CoolHead Turbo Lover

 Viikki-session päätteeksi hanasta triple-IPAa, vahva variaatiohan on jopa trendityyli tällä hetkellä ja CH ei ole ensi kertaa tätä tuottamassa. Aiemmat kokeilut eivät ehkä panimon parasta jälkeä, mutta siitähän on hyvä parantaa. 10,5 %, Untappdin mukaan peräti 142 IBUa, sen täytyy olla laskennallinen arvo eikä varsinainen mittaus. West Coast -tyylillä liikkeellä, humalina perinteitä vaalien Chinook, Centennial, Columbus, Amarillo, Simcoe ja Citra. Sitruksinen tuoksu ja niin on makukin. Maltaisuus tukee mukavasti, olut pysyy kohtuullisen kuivana. Täyteläisyyttä on, mutta ei makeuteen asti. Ja kyllä, katkeruuttakin on, joten ei IBU-lukema täysin harhaanjohtava ole. Ei siis  huono, mutta ehkä aavistuksen alkoholi heijastuu taustalla, ei pehmeää kuohkeutta. Mitään epämiellyttävää tässä ei ole, CH:n onnistunein ilman muuta tässä tyylissä. Tulipa ennen poistumista jututettua Cleberiäkin pikaisesti. Ajat ovat olleet kovat eivätkä välttämättä helpottumassakaan. CoolHeadillä nyt kuitenkin kesää kohti valmiudet kunnossa ja terassialueet tulevat olemaan täkäläisissä oloissa ennennäkemättömät. CoolHead, 28.2.2022.

CoolHead La Dolce Vita V4

 Viikin panimoravintolan happy hour -listalla oli myös CoolHeadin italopilsin uusin variaatio, joten kokeiltavahan se oli sitäkin. 5,2 %, Simpsonisin lager-mallasta, humalina Hallertau Blanc, Saphir ja Nelson Sauvin. Edelliseen kolmoseen verrattuna siis varsin radikaaleja muutoksia. Sameaa on, pihkainen ja maltainen tuoksu. Ei kovin raikas, hedelmää kuivasti, mutta jotain tukkoisuutta myös. Ei vakuuta, ei katkeruutta. Tämä oli selvä pettymys kohtuullisten IPOjen jälkeen. CoolHead, 28.2.2022.

CoolHead Experimental 36 Citra Mosaic Columbus

 Tarjolla Viikissä toinenkin kokeellinen NEIPA, yhtä vahva 7,4 %, nyt siis normihinnalla 9€ 40 cl. Aavistuksen vaaleampi, mutta yhtä samea kuin edellinen. Ohuempi, vähemmän täyteläisyyttä. Jälkimakua kuitenkin enemmän, ehkä Columbus sitä tuottaa. Tasapainoisuutta on, kuivempi kokonaisuus. Ei kuitenkaan kaikki vielä klikkaa, mutta sinänsä miellyttävää. Panimotila vaikutti jo aika täydeltä, mutta ehkä perspektiivi hämäsi, en käynyt lasihallin toisessa päädyssä asti. Käsittääkseni monenlaisia vaikeuksia remontissa on ollut, mutta nyt toivottavasti kaikki kunnossa. CoolHead, 28.2.2022.

CoolHead Experimental 37 NEIPA Galaxy Nelson Sauvin Citra

 Kansainvälisen tilanteen kiristyessä sota-asteelle korostuu olutharrastajan kannalta tietysti kyky vierailla niissä panimoissa, joihin vielä pääsee ilman luotiliivejä. CoolHeadin uudessa upeassa tilassa Viikin Gardeniassa kävin pyöräilemällä viime toukokuussa, mutta silloin ei vielä panimotuotantoa paikassa. Vuodenvaihteessa tuotanto on siirtynyt Tuusulasta Viikkiin ja nyt käsittääkseni mennään jo melkoisella kapasiteetilla. Nyforsin Arin kanssa päätimme juuri nyt olevan oikea hetki pistäytyä paikalla. Näillä keleillä pyöräily poissuljettu, mutta logistiikkavaihtoehtoja silti useita. Päädyimme lopulta ajamaan metrolla Itäkeskukseen ja hyppäämään sieltä 550-bussiin, joka on lähiaikoina muuttumassa raidelinjaksi. Pääsimme siis samalla todistamaan historiallisen bussilinjan viimeisiä henkosia. Tämä oli täysin uudenlainen seikkailu, en ole ennen Itäkeskuksessa noussut metrosta taivasalle, olen aina aiemmin jatkanut sisätiloissa kävellen kauemmas. Melkoisen villiä meno olikin, vaikka bussipysäkki varsin lähellä metron uloskäyntiä. Ensimmäinen bussi tyypillisesti kaasutteli tiehensä juuri saavuttuamme sen vierelle, mutta uusi bussi starttasi viisi minuuttia myöhemmin. Aika vakuuttavaa urbaania joukkoliikennetoimintaa.

