Islandilla. Marco tai San Marco on mielenkiintoinen yhteisö Floridan länsirannikolla Naplesista etelään. Jopa amerikkalaisessa kontekstissa poikkeuksellisen keinotekoinen Disneyland-henkinen ultrasiisti kaupunki keskellä viidakkoa, rakennettukin ilmeisesti suhteellisen äskettäin.

Florida Beer Key West Sunset Ale

Koralli-ihmettelyn päälle kaupungin nimikko-olutta sataman hehtaaribaarissa. Tämä on siis tehty Keski-Floridassa Melbournessa. Näyttää ja maistuu samanlaiselle kevyelle amber alelle kuin aiemmin päivällä kokeiltu hampurilaispaikan brändiolut. Totta kai kyseessä voi olla eri tuotteetkin. Key West, Turtle Kraals, 9.1.2008.

Unibroue Maudite

Finnegan's Wake on ehkä Key Westin miellyttävin baari, nimestä huolimatta ei erityisen irlantilaisteemainen, sijaitsee syrjempänä Duval Streetin turistiruuhkasta. Näyttää ulos neworleansilaiselta ja sisältä tilava, tulee mieleen muutama skottibaari, esim. Glasgow'n Three Judges. Nopea kiskaisu hanasta tuttua kanadalaista belgiolutta, tumman punaruskea, 8%, hieman hapan, melko makea, mausteinen myös. Ehkä tarjoilu hieman liian kylmää. Tiskillä syntyi keskustelua olutvalinnastaan epätietoisen asiakkaan kanssa, en ehtinyt paljoa paneutua, kun risteily koralliriutalle painoi päälle. Asiakas tilasi ison pullon Affligem Noelia, josta sain pienen maisteluannoksen. Vielä selvästi Mauditea happamampi ja mausteisempi. Key West, Finnegan's Wake, 9.1.2008.

Aloha Spirit Blonde Ale

Havaijiteemaisen hampurilaisravintolan "oma" olut. Epäilen, että kyseessä on Florida Beer Companyn panema Key West Sunset Ale, brändätty vain asiakasyritykselle. Kuparinvärinen kylmä hiilihappoinen olut, kevyesti maltainen ja makea, tyypillinen amerikkalainen amber ale. Tarjoilijatytöillä lyhyet kaislahameet. Key West, Cheeseburger Restaurant, 9.1.2008.

Kelly's Red Ale

Tämä oli kuitenkin eri tuote kuin Golden Alena tarjoiltu punaolut. Tämä on tummemman punainen, mutta maultaan ohuempi, makea, karamellinen, selvästi huonompi kuin Golden. Joissakin arvioissa tästä oluesta on käytetty nimeä Havana Red, mutta paikan ruoka- ja viinilistoista ei oluita löytynyt ja tarjoilija kutsui tuotetta pelkäksi Rediksi. Panimon kolmas olut olisi ollut vehnää, mutta sitä en enää jaksanut tsekata. Key West, Kelly's Caribbean Brewery, 8.1.2008

Kelly's Golden Ale

USA:n eteläisin panimo on Key Westissä vanhassa valkeassa kaksikerroksisessa puutalossa, jossa 1927 on perustettu PanAm-lentoyhtiö. Panimon omistaa elokuvatähti Kelly McGillis, joka ei sattunut olemaan paikalla. Panimotoimintaa ei mitenkään korosteta, enemmän tyypillinen meriruokaravintola kuin panimobaari. Mukava monikulmainen baaritiski ja pääasiallinen ruokailualue sisäpihalla, jossa paljon puita ja muita kasveja. Golden Ale näyttää kovin punaiselta tai kuparinväriseltä, epäilin aluksi tarjoilijan tuoneen väärän tuotteen. Maistuukin maltaisen täyteläiseltä, hieman pehmeää hedelmää, jälkimaku on kuiva, mutta hyvin nopeasti hiipuva. Tuoreen raikas. Key West, Kelly's Caribbean Brewery, 8.1.2008

Atwater Salvation India Pale Ale

IPAa Detroitin Atwater Block -panimosta. Ei kovin näppärää juoda Floridan kuumassa eteläkärjessä olutta kylmästä Michiganista, mutta Florida on edelleen olutalalla USA:n alikehittyneimpiä alueita. Täyteläinen, sitrushedelmää mukana, mutta ehkä päämaku kuitenkin hieman makean maltainen, enemmän red/amber ale -tyyppinen kuin voimakkaasti humaloitu IPA. Väristä ei saa kunnolla selvää motellin valkeasta muovimukista, olut vaahtoaa melko voimakkaasti. Cascade-kuivahumalointi ei ainakaan pulloversiossa pääse esiin. Ostin tuotteen Key Westin Albertson-tavaratalon viinakaupasta, kohtuullisen mukava olutvalikoima, mutta ei täälläkään Floridan omia pienpanimo-oluita.

