Alan Furst: The Spies of Warsaw

Viimeisimmissä lukemissani Alan Furstin periodivakoiluromaaneissa on ollut hieman kelailun makua, mutta tässä 2008 ilmestyneessä tarinassa on taas kunnon draivi päällä. Furst panostaa miljööhön ja tunnelmaan, juonet eivät ole toiminnallisia tai edes kovin mutkikkaita. Nyt ollaan Varsovassa syksyllä 1937, päähenkilö ranskalainen sotilasattasea, joka on osallistunut ns. Veikselin Ihmeeseen, ratkaisutaistelu Puolan ja Neuvosto-Venäjän välisessä sodassa kesällä 1920. Tuossa taistelussa pysähtyi bolševikkien eteneminen kohti länttä, Baltian ja ehkä jopa Suomenkin itsenäisyys säilyi puolalaisten ansiosta. Saksan vastaiset vakoilukuviot eivät ole kovin omaperäisiä, mutta Furst rakentaa ne todella huolella, henkilöhahmotkin ehkä tavallista moniulotteisempia. Romanttis-eroottiset viritykset aiempaa enemmän esillä, mutta ne istuvat hyvin muuhun aineistoon. Ekskursiot Sleesiaan, Schwarzwaldiin, Berliiniin, Prahaan, Belgradiin ja Pariisiin toimivat näppärästi. Tarina poukkoilee hieman episodimaisesti, tämä ei ole tiivis tiukka mestariteos, mutta hyvin viihdyttävä tunnelmapala. Le Carrén syvällisyyteen tai Amblerin poliittiseen tarkkanäköisyyteen pastisseja rakentava Furst ei yllä, mutta valitsemallaan linjalla Furst on vakoilugenren nautittavimpia kehittelijöitä.