 
Aivan uutta maisemaa Itäkeskuksesta luoteeseen Viikkiä kohti, melkoisen maaseutumaista ympäristöä, varsinkin juuri ennen kohdetta. Onnistuimme poistumaan Latokartanon pysäkillä ja liukastelimme siitä todella haastavaa kävelyreittiä perille erittäin aurinkoisessa häikäisevässä kelissä. Ravintolaosa siis ennestään tuttu, asiakkaita mukavasti paikalla. Paljon omia oluita hanassa, peräti seitsemän souria, jotka eivät tietenkään kiinnostaneet vähääkään. Tarjouksessa kolme hanaolutta ja yksi niistä onnekkaasti uusi kokeellinen NEIPA, 40 cl, 5€. Normihinta 9€, alennus siis todella tuntuva. Jo nimessä mainitut humalat siis käytössä, vahvuutta reippaasti 7,4 %. Todella samea, mehuinen, pehmeä. Ananas hallitsee, mutta myös vähän kalkkisuutta. Kuivaa on, vähän katkeroakin. Olut voisi olla raikkaampi. CoolHead, 28.2.2022. 

Etko Slicker Sticker

 Hel Yorkista pois lähtiessä vielä Herttoniemestä tupla-IPAa, 8,0 %, Simcoe, Moutere, Citra, Cashmere, Verdant-hiivaa. Sameaa, ei juuri vaahtoa, appelsiinista tuoksua. Maku yleissitruksisen kuiva, katkera myös. Varsin miellyttävää, tähän oli hyvä päättää lauantain sessio. Hel York, 26.2.2022.

Omnipollo Cone

 Vetäisin Hel Yorkissa pepperoni-pizzan, oikein mallikasta, ei Napoli-ongelmia. Kyytipoikana Sundbybergin kirkosta saapunutta heiziä pale alea, 6,8 %. Samea, hyvä vaahto. Trooppista hedelmää, ananasta ja mangoa. Makeahko, mutta kuohkea ja tuore. Ei katkeroa, onhan tämä liian makea, mutta silti toimii kohtuudella. Hel York, 26.2.2022.

Naparbier Mahr's Motte Bock

 Siirtyminen Harjusta pitkin Helsinginkatua kohti Sörnäisten meren suuntaan viettävään rinteeseen, hengenvaarallinen reitti vallitsevassa liukkaustilanteessa. Navarrasta bockia, jota ollut virittämässä myös Bambergin klassikkopanimo Mahr's. Enpä muista ennen nähneeni bambergilaisten aiemmin tällaiseen lähteneen, toki Mahr's on ennenkin eniten bambergilaisista ollut avoimena craft-suuntaan, mukana Mikkellerin Kööpenhamina-festareillakin. 6,9 %, 25 IBU, Tettnanger, Hallertauer, Hersbrucker. Vaaleaa ja kirkasta. Pehmeää, puhdasta, maltaista, mutta aika mautonta. Alkoholikaan ei tunnu, mutta tosiaan äärimmäisen matalaprofiilinen olut. Ilman muuta enemmän makua pitäisi olla mukana. Hel York, 26.2.2022.

Northern Monk Patrons Project 24.05 Rejoice!

 Leedsistä imperial stout, 10,5 %, 40 IBU. Ilmeisesti vaihteeksi no-nonsense -tapaus, ei siis leivonta-aineita tai tynnyrikypsytystä. Lähes musta, suklainen tuoksu. Täyteläinen kuohkea pehmeä maku. Pysyy kuivahkona, kahvia on, lyhyt jälkimaku. Tumman suklaisena maku jatkuu, puhdasta ja miellyttävää. Alkoholi ei tunnu vähääkään. Panema, 26.2.2022.

CoolHead Stealing The Thunder

 Samean ruskea hopfenweisse, 7,4 %, kuivahumaloitu pahameineisella Sabrolla. En muista CH:lta ennen nähneeni tätä tyyliä. Hieman pihkaa, mutta muuten on weizenin esterit pinnalla. Melko makeasti, banaania ja purukumia. Sabron mausteisuus ja makeus häiritsevät. Ei todellakaan kovin miellyttävää IPOjen jälkeen. Pettymys kaikin puolin. Panema, 26.2.2022.

CoolHead Blushing Beams

 Viikistä myös uutta NEIPAa, 6,8 %, Motueka, Nelson Sauvin, Citra. Ei kovin kuulaasti samea, kuvassa lähes samannäköinen kuin edellinen WCIPA, mutta todellisuudessa ulkonäköeroa kyllä oli. Heikompi vaahto kuin digitaalilumipäivässä. Kissanpissaa ja herukkaa todella tiheästi tuoksussa. Matalat hiilihapot, mehuisuus hienoa. Aavistuksen täyteläisempi voisi olla. Kuivahko jälkimaku, mutta ei katkeruutta. Panema, 26.2.2022. 

CoolHead Digital Snow Day

 Aurinkoinen Helsinki-päivä, mutta kadut edelleen pirullisen liukkaassa kunnossa. Panemaan saapunut CoolHeadin uusia oluita, ensimmäisenä testiin American IPA, 7,0 %, Amarillo, Simcoe, Pacifica. Melko kirkas, hyvä vaahto. Pihkaa ja sitrusta, kuivaa, appelsiinia, pieni kärrykin. Varmaan Viikisssä tehty, lupaavaa, paras CH pitkään aikaan. Mallasta on mukana, mutta se ei ota pääroolia. Juuri näin modernin west coast IPAn pitää toimia, appelsiinimaisuus edellä. Panema, 26.2.2022.

