Ruokailutauon aikana alkoi sataa. Ohjelmassa oli panimobaari kahden kilometrin päässä. Tihkusadetta, muuten lämmintä, miksipä ei. Tasainen suoraviivainen reitti, mutta pitkältä tuntui tässä vaiheessa päivää. Ehkä 61-vuotiaana pitäisi jo antaa periksi ja opetella taksien käyttöä. Kokeneena olutmatkailijana pidin tietysti baarin aukioloa äärimmäisen epätodennäköisenä. Se sijaitsi näyttävästi korttelin lasikulmauksessa, mutta tottunut katseeni osui ohi talon yläkerroksiin, jossa oli selvästi jotain talonvaltauskylttejä. Jepjep, näinhän näissä usein käy. Lähdin vielä kiertämään taloa, kun näin Artmalté-kyltin osoittavan takapihalle. Siellä oli pelkkä umpikuja. Parkkeeratusta autosta nousi kuitenkin varttuneempi monsieur, joka kysyi jotakin. Arvatenkin ihmetteli mitä etsin. Änkytin bière fabriquesta ja mies osoitteli talon julkiselle puolelle. Häntä koipien välissä, mutta helpottuneena palasin sinne. Siinähän baari on, kunnolla asiakkaitakin. Jälkeenpäin mietin miksi tyyppi siellä istui autossa. Ehkä jokin poliisin kyttäyskeikka menossa.
Seitsemän hanaa, mutta omia oluita vain kaksi. Kokeilin mustaa savupilsiä, 5,6 %. Tummanruskeaa, selvästi savuinen tuoksu. Maussa maltaisuus enemmän esillä, mutta savukin tuntuu. Sellaiselta kuin se Bambergin ulkopuolella tuntuu. Ei siis kovin intensiiviseltä, mutta puhdasta tämä on. Ei mitään pilsiin viittaavaa kuitenkaan. Paahteisuutta on, kahvia ja tummaa suklaata. Ohuehko runko, ei katkeruutta jälkimaussa. Annecy, Artmalté, 21.9.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti