Fanø Havgus (Kunstner Øl No. 3)

Vain 2,7%, kuivaa humalamehua. Tuoreus puuttuu, mutta katkeroa on reippaasti. Hyvin nihkeää, ei millään tavalla miellyttävää. Tällaisia Pekka Puskan unelmaoluita rankalla humaloinnilla on tullut jo useita vastaan. Kiva idea, mutta kertakäyttöinen. Hupi alkaa olla jo väkinäistä. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.

Fanø Vestkyst IPA

Ehdin pikaisesti mukaan Pikkulinnun ympäri maata levittämään Bitter & Sour -tapahtumaan. Tarjolla olisi myös kilpailevan American Craft -tapahtuman AleSmith-herkkuja. Hämmentävä priorisointiongelma Perämerellä. Tanskalaisesta tarjolla baarin viimeinen pullo, joten helppo valinta. Todella sitruksinen, hieman pehmeämpää mandariinia, selvää samaa talon makua kuin panimon Pikkulinnulle tekemissä triple-monstereissa. 5,7% on hieman alakanttiin IPAlle, mutta kohtuullisen täyteläinen tämä on. Monia skandi-IPOja riivaava vihannesmaisuus loistaa aluksi poissaolollaan, mutta pieni nahkeus alkaa tökkimään pullon pohjan lähestyessä. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.

Tring Jack O'Legs, real ale

Perusbitter, 4,2%. Hieman erikoinen vaikeasti kuvattava sivumaku. Jotain hedelmää tai keksiä tai jotain. Ei epämiellyttävä, mutta omalaatuinen. Lopussa kohtuukatkerointi ja loppujen lopuksi viime aikojen parhaita riilejä Oulussa. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.

Hilden Cathedral Quarter Beer

Luulin tätä pullon perusteella tummemmaksi olueksi, mutta tämä on vahva (5,3%) red ale, omistettu Belfastin katedraalialueelle. Maku hieman makea, hedelmäinen, ei juuri humalaa. Vaisuksi jää. Hieman nolo päätös reissun oluille, mutta tavallaan nivoo Dublinissa juotuna kaksi vierailukaupunkia yhteen. Toimii hedelmäisenä perusalena ihan hyvin. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.

Odell India Pale Ale

Sameaa IPAa Coloradosta. Ihanteelliset 7%, valtava sitruspainotus, greippinen tuntuma, pullo-oluena Euroopassa iskee yllättävän tanakasti. Hakkaa erityisesti edellisen Butte Creekin 6-0. Raikkaus puuttuu, mutta substanssia on vakuuttavasti. Pullon parasta ennen -päiväys viittaa viime lokakuulle, joten siinäkin mielessä olut on hyvässä kunnossa. Tuoreena mitä ilmeisimmin mestariteostasoa. Baari hiljenee keski-illassa. Galwayn ketjuomistajat (tai missä nyt sittenkin sijainnevat) ovat laajentaneet rohkeasti, mutta asiakasvilkkaus näyttää kyseenalaiselta. Ehkä ARPU on kuitenkin korkea laatuolutpaikoissa. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.

Butte Creek Organic India Pale Ale

Luomu-IPAa Pohjois-Kalifornian Ukiahista, 6,4%. Varsin sameaa, ei tunnu tuoreelta, hedelmää nahkeasti, reipas katkero jälkimaussa. Korkeintaan keskitason tavaraa kalifornialaisittain, ei edullisesti erottavia piirteitä. Selvästi jää pettymykseksi. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.

Carlow O'Hara's Smoked Ale

Brew Dockissa caskissa vain jo kokeiltu Spelt Saison, joten tsekkasin savualen, jota en torstaina hanarivistöstä havainnut. Savua ei heti havaittavissa, mutta se nousee suutuntumassa esiin. Mausteinen pippurinen tapaus, mutta muuten ohut, mallasrunko ei kanna ja loppuveto jää tyhjäksi. Hyvä tunnelma baarissa, futiksen EM-kisojen ennakointi leimaa jo paljon keskustelua. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.