To Øl Põhjala Porter Under The Bridge

 Balttiporteria kööpenhaminalaistallinnalaisena yhteistyönä, 8,5 %, vain 35 EBU, ruista ja kauraa mukana. Tuskinpa viittaus on siihen suuntaan, mutta mieleen tulee Springsteenin taannoinen biisi Brothers Under The Bridge. Vaahtoa ei juuri synny tummanruskeaan olueen. Tuoksussa on paahdetta ja kypsää hedelmäisyyttä. Maku on lievästi makean karamellinen, geneerisesti hedelmäinen, mallas ei pääse kunnolla esiin, tukkoinen kokonaisuus. Varsinkaan jälkimakua ei ole. Tuntuu jopa ohuelta, export stoutin tasapainoon ei ole yritetty ja imperial stoutin täyteläisyys jää tavoittamatta. Väliinputoajaksi siis jää, vaikka oluessa sinänsä ei mitään epämiellyttävää olekaan. Jos pohjahiiva käytössä, niin se hieman selittäisi hillittyä makua, mutta olen yllättynyt, jos tämä on lager. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

UG Midday Oil

 Midnight oil tarkoittaa sairaalloista, stressaavaa ja loppuunpolttavaa Stahanov-työskentelyä kohti keskiyötä, mutta se on myös australialainen poliittinen rock-yhtye, jolla oli 80-luvulla rasittava globaali hitti Beds Are Burning. Lohjan United Gypsies Brewery pukkaa nyt ironisesti Midday Oiliksi nimettyä american stoutia, 7,0 %, peräti 91 IBU (Alkon mittaus 69 EBU), humalina Centennial ja Chinook. Vahva paksu vaahto, tummanruskea runko. Suklainen ja maitohappoinen tuoksu. Maku on varsin kuohkea, ei kovin täyteläinen, makeahko, enemmän tummaa suklaata kuin kahvia. Ei oikeastaan paahteisuutta. Kohtuullisen ok ja puhdas, mutta ohueksi ja jopa pliisuksi maku kuitenkin kääntyy. Varsinkin tyhjä jälkimaku on masentava pettymys. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Mad Scientist Jam72, tölkkiversio

 Budapestilaisen Mad Scientistin oluista en löytänyt useammallakaan kokeilulla hyvää, mutta toissakesänä Jam72 kolahti sitten sitäkin paremmin. Nyt pitkäripaisesta löytyi samasta oluesta tölkitys. Parasta ennen 26/04/22, joten ei lupaavalta vaikuta. 7,2 %, 60 IBU. Vaahtoa ei paljoa muodostunut keskiruskeaan keskisameaan olueen. Väri näyttää aivan erilaiselta kuin hanatuotteessa. Tuoksussa yrttivihannekset tuttuun ikääntyneeseen IPA-tyyliin, kinuskia sekä ulkonäössä että tuoksussa. Pehmeä maku, toffeeta, perushedelmäisyyttä, mutta ei sitrusta tai trooppisia vivahteita. Liikaa karamellista makeutta. Maussa ei vihannesta tai maakellaria. Jälkimaku kuitenkin hyvin lyhyt. Ei täysin pilalle mennyt olut, mutta ei tätä kovin hymyssäsuin nieleskele. Laatu tuntuu siis vaihtelevan edelleen tämän panimon kohdalla, koska tuskin kaikkea ikääntymisen piikkiinkään voi pistää. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Thornbridge Quiet Storm Idaho 7

 Bristolista Derbyshireen ja idaholainen single hop ale, 5,5 %. Idaho 7 on viime vuosina ollut kaikkein suosituimpia IPA-humalia ja vetää pääosaa esim. Olarin Runawayssa. Tämän brittituotteen roolituksessa siis soolohumalana. Nyt sitten täysin kirkas olut, kultainen väri. Bensiinin tuoksua, olisiko jopa napalmia everstiluutnantti Kilgoren tyyliin. Tänään tulee karviaismarja aisteihin, niin tässäkin. Pehmeän pihkaisessa hedelmäisessä maussa on aprikoosia ja appelsiinia (tölkin etiketissä mainitaan mango ja greippi, toki myös aprikoosi). Puhdaspiirteinen, kuiva, tasapainoinen, nyt on hienoinen katkeruuskin takatilassa. Ostopaikka Helsinki, Triplan K-Supermarket.

Moor PMA, tölkkiversio

 Bristolista pale alea, 5,3 %, 45 IBU, west coast -tyyliä, jolla tarkoitettaneen itse Bristolin sijaintia ja jenkkihumalointia. Hanaversiota join viitisen vuotta sitten.  Varsin ruskeaa ja sameaa. Sitrusta tuoksussa, mutta kovin hailakasti. Maku on pähkinäinen, maltainen, makeahko, kevyesti hedelmäinen. Pihkaa on mukavasti, mutta paras terä tuntuu tietysti taittuneen, parasta ennen 02/11/22. Karbonointi on miellyttävän matalalla, mutta liian makealta kokonaisuus tuntuu. Ostopaikka Helsinki, Triplan K-Supermarket.

