Balttiporteria kööpenhaminalaistallinnalaisena yhteistyönä, 8,5 %, vain 35 EBU, ruista ja kauraa mukana. Tuskinpa viittaus on siihen suuntaan, mutta mieleen tulee Springsteenin taannoinen biisi Brothers Under The Bridge. Vaahtoa ei juuri synny tummanruskeaan olueen. Tuoksussa on paahdetta ja kypsää hedelmäisyyttä. Maku on lievästi makean karamellinen, geneerisesti hedelmäinen, mallas ei pääse kunnolla esiin, tukkoinen kokonaisuus. Varsinkaan jälkimakua ei ole. Tuntuu jopa ohuelta, export stoutin tasapainoon ei ole yritetty ja imperial stoutin täyteläisyys jää tavoittamatta. Väliinputoajaksi siis jää, vaikka oluessa sinänsä ei mitään epämiellyttävää olekaan. Jos pohjahiiva käytössä, niin se hieman selittäisi hillittyä makua, mutta olen yllättynyt, jos tämä on lager. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
4 kommenttia:
Heh, Springsteen-miehellä Bruce mielessä, mutta eiköhän tämä nimi ole aika selvästi Red Hot Chili Peppers -vertaus.
Kuka on apinoinut ketä; Dzäässin keksijällä Jelly Roll Mortonilla oli jo 1920-luvulla Red Hot Peppers -kokoonpano, jossa skulasivat vaihtelevasti New Orleansin kovimmat tekijät.
Tämän ei olisi ennakko-odotusten perusteella pitänyt olla vähäpätöinen tapaus, tietäen tekijät ja kun vahvuuttakin oli tuon verran. Mutta niin vain olin itsekin hiukka pettynyt, kun testailin. Ja minullakin alkoi muuten Chili Peppersien jollotus soida päässä tuosta nimestä.
Ahaa, semmoinenkin yhtye siis olemassa.
Lähetä kommentti