Dingle Tom Crean's Lager

Suffolk Streetin O'Neill's oli suosikkibaarejani jo ensimmäisellä Dublin-vierailulla 1995. Silloin pelkkä stout-paikka, nytkin tarjolla Beamishiä, joka on jäänyt sittemmin pahasti Guinnessin jalkoihin. Baari on transformoitunut laajan tarjonnan baariksi. Noin 30 hanaa, mutta ei paljoa mielenkiintoista. Valikoin nyt Dinglen lagerin, joka Against the Grainissa oli päässyt viikkoa aiemmin loppumaan. Virheetöntä kamaa, mutta ei tästä mitään craft-twistiä löydy. Todella mautonta, vähän mallasta ja humalaa. Ehkä hieman hedelmäisempi kuin useimmat teolliset tuotteet. Tarjolla olisi hanassa Franciscan Wellin kölschiä Blarney Blonde ja Eight Degreesin Sunburnt-rediä, mutta odotukset niin alhaalla niiden suhteen, että suuntaan muualle. Televisiossa Irlanti ottaa yhteen ex-supertähti Safet Susicin valmentaman Bosnia-Herzegovinan kanssa, ei maaleja ensi jaksolla. Dublin, O'Neill's (Suffolk St), 26.5.2012.

Carlow F.X.Buckley Golden Ale

Nyt tarjolla Bull&Castlen talon olutta, kevyt ale, 3,9%. Ei paljoa kertomista, hedelmäisyyttä, mutta myös jotain häiritsevää pistävyyttä. Ehkä tulee humalasta, mutta ei toimi toivotulla tavalla. Dublin, Bull & Castle, 26.5.2012.

Porterhouse Oyster Stout

Tämä Temple Barin Porterhouse oli vuoden 2000 vierailulla selvästi kaupungin paras olutkohde. Hyvä baari edelleen, mutta konsepti ei näytä muuttuneen, oluetkin käytännössä samoja. Caskissa vain sama TSB kuin Central-paikassa. Oyster Stoutiin tiettävästi sekoitetaan oikeita ostereita, joten kipakassa maussa on potkua. Vain 4,8%. Kahvisuutta ja suklaatakin tuntuu, ei läheskään niin kuiva kuin Wrasslers. Mausteisuudessa jotain kanelinkin tapaista. Ei mielestäni oikein toimi stoutissa. Dublin, Porterhouse Temple Bar, 26.5.2012.

Sierra Nevada Ruthless Rye IPA

Black Sheepin keg-oluet eivät ole vaihtuneet, pullo-oluissa samoja jenkkejä kuin Brew Dockissakin-Myös irlantilaisia kokeilemattomia, Whitewateriltakin sellaisia, joita ei Belfastissa näkynyt. Dublin on nyt selvästi mielenkiintoisempi olutkaupunki kuin Belfast, vaikka vielä ei kovin korkealla täälläkään olla. Pakko tsekata kalifornialainen ruis-IPA. Kaunis kuparin väri, 6,6%. Raikasta sitrusta, hieman kypsempää appelsiinia. Ruis on hankala oluessa, valmistajan mukaan se tuo mukaan pippurisuutta. Ei ehkä aivan niin, mutta runko on jotenkin levottoman tasapainoton, ehkä ruis vivahteistaa siihen tapaan. Jälkipotku on laimea kalifornialaisittain suhteutettuna, mutta hoppikiksejäkin irtoaa. On miellyttävä havaita, että menestystä niittäneellä Sierra Nevadalla riittää intoa kokeiluihin, ei jäädä lepäämään aiempien ansioiden varaan. Omalaatuinen kauhuromanttinen viljapeltokuvitus etiketissä, ei varmaan erotu valokuvassa. Black Sheepiin tulee lopulta muitakin asiakkaita. Dublin, Black Sheep, 26.5.2012.

Dungarvan Copper Coast, real ale

Takaisin Dubliniin ja takaisin reissun ehkä parhaaseen baariin. Black Sheepissä ei nyt muita asiakkaita ja caskeistakin vaihtunut viikon aikana vain yksi. Dungarvanin Copper Coast on perusbitter ehkä tavallista terävämmällä humalapurennalla, 4,1%. Humalointi on voimakas, mutta ei täysin onnistunut, liian karkeaa pistävyyttä. Caskaustilannekaan ei selvästi optimaalinen. Menin suoraan takahuoneen cask-tiskille vilkaisemattakaan etubaarin hanoja. Baarimestari tuli vasta hetken perästä ihmettelemään etsinkö mahdollisesti ruokalistaa. Cask-oluita omituisesti piilotellaan, se ei ainakaan kiertoa paranna. Paikan hiljaisuus hieman ihmetyttää, Henry Streetin ostoshelvetti on vain parin korttelin päässä, mutta ehkä etäisyys on liikaa. Dublin, Black Sheep, 26.5.2012.

Hilden Twisted Hop, real ale

Onneksi John Hewitt sai avattua uuden caskin Twisted Hopista, pelkäsin että tämä olut jää kokeilematta. Kovin kummoista Hilden-tuotetta ei tämäkään ole. Tasapaino puuttuu, hedelmä ja humala kohtaavat karkeina. Jälkimaku on omalaatuisen makea. Sattumoisin Twisted Hop on myös panimoravintola Christchurchissa Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja he tekevät siellä paljon Hildeniä parempia real aleja. Tekivät ainakin ennen viimeaikaisia maanjäristyksiä, jotka ovat tuhonneet pahasti myös panimoa. Belfast, John Hewitt, 25.5.2012.

Whitewater McHughs 300 Beer

Baarin 300-vuotisjuhla-olutta keginä. Hyvin kylmää, vihannesta, mutta tanakasti humalaa. Hedelmäisyys puuttuu, mutta katkerot pelastavat paljon. Hiilihappoa reippaasti. Ei huono olut, ilmeisesti lager, mutta viimeistään tässä vaiheessa on todettava, että Belfast on edelleen ylivoimaisesti kehnoin olutmielessä Britannian hallitsemista suurista kaupungeista. On sääli, että paikallisia panimoja on niin vähän, juuri tällaisella alueella luulisi olutkulttuurin kukoistavan täysillä. Belfast, McHughs, 25.5.2012.

Holdens Black Country Bitter, real ale

Kävin tässä baarissa jo 2000, silloin ei riilejä, Belfastin vanhin rakennus vuodelta 1711, entinen bordelli, hienoja sisustusratkaisuja. Näyttävä sijainti Custom Housen ja Albert Clockin välissä. Bitter on vaaleaa ja kevyttä, hedelmää ja pihkaa, humalaakin kohtuudella, 3,9%. Ohutrunkoinen, totta kai. Belfast, McHughs, 25.5.2012.

Thwaites Torchlight Pale Ale, real ale

Pehmeän hedelmäinen tämäkin, persikkaa ja kypsää aprikoosia, 4,4%. Kohtuullisen täyteläinen suutuntuma, mutta humalointi aivan liian kevyt. Real-mielessä optimaalisessa tilanteessa kehitysvaiheessaan. Belfast, Bridge House, 25.5.2012.

Moorhouse's Black Panther, real ale

Ilmeisesti Pohjois-Irlannista ei riitä tarpeeksi riilejä, kun Wetherspoonkin tuo ne veden takaa. Musta olut, mild tai kevyt stout, 4,3%. Täyteläisen hedelmäinen, hyvässä kunnossa. Luumua ja mallasta, ei juuri paahtoa eikä humalaa. Vaihteeksi hienoa juoda virheetöntä puhdasta olutta, vaikka tyyli ei suosikkejani olekaan. Belfast, Bridge House, 25.5.2012.

College Green Belfast Blonde

Hikistä pysäkkiodottelua Balmoralissa, radan varressa ei suojaa auringolta, eikä mitään informaatiota junien aikatauluista. Lopulta kulkuneuvo saapui ja takaisin Belfastin keskustaan. Bridge Housen riilit lisääntyneet, huomasin myös keginä tämän paikallisen oluen. Tehty kai Hildenissä, 4,3%. Vihannesmaisen nihkeä kuiva ja ohut vaalea ale, ei mikään mestariteos. Belfast, Bridge House, 25.5.2012.

The King's Head, Belfast

Molly's Yard -niminen ruoka & riilipaikka suljettu sähkökatkon vuoksi lounasaikaan. Jää siis kokonaan pois ohjelmasta tällä kertaa. Lavery'ssa ja parissa muussa baarissa ei riiliä. Hyppäsin junalla pari pysäkkiä etelämmäs Balmoraliin, jossa piti olla lupaava baari. King' s Hallia vastapäätä oleva King's Head näyttävä iso maalaistyyppinen pubi, nimistä päätellen ollaan lojalistiseudulla. Vain yksi pumppu täälläkin ja sekin ilman hanalätkää. Belfast Alea siinä oli kuitenkin, mitäs muutakaan. Tämäkin liian lämmintä, mutta kunnossa muuten. Tutuksi käyvä olut on vain turhan vaisu.