Salama Spalter Ella Barbara

 Salama jatkaa johdonmukaisesti kuivahumaloitua Barbara-pilssarjaa. Germaanis-australialaisena kombona siis Spalter ja Ella, edelleen 5,0 %. Tölkityspäivä 6.1.2022. Aiempia Barbaroita olen juonut sujuvasti, vaikka en ole täysin sykähdyttäviä elämyksiä kokenutkaan. Ei aivan kirkasta, mutta ei olutta kellerbieriksi epäilisi. Mukava pitsinen vaahto. Ruohoinen tuoksu, bensiiniä myös, ehkä karviaismarjaakin. Ensipuraisu on selvästi hedelmäinen, kuiva mutta sitruksinen. Se on erinomainen maku, mallas tukee paljon tukevammin kuin länsi Ukrainaa. Pohjahiiva sordinoi hedelmäisyyden dominoinnin harmonisesti ja takalinjoiltakin löytyy reserviä, tosin aivan riittämättömästi, pilsin katkeruus tästä jää puuttumaan. Kokonaisuutena aika samanlainen vaikutelma kuin aiemmista Barbaroista. Puhdasta ja miellyttävääkin, mutta ei oikein toimi pilsin tyylirajoissa. Ostopaikka Helsinki, Triplan K-Supermarket.

Andre de Toth: Crime Wave

 Klassisen kauden film noir -yksilön ensikohtaaminen on nykyään suuria tapauksia, varsinkin teatterioloissa. Regina esitti vuoden 1954 Crime Waven dvd:ltä, mutta kuvan laatu kohtuullinen. En siis todellakaan ole tätä ennen nähnyt. Kuvattu 1952 Los Angelesin downtownissa, Burbankissa ja Glendalessa, julkaistiin ensin Euroopassa 1953. Ohjaaja de Toth unkarilaissyntyinen ammattimies, teki ryhdikkäitä westernejä, mm. noirahtavan Ramrodin. Varsinaisista noireista on tunnetuin vuoden 1948 Pitfall, jota en ole vieläkään onnistunut näkemään. Myös Crime Wave saa Matti Salon definitiivisen Seinä vastassa -kirjan hakemistossa kolme riviä, mikä on aina luotettava laatusuositus. Elokuva on esitetty myös nimellä The City Is Dark. Suomalainen nimi on samantapainen Kaupungin pimeydessä, en tosin tiedä milloin ensiesitys sillä nimellä, alunperin kiellettiin täällä. 

Kiellon syy selviää heti avauskohtauksessa, huoltoaseman ryöstö kääntyy väkivaltaiseksi Doris Dayn laulaessa ääniraidalla. Poskijuonteinen Charles Buchinsky/Bronson yksi konnista. Pienellä budjetilla tehty teos, realismia muutenkin kuin kuvauspaikoissa. Yöllä kaikki tuntuu tapahtuvan, sadettakin on Etelä-Kaliforniasta löytynyt. Vain 73 minuuttia, tyhjäkäyntiä ei juuri tarinaan jää.  Varsinainen juoni kiertyy entisen vankilakundin pyristelyyn irti vanhoista kavereistaan. Sterling Hayden esittää vaihteeksi hammastikkua pureskelevaa itsepintaista poliisia. Kolmas kulttihahmo Timothy Carey vetää pienen cameon, mieleenjäävästi taas. Ei ehkä kuitenkaan unohdettu mestariteos, mutta taattua laatua kyllä. Ilmeisesti itse genren kovimmat jätkät Jean-Pierre Melville ja James Ellroy ottivat tästä vaikutteita. Kubrickin The Killing on lähes jatko-osa näyttelijävalintoja myöten. 

Anderson's Ella-Eh-Eh

 Tartosta, noin 50 kilometriä Venäjän NATO-rajalta länteen, saapunut tupla-NEIPAa, tosin vain 7,9 %. Oluen nimestä tulee mieleen France Gallin taannoinen hitti "Ella, elle l'a", mutta varmaan varsinainen viittaus tässä kohdistuu australialaiseen Ella-humalaan. Mukana toinenkin australialainen Enigma ja Ekuanot, joka tulee Washingtonin Yakima-laaksosta. Varsin tummaa NEIPAksi, sameaa kyllä on. Hieman mausteinen tuoksu ja maussa sitten trooppiset hedelmät hallitsevat, ei tosin kovin intensiivisesti. Hyvä juotavuus ja pieni peräkärrykin, mutta raikkaampaa ja tiheämpää otetta voisi toivoa. Toki makua saattoi vääristää Ukrainan tuhoamissodan alkamispäivän karvas yleistunnelma. Bierhaus Berlin, 24.2.2022.

Garage Whiplash Lost In The Logic

 Katalonialais-irlantilaista yhteistyötä tupla-IPAn työstössä, 8,5 %, Simcoe, Strata. Idaho 7.  Samea, hyvin appelsiininen tuoksu. Maku on puhtaan hedelmäinen. Kirpeää, raikasta, tuorettakin. Ei nytkään katkeroa, mutta muuten oikein näppärää. Kuiva kokonaisuus, miellyttävää kaikin puolin. Juova, 23.2.2022. 

Bereta Vulgar Display Of Hops

 Viime lauantaina missasin harmittavasti romanialaisen Bereta-panimon IPAn Töölössä. Nyt kuitenkin huomasin, että saman panimon tripla-IPAa on tarjolla Aikatalon nimikkobaarissa Timessa. DDH TIPA siis, 9,8 %, Sabro, Talus ja Nelson Sauvin. Samea, trooppista hedelmää tuoksussa, ei kovin intensiivisesti. Maku on kuohkea, melko täyteläinen, hedelmää on. Makeahko, mutta ei epämiellyttävältä tavalla. Ei tämä yllä päivän aiemman Fuerst Wiacekin tasolle, mutta ok-kamaa ilman muuta. Baarimestarin mukaan uusi kuorma Romaniasta on saapumassa aivan näillä hetkillä. Aivan loistavaa. Time, 23.2.2022. 

