Sateinen junamatka Lyonista Grenobleen. Loppumatkasta jykevämpiä maisemia. Tulin Grenobleen tietysti talviolympialaisten takia. Ne olivat 1968 ensimmäiset näkemäni mustavalkotelevisiosta. Parhaiten on jäänyt mieleen syöksylaskun voittaja Jean-Claude Killy. Olin jo silloin kiinnostunut kansainvälisemmistä kuvioista kuin Eero Mäntyrannasta tai Kaija Mustosesta. Tietysti Grenoble on muutenkin kiinnostava isohkona kaupunkina, jossa en ole ennen käynyt. Ehdin kyllä jo kuulla useammasta lähteestä, että kaupunki on melko tylsä. Viimeksi Genèven koneessa frisbeegolfmieheltä. Mutta ainakin sijainti on dramaattinen vuorten keskellä. Hotellini oli taas aivan rautatieaseman läheisyydessä ja pääsin sinne kuivana. Huonekin valmiina, kunnon puhelimella varustettuna. Huonompi puoli, että Grenoblen ydinkeskusta noin kilometrin päässä. Märkiä ukkoskuuroja puski päälle, kilometri tuntui aika pitkältä, kun odottelin kolmessa eri porttikongissa pahimman sateen hiljenemistä.
Craft-baarit tietysti aukesivat vasta klo 17, jotkut jopa alkuviikon kiinni torstaihin asti. Kävelykadulla huomasin modernin brasserien, joka mainosti artesaaniolutta. Painuin sisään ja sieltähän löytyi hanoja panimosta Grenoblen Sassenage-lähiöstä. Belgian IPA, 7,1 %. Ruskeaa, lähes kirkasta. Neutraali tuoksu. Perushedelmäinen maku, ei belgiestereitä. Ehkä pikemmin English IPA kuin belgi. Puhdasta kyllä, ilman katkeruutta. Lämmetessä maltaisuus korostuu. Grenoble, La Fabryk, 18.9.2023.
1 kommentti:
Mahdettiinko siellä Grenoblessa vielä hiihtää Päämajan kaukopartio-tyyliin Pervitiinin siivin; Good old days, saatana!
Lähetä kommentti