The Botanic Inn

Belfast muistuttaa hieman amerikkalaista kaupunkia, keskustan ruutukaava leveine katuineen ja taustalla olevine kukkuloineen tuo mieleen Denverin. Etelä-Belfastin yliopistoalueella on samaa fiilistä kuin Ann Arborin tapaisissa korkeakoulukeskittymissä. Kiertelin aamupäivällä juuri etelässä, jokirannan Titanic-viritykset ja Länsi-Belfastin levottomuusalueiden seinämaalaukset eivät lähes helteisessä säässä jaksaneet innostaa. Botanic Inn on valtava baari yliopistoalueella. Kävin täällä 2000 parikin kertaa iltaisin paikallisten isäntien opastuksella. Paikassa oli valtava meno silloin. Nyt heti aukeamisaikaan 11:30 ei muita. En tietysti odottanutkaan. Riililukumäärä ei ole 12 vuodessa lisääntynyt, niitä on edelleen yksi, tällä kertaa Whitewaterin Belfast Ale. Hieman liian lämmintä, mutta muuten kunnossa.

Czarnków Eire Noteckie Ciemne

Tummaa puolalaista aamiaisolueksi Belfastissa. Sain pullon krakovalaiselta järjestelmätoimittajalta. Nimestä ja panimosta vaikea saada pullosta selvää, panimon nimi voi olla myös Gontyniec. Voisiko Eire nimessä viitata Irlantiin? Alkoholia 5.6%, paljon hiilihappoa, tumman ruskea, selvästi lager, muistuttaa vahvoja dunkeleita, jopa bockeja. Selvästi samaa metalliakin kuin tummissa balteissa. Liian makea lähes limonadiseen tapaan, lähestyy tummia tšekkejä siinä suhteessa. Czarnków ehkä myös sijaintikaupungin nimi, tosin voi olla myös Chodziez. Luomuolut, ei juurikaan humalaa.

Whitewater Belfast Lager

Damn again. Säästelin Hildenin mielenkiintoisempaa Twisted Hop -riiliä kakkospintiksi ja kun menin tilaamaan, pumppu korisi tyhjää, cask ehti loppumaan. En tosin huomannut, että kukaan olisi sitä välilläkään tyhjentänyt. Suolaa haavoiihin paikallisella lagerilla.  Pientä otetta havaittavissa, viljaisen ja hedelmäisen hybridiä, kohtuullinen hujmalointikin. Taatusti liian kylmää, mutta varsinkin katkeroisuus nostaa tämän korkealle brittilagereiden varsin vaatimattomassa sarjassa. Belfast, John Hewitt, 24.5.2012.

Hilden Ale, real ale

Mielenkiintoista harhailua Belfastissa ilman takin taskuun jäänyttä karttaa. Aiemmin romanttisen ränsistynyt Kitchen Bar siistiytynyt, viereen kohonnut pramea ostoshelvetti, mutta baarissa ei kokeilemattomia oluita. Lopulta osuin John Hewitt -baariin, jota ei vielä 2000 ollut. Tarjolla toisen pohjoisirlantilaispanimo Hildenin riilejä. Perusbitter samea, hieman hedelmää, mutta varsin ohut, 4%. Ei erityisen puhtaankaan makuinen, kirpeää pihkaisuutta, joka ei kuitenkaan kanna katkeruutena jälkimaussa. Tavallinen tilavahko baari. Belfast, John Hewitt, 24.5.2012.

Wentworth WPA, real ale

Belfastissa hieno sää, mutta kaupungin Wetherspoonin tarjonta heikkoa, vain kolme riiliä. Tämäkin ennen kokeiltu, mutta sentään hyvä olut ja hyvässä kunnossa, 4%. Halpakin, alle kaksi puntaa. Pehmeää hedelmää, rankka katkero, silti tasapainossa. Belfast, Bridge House, 24.5.2012.

Whitewater Belfast Ale, real ale

Maltainen hedelmäinen bitter, 4,5%, tämäkin kahvatuopista. Kevyempi humalointi, muutenkin vaisumpi kuin Copperhead. Baarista osuu nyt silmiin upeat kaasuvalot. Tarinointia Englannissa asuvan irlantilaisen kanssa, kotoisin County Mayosta länsirannikolta. Belfast, Crown, 24.5.2012.