Hop Butcher For The World Elder Secrets Of An Ancient Past

 Toiseksi olueksi Pienissä tsekkailin tölkkikaapin tarjontaa. Monipuolisen pähkäilyn jälkeen päädyin uuteen panimotuttavuuteen Chicagon länsipuolelta. Panimon nimi on siis Hop Butcher For The World, Chicagon historiastahan löytyy paljon teurastamista, karjataloudessa ja myös kädelliseltäkin puolelta. Humalina El Dorado ja Vic Secret, 7,5 %. Edellistä vähän kirkkaampi, tuoksussa ei ole paljoa jäljellä. Maku on sentään hedelmäinen, sitrustakin. Hieman yrttisyys jo kurkkii taustalla, ei kuitenkaan epämiellyttävää. Muutaman vuoden tauon jälkeen törmäsin aiemmin Oulussa vaikuttaneeseen, mutta nyt takaisin Stadiin palanneeseen olutentusiasti Ilpo Reinilään. Pien, 23.2.2022.

Fuerst Wiacek Ārpus Time Collapse

 Lumi-infernon tyrmäämä Helsinki yrittää nousta kanveesista, Keravan juna ryömi hitaasti Pasilasta kohti Hauptbahnhofia. Liukastelin pirullisessa kunnossa olevilla jalkakäytävillä Ateneumin taakse, jossa palkinto oli sitäkin makeampi. Berliinissä keitetty latvialaisten tuella triple IPAa, 10,0 %, humalatkin parhaasta päästä Strata, Motueka ja Citra. Samea, läpitunkematon ulkonäkö, kuvassa näyttää tummemmalta kuin todellisessa elämässä. Herkullisen mehuinen, trooppista mangoa ja aprikoosia. Kuiva, hyvä juotavuus. Nyt on TIPA kohdallaan. Ei juuri katkeruutta, mutta ei makeuttakaan. Vuoden 2022 toistaiseksi parasta antia. Pien, 23.2.2022.

Sori Ensemble Eleven

 Pienimuotoisessa ja pikaisessa afterwork-sessiossa vehnäviinin jälkeen harkitusti kevyempää, mutta oletettavasti puhtaammalta maistuvaa vahvaa IPAa. Tallinnan pirkanmaalaispanimon Ensemble-sarja on nyt ehtinyt jo yhteentoista. Tällä kertaa oluen otsikkoon ei ole lisätty humalalajikkeita, mutta ne ovat Vic Secret ja Idaho 7. Tupla-IPA siis taas kyseessä, 8,0 %, 52 IBU. New England -termiä näkyy, mutta ainakin tämä Angelinan hanaversio käytännössä täysin kirkas. Vaahtoa ei syntynyt, hedelmäpastillinen tuoksu. Sitrusta ja trooppista harmonisesti, ei nektarisuutta. Oikeastaan hyvin west coast -tyylisesti. Kuivahko runko, mutta lyhyt, ei jälkipurentaa. Hyvä juotavuus ilman muuta. Oikein ryhdikästä, jos nyt ei sykähdyttävää juomaa. Angelina, 22.2.2022. 

UG Wheatbanger Cognac Barrel Aged Edition

 Huomasin Tripla-toimistopäivän päättyessä, että alakerran baarihanoihin on ilmaantunut pari mielenkiintoista uutuutta. Varsin tyhjää Angelinassa, ihmisten koronaeristysasenne ei hetkessä muutu ja talvilomaviikkokin vaikuttaa. Lohjalta tarjolla konjakkitynnyrissä kypsytettyä wheat winea, 10,0 %, 23 IBU. Mausteitakin on, banaania ja banaaniliköörissä uitettuja vaniljapapuja. Tynnyrissä ollut aiemmin siideriä ja siitä ilmeisesti tarttunut villihiivoja muokkaamaan lisää tuotetta. Eihän se kovin lupaavalta kuulostanut, mutta ei nyt ihan tavanomaista ainakaan. Vaaleaa ja sameaa. Yllättävänkin hapanta tuoksua, hedelmäisyyttä sivussa. Maku jatkoi samalla linjalla. Konjakki, banaani ja vanilja jäävät tyystin sivuun, hapan omenaisuus hallitsee kokonaisuutta suvereenisti. Lämmittävää alkoholia mukana myös. Ei jälkimakua, mutta jonkinlainen raikkaus säilyy mukana. Vahva omenainen olut, voisi olla huonompaakin. Angelina, 22.2.2022. 

Newbarns Plain Dark Beer

 Vielä yksi for the railroad (aioin siis palata keskustasta raideliikenteellä). Skotlannin Leithin Newbarns tähän mennessä tuttu vain Thornbridgen kellerbierin kumppanina, mutta nyt sitten oma hienosti nimetty olut. 11,0 %, "strong export stout". Musta, makean täyteläinen tuoksu. Tynnyrikypsytyksenkin tuntumaa, vaikka siitä ei mitään vahvistusta. Maussa makeutta, hedelmäisesti kuitenkin, mutta lievästi paahdettakin. Marjaisuutta lämmetessä, lievää maitoista happamuutta. Suklaata on, kokonaisuus jää silti kuivahkoksi. Ihan sovelias päätös. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.2.2022.