Presidente

Dominikaanisen tasavallan ylpeys, vaikuttaa tuoreelta, raikkaalta ja virkistävältä. Ei helposti havaittavaa makua, hivenen makeutta ja heinäisen viljaista aromia. Etiketin mukaan pilsener, mutta humalaa ei ole raskaalla kädellä käytetty. Puhtaan hygieninen tuote. Miami, Lombardi's, 7.1.2008

Titanic 2X IPA

Panimobaarin kausituotteena tupla-IPA, perusversiota makeampi ja hedelmäisempi. Väri on punaisempi ja sameutta havaittavasti. Alkoholin makukin tulee esiin (9%), mutta humalaa on edelleen miellyttävän runsaasti. Ei ehkä aivan tasapainoinen keitos, mutta pitäisin tätäkin hyvin onnistuneena. Coral Gables, Titanic Brewery, 6.1.2008

Titanic White Star IPA

Miamin keskustan eteläpuolella yliopistoalueen kupeessa on konstailematon panimoravintola Titanic. Yllättäen paikalle pääsi näppärästi julkisella liikenteellä, paikallisjunalla Miamin keskustasta. Perusbaari täynnä dokaajia loppiaisiltana ja isommassa huoneessa ruokapuoli. Tähän mennessä reissun paras panimobaari, IPA on kullankeltainen kirkas, hedelmäinen ja nautinnollisen kuiva. Ehkä täyteläisyydessä on hieman toivomisen varaa, jotta nousisi parhaalle kansalliselle tasolle. Paikan palvelu on töykeähköä jenkkiympäristöön suhteutettuna. En oikein ymmärtänyt, mikä yhteys panimolla on Titanic-laivaan, johon liittyvää rekvisiittaa baari on tulvillaan. Coral Gables, Titanic Brewery, 6.1.2008

Brahma

Brasilialainen teollisuusolut. Ei maistu juuri miltään, jotain kevyen hunajan tapaista ehkä mukana. Luova panos on rajoittunut pullon muotoiluun, se onkin nätti ja käytännöllinen, jos haluaa juoda pullon suusta. Tällaiseen olueen siis joutuu Floridassa turvautumaan, jos jotain uutta haluaa kokeilla.

Everglades

Evergladesin aluetta tuli nyt tutkittua tarkemmin kuin aiemmilla Floridan matkoilla. Sawgrass-preerialla airboat-ajelu on ihan hauskaa, kuvittelin että heinä on korkeampaa. Alligaattoreita ei kuski montaa löytänyt. Niitä näkyi ihan riittävästi National Parkin alueella. Matelijat vaikuttivat nyt isommilta kuin aiemmin. Puistoalueella oli selvästi ainakin kolme erilaista vyöhykettä, kuivahko mäntymetsä, märkä heinäaukea ja tiheämpää mangrovemetsää. Lintuja paljon, hyönteisiä ei juuri ollenkaan, ei näkynyt panttereitakaan. Kansallispuiston läpi menevä tie on melkein 60 km, tien päässä Flamingossa Florida Bayn rannalla ei juuri palveluja, ei yhtään ruokapaikkaakaan.

Terrapin Golden Ale

Floridan junttialueen sydämestä Lake Okeechobeen pohjoiskärjestä Taylor Creekin Shellin huoltoasemalta luulin löytäneeni käsityöolutta Georgian Athensista. Tarkempi tarkastelu paljasti, että kyseessä on Terrapinin speksien mukaan tehty tuote Marylandista, Frederick Brewingistä. Olut ei vaikuta tuoreelta, kovasti väsynyt pahvisen oloinen kevyt hedelmäinen kesäolut. Ei täysin heikko, mutta ei todellakaan riemastuttava kokemus.

Gordon Biersch Schwarzbier

Bierschin mustaolut tuntuu aluksi kylmänä epäilyttävän paljon winterbockilta, mutta kyllä tarkempi maistelu tuo eroja esiin. Kyseessä on kuivempi tuote jälkimaulta ja runko on kevyempi ja vähemmän täyteläinen. Ei tämä ole lähelläkään itäsaksalaisia rapeankuivia klassikoita, mutta jenkkituotannoksi suhteellisen ryhdikäs. Liian usein schwarzbierit ovat tavanomaisia maltaisia dunkeleita. Miami, Gordon Biersch, 5.1.2008.

Gordon Biersch Winterbock

Saksalaistyyppisen liittovaltiolaajuisen panimoravintolaketjun Miamin toimipiste on tyypillisen pramea palatsi parhaalla paikalla Brickell Avenuen bisnesytimessä. Olen usein aiemminkin tsekannut tämän laadukkaan, mutta riskejä kaihtavan firman tarjontaa. Talven kausituote on tyylikäs doppelbock, täysin musta, hyvin maltainen, kevyesti makea, tuoreen tasapainoinen herkullinen bock, humalaa ei jälkimaussa havaittavissa. Bierschin ruokatarjonta on jenkkiympäristössä kovatasoista. Miami, Gordon Biersch, 5.1.2008.