Whitewater Copperhead Ale, real ale

Yli 12 vuoden tauon jälkeen paluu Belfastiin, bussilla Dublinista moottoritietä suoraan Europa Hoteliin ja kadun yli Crown Liquor Salooniin. Ehkä maailman kaunein baari? Entisessä loistossaan saluuna on ja olutvalikoima parantunut. Useita riilipumppuja, joista elossa tosin vain kaksi. Kevyt golden on nautinnollisen humalaista, erinomaisessa kunnossa, 3,7%. Kapea brittiläistyyppinen terävä puraisu, panimohan on pohjoisirlantilainen. Suomalaisia heeboja tiskillä, kuinkas muutenkaan, Rauma Bluesia teepaidassa mainostaen. Belfast, Crown, 24.5.2012.

Black Diamond Jagged Edge IPA

Uusi jenkki-IPA -tuttavuus. 75 IBUa ja 7,3%. Sitrusta ja kypsää hedelmää, hyvä mallasrunko, mutta nahkea, tuoreus puuttuu. Katkerointi keskitasoa tässä tyylilajissa. Panimo Pohjois-Kalifornian Concordissa. Erittäin hyvä pullovalikoima baarissa, Butte Creekiä, Sierra Nevada Ruthless, Odelleja, Belfastin College Greeniä. Dublin, Brew Dock, 24.5.2012.

Eight Degree Howling Gale Ale, hanaversio

Vielä yksi sisarpubi Against the Grainille ja kumppaneille, tämä Dublinin bussi- ja juna-aseman välissä. Lähes sama hanaolutvalikoima kuin muissakin kohteissa, ei caskeja. Siisti uusi baari, ei kovin persoonallista otetta. Hanassa nyt pullossa Galwayssa juotua alea. Hyvin humaloitua vaalea alea, lähes pistävää katkeroa. Hedelmäisyys ohuempaa, mutta erittäin miellyttävä. Dublin, Brew Dock, 24.5.2012.

Porterhouse Wrasslers XXXX Stout

Vahvasta nimestä huolimatta vain 5%. Vanha tuttu olut, pehmeä vaahto, kylmä runko, valtava paahto. Kypsää hedelmää ja katkeraa humalaa, aivan loistava tapaus. Juuri tällainen kuiva stout pitää olla, katkeruus pistää cascadian darkitkin lujille. Uudet pienpanimot Irlannissa eivät vielä pääse tälle tasolle. Paahto ja katkero ovat omaa luokkaansa tällä reissulla. Jälkiveto on todella kuiva, kuten haalistuneissa muistoissakin esiintyi. Aivan näin erinomaiseksi en tätä olutta muistanut. Dublin, Porterhouse Central, 22.5.2012.

Porterhouse Hop Head, real ale

Ennestään tuttu olut real-käsiteltynä. Tanakkaa humalaa, männynneulasista tihkuu pihkaa. Runko huojahtelee, mutta onhan tämä hieno olut. 12 vuotta sitten Porterhouse toimi Dublinin keskustassa vain Temple Barissa. Tämä baari Trinity-kampuksen kulmalla on perinteisempi, pienempi ja kuluneempi, kohtuullisen tavanomaista meininkiä. Tarjonta irlantilaisittain laajaa, omien oluiden lisäksi mm. Metalmania. Dublin, Porterhouse Central, 22.5.2012.

Messrs Maguire Rusty Ale

Pitkän linjan panimobaari Dublinin paraatipaikalla Liffeyn rannassa. Pehmeä maltainen bitter toffeeta ja karamellia. Kevyt humalointi, varsin vaisu, 4,6%. Tuoretta ja raikasta, mutta nyt se ei riitä pitkälle. Dublin, Messrs Maguire, 22.5.2012.

Porterhouse Turner's Sticklebract Bitter, real ale

Todella pikainen ensivierailu Porterhousen itäiseen toimipaikkaan Dublinin keskustassa. Muiden intressien vuoksi olutarvio jäi ytimekkääksi: hyvin humalainen ja kevyt bitter, 3,7%. Hyvää oli silti. Dublin, Porterhouse Central, 21.5.2012.