Seven Island AleSmith Guardians Of Ethos

 Ruttolinnussa tila väljeni asiakkaiden siirtyessä kohti illan muita kohteita ja itsekin vaihdoin paikkaa keskemmälle oven suusta. Vahvaa IPAa Korfulta hanassa, mukana San Diegon jo perinnepanimoksi luokittuva AleSmith. 9,3 %, Citra, Strata ja Nectaron. Sameaa on, sitrustuoksua. Täyteläistä ja makeahkoa. Pehmeääkin, alkoholi ei tunnu. Ei kyllä peräkärryäkään. Periaatteessa ok, mutta ei yllä ehkä aivan huippujen tasolle tässä tyylissä. Tripla-IPOjen makuhan on siis kohentunut hämmästyttävästi aivan viime vuosina. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.2.2022.

Funky Fluid Mate

 Pitkästä aikaa Ruttolintuun, olin nyt leffan takia tavallista myöhempään lauantaina liikkeellä. Pelkäsin edellisillan Kaisaniemen tapaista ruuhkaa ja melkoisen täyttä baarissa olikin. Osa tuoleista nostettu pöydille, koronakuritukset purevat edelleen täällä kapasiteetin rajoittamisena. Yksi tuoli ikkunahyllyn reunan edessä näytti kuitenkin vapaalta ja minulle myytiin oluttakin, joten kaikki kunnossa. Puolalaiselta laatutuottajalta heiziä kamaa, 6,5 %, eteläisiä humalia, Nelson Sauvin, Galaxy, Enigma ja Moutere. Todella kuulas ja samea. Trooppishedelmäinen tuoksu, pehmeästi melonia ja ananasta. Ehkä vähän ohuesti maun puolella. Kuiva kokonaisuus, tosin ilman katkeruutta. Puhdasta ja raikasta, kirpeyttä tulee esiin oluen lämmetessä. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.2.2022.

Huyghe Paranoia

 After cinema -oluelle ajattelin mennä Reginasta Orion-perinteitä kunnioittaen Angleterreen, mutta sepä ei olekaan vielä auennut koronasulun jälkeen. Puikahdin kulman taakse Lahnaan, jonka hanalistalta löytyi "IPA" belgialaiselta Huyghelta, joka tunnetaan parhaiten Delirium Tremens -tuotteestaan. "Hazy hoppy hippo beer", 5,6 %, 40 IBU, Citra, Mosaic, Cascade, Cenennial, Polaris. Modernisti sameaa kamaa, appelsiini hallitsee aromeja, varsin kuohkeaa. Belgihiivalla käsittääkseni matkaan saatettu, mutta esterisyys on varsin pientä. Kuivaa ja puhdasta, kevyt katkeruus. Ohuus ei erityisemmin haittaa lievästi pippurisen mausteisessa kokonaisuudessa. Leijuva Lahna, 19.2.2022.

Elaine May: Mikey And Nicky

 Lueskelin 1970-luvun lopulla Filmihullu-lehteä, kun aloin kiinnostua enemmän elokuvasta. Lehden kirjoittajat listasivat vuosikymmenen parhaita elokuvia ja tämä naisohjaajan Hollywood-leffa herätti huomiota. Teos vaikutti olevan jopa neonoir eli modernimpi variaatio film noirista, johon olin kehittämässä intohimoa. Pääsin näkemään leffan vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin. Tykkäsin kovasti, mutta eihän se kuitenkaan ollut Chinatownin tai Farewell My Lovelyn tasoa, jonne olin jo odotuksia ladannut. 

Nyt sitten vasta toinen katselukerta Reginan isolta kankaalta. Nimiroolien esittäjät Peter Falk ja John Cassavetes vievät mietteet helposti Cassavetesin omiin ohjauksiin, joita tämä dialogiin panostava neuroottinen elokuva eittämättä muistuttaa kovasti. Mikey & Nicky kuvattiin jo 1973, mutta ulos se pääsi vasta 1976 vaikeiden jälkituotantovaiheiden myötä. May tunnetaan komediallisuudestaan ja mustaa komediaa tässäkin on ehkä havaittavissa. Varsin synkkä kokonaisvaikutelma kuitenkin on. Elokuva sijoittuu Manhattaniin, mutta on kuvattu Philadelphiassa ja Los Angelesissa. Tummien katujen noir-fiilikset tavoitetaan varsin hyvin, mutta näytelmällisyys ja varsinkin Cassavetesin yliaktiivinen roolisuoritus ottivat itseäni päähän. Ensivaikutelman rosoisuus ja konventioiden välttely vaikuttavat nyt kovin teennäisiltä. 

Gorilla Animus Maresme Reise Rausch, hanaversio

 Aikaa oli Töölössä vielä toiseen olueen. Huomasin Untappdin tölkkilistalta romanialaisen Beretan IPAn ja päätin kokeilla sitä. Se oli kuitenkin päässyt harmittavasti loppumaan. Hätäpäissä valitsin sitten Gorillan hana-IPAn, joka ennestään tuttu vain maahantuojan näytetölkistä. Jälkeenpäin huomasin, että tarjolla olisi ollut mm. ennenkokeilematon Polly's Deeper & Deeper. Jengiä alkoi tulla lisää, kun olympialätkän pronssipeli alkoi. Slovakiaahan valmentaa ilmielävä Ilkka Sysilä. Reise Rauschissa katalonialaisia kumppaneita siis ja panopaikkana Berliinin BrewDog. Melko tummaa, kinuskin väriä. Nyt oluessa vähän etikan tuoksua. Paljon hiilihappoa maussa, hedelmäisyyttä on sentään jäljellä, mutta selvästi edellistä vaisumpi. Ei katkeruutta, muutenkin aika karkea. Sportsbar Töölö, 19.2.2022.

BrewHeart The Very Best of Canny Rogers

 Olen huomannut Untappdin verified venues -listalla Sportsbar Töölön, mutta koskaan en ole sitä klikannut. Olen kuvitellut, että kyseessä on Kisahallin eteläpäädyssä sijaitseva massajuottola. Sellaista ei taida siinä enää edes olla. Nyt sitten Facebookin Suomen Olutharrastajat -ryhmässä muuan Mika Nieminen vinkkasi kyseessä olevan varteenotettava craft-baari ja muutenkin mukava paikka. Vilkaisin tarkemmin ja toden totta. Baari on myös aivan eri kohdassa kuin kuvittelin, Nordenskiöldinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä, melkein Ølhus Helsingin vieressä. Olin menossa seuraavana päivänä Kino Reginaan, joten päätin koukata sinne vähän pohjoisempaa sporttibaarin kautta. 

Matalahko neliskanttinen tila, nahkaa ja puuta, skriinejä ei niin paljon kuin odotin. FC Kiffenin huivi, jääkiekko- ja jalkapallorekvisiittaa tasapuolisesti esillä. Kymmenkunta hanaa, Aproboon maahantuontia, runsaalta näyttävä pullo/tölkkikaappi, ruokaakin tarjolla. Oikein mukava baari siis. Tilasin BrewHeartin tupla-IPAa, joka oli jopa tarjouksessa, 40 cl vain 6,50€. BrewHeart on tunnettu huonosta huumoristaan, mutta tässä taitaa tulla pohjakosketus. Canny Rogersin hanalätkästä pällistelee kantrilurittelija Kenny Rogersin pärstä. 8,4 %, Amarillo, Azacca, El Dorado ja Simcoe. Samea, ei paljon vaahtoa. Kirpeää, greippiä, kuivaa. Ei tunkkaisuutta, jos ei nyt erityisen raikaskaan. Hyvä juotavuus, vähän katkeruuttakin, ihan ryhdikäs tapaus. Sportsbar Töölö, 19.2.2022. 

Olutpaja Porter 65

 Spåralla Kaisaniemestä pohjoiseen Alppilaan. Vallilan puolelle kävellessä matkalle osui S-baari Konepaja, joka auki nyt alkuvuoden koronatauon jälkeen. Jengiä mukavasti paikalla, mutta istumaankin pääsi. Kohtuullisen pirteä hanavalikoima, josta poimin Pirkanmaan Pälkäneen Laitikkalan Rönnvikin laatupanimon porterin. Nimenmukaisesti 6,5 %, tummanruskeaa. Tuoksussa vähän etikkaista happamuutta. Olisiko koronatauon aikana kegi päässyt heikentymään? Maussa on maitohappoista ryhdikkyyttä, suhteellisen makeaa karamellisuutta, ei juuri paahteisuutta, vähän hedelmää. Ei katkeruutta, ei oikein kahvia tai suklaata. Olutpaja ei tunnetusti päästä ulos epäkuranttia kamaa, joten pienet horjahtelut tässä mennevät logistiikkaketjun myöhempien vaiheiden piikkiin. Konepaja, 18.2.2022.

Salama Follow The Pink Rabbit

 Post-cinema -olueksi valikoitui nyt Sorin baaritiskillä kiskaistu espoolainen tripla-NEIPA. Lewis Carroll -inspiroitunut nimi siis todella vahvalla IPAlla, 10,0 %, Citra, Centennial ja Sabro. Sameaa on, hedelmää trooppisesti ja sitruksisesti tuoksussa. Pehmeää, täyteläistä, kuohkeaa, alkoholi ei pääse häiritsemään. Makeahkoa tämä on, mutta onneksi Sabron piparminttu ei tuota tähän hammastahnafiilistä. Tungos ja henkilökunnan kiire alkoivat häiritsemään, ei korona-ahdistusta, sen olen jo unohtamassa, mutta nuorison hölötystä ei oikein jaksanut kuunnella. Sama tunnelma jatkui kadun toisella puolen Juovassa, josta päätin lähteä pois tilaamatta, kun istumapaikkoja ei näyttänyt olevan jäljellä. Kyllä setämiehen baarivierailut on syytä keskittää arki-iltoihin ja lauantai-iltapäivään. Mutta aivan loistavaa, että bisnes alkaa lopulta pyöriä baareissa. Sori Taproom, 18.2.2022.

Michelangelo Antonioni: Identificazione di una donna

 Kun 80-luvun alussa hurahdin täysin elokuvan maailmaan, niin nopeasti yhdeksi suureksi kulttihahmoksi nousi mahtipontista nimeä kantava Michelangelo Antonioni. Seitsenkymppinen legenda pukkasi sitten tarunhohtoisen Professione: Reporter / The Passengerin jälkeen kaksi elokuvaa Il mistero di Oberwald ja tämä Naisen tunnistaminen. Kumpaakaan en silloin onnistunut näkemään ja varsinkin tämä jälkimmäinen on kerännyt kunnolla mainetta vuosien mittaan. Nyt sitten lopulta mahdollisuus tsekkaamiseen taas pitkän koronatauon jälkeen Oodin Kino Reginassa. Terävä kopio, tuttuja teemoja jo Antonionin 60-luvun leffoista, miehen ja naisen välisen suhteen analysointia. Visuaalinen ote ehkä vaatimattomampaa ja näyttelijäsuorituksissa ei samaa hohtoa kuin kultakaudella. Tapahtuu pääosin Roomassa, ekskursioita sumuiselle maaseudulle ja talviseen Venetsiaan. Kuubalainen spagettiwesternstara Tomás Milián vetää kohtuudella pääroolin Antonionin alter egona. Intohimojen kohteet Daniela Silverio ja Christine Boisson vaikuttivat tutuilta, mutta kovin tunnetuissa muissa elokuvissa he eivät ole esiintyneet. Samaan syvyyteen kuin pääteoksissa Antonioni ei oikein tunnu yltävän, vaikka periaatteessa kaikki toimii ihan mukavasti. Lopun scifi-fantasia on yllättävän raikas ja näppäräkin klousaus. 

Thornbridge Rivington Boise Brown

 Lancashiren Rivington on nopeasti kerännyt mainetta ja nyt vuorossa jo kollaboraatio Thornbridge-järkäleen kanssa. Oluen alaotsikkona "american brown", johon viitannee jo nimeen lätkäisty Idahon pääkaupunki Boise. Klassista brittityyliä brown alea on siis ryyditetty Amerikan Talus- ja Citra-humalilla, mukana myös brittiläisen kansainyhteisön australialainen Galaxy. 6,5 %, 40 EBU. Todellakin ruskeaa, punaruskeaa, tummaa meripihkaa, vaaleaa mahonkia, kirkasta, kaunista. Aromeista huokuu karamellia, kastanjoita, maapähkinöitä. Maku on puhtaan maltainen, pähkinää on, mutta ei toffeen makeampia vivahteita. Illan IPA-putken jälkeen täytyy myöntää, että olut tarjoaa raikkaan tuulahduksen toiselta suunnalta. Karbonointi ehdottomasti kohdallaan hieman matalammalla puolella. Pähkinäisen kuiva brown ale, jossa ei karamellinen makeus häiritse vähääkään. Melkein kuin altbier. Todella hallittu puhdas nautinnollinen suoritus. Katkeruutta ei tunnu, mutta oletettavasti nimenomaan humalointi leikkaa makeutta pois. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Apex Klaxon IPA

 Keski-Ruotsin Norasta Örebron läheltä DDH IPAa, 6,5 %, Galaxy, Simcoe ja Citra. Bäst före 090922, vaikea arvata pakkausajankohtaa. Hyvin vaaleaa kauniin sameaa olutta, lumivalkoista vaahtoa. Tuoksussa lievää hedelmäistä happamuutta, bensiiniä ja kissanpissaa. Maku on hieman ohut, persikkaa, melonia ja ananasta, kohtuullisen raikasta. Bensiinin vivahteet tuntuvat maussakin miellyttävästi, pihkaakin tulee lähes länsirannikkomaisesti. Varsinaista katkeruutta kuivaan kokonaisuuteen ei kuitenkaan loppupurennassa keräänny. Apex on varsin luotettava laatupanimo, vaikka kovin tuoretta kamaa en olekaan vielä päässyt maistelemaan. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Northern Monk Other Half Equilibrium 13.01 Patrons Project Infinity Vortex

 Sama 7,4 prosentin vahvuus kuin edellisessä Northern Monkissa, IBUjakin lähes samat 25. USA:n itärannikolta NY-partnereita heizissä IPAssa, Citra, El Dorado, Cashmere. Nyt vaaleampi samea ulkonäkö. Kuivaa on, mutta trooppiset hedelmät hallitsevat tässä. Vähän kalkkisuutta, joka nykyään on NEIPAssa harvinaisempaa. Silti aika mukavaa, ananasta ja mangoa maltaan sylissä. Panema, 16.2.2022. 

Northern Monk Patrons Project 33.01 Thought Bubble

 Northern Monkin Patrons-oluiden nimet alkavat vähitellen kyllästyttää. Tässäkin kaiketi taas monenlaista yhteistyökumppania, joita en nyt jaksa tutkia tarkemmin. DDH IPA, 7,4 %, 20 IBU, Idaho 7, El Dorado, Amarillo. Tämäkin näytti varsin tummalta, ehkä baarin hämärä valaistus vaikutti aistihavaintoon. Kirpeää hedelmäisyyttä, tässäkin vähän mausteisuutta mukana, pihka pääsee dominoimaan selvästi. Ei tässäkään varsinaista tuoreutta, mutta jonkinlainen peräkärry on kytketty. Ihan ryhdikästä tavaraa. Panema, 16.2.2022.