Vasta huhtikuussa luin Sam Kuntin teoksen Brasilian MM-joukkueesta 1970. Nyt sain käsiini toisen uudehkon (2021) kirjan samasta aiheesta. Tai niin ensin luulin. Downien teoksen aiheena onkin kuitenkin koko Meksikon MM-lopputurnaus, ei siis fokuksessa voittaja Brasilia. Kun Kuntin teoksen esipuheen kirjoitti Jairzinho, niin Downie on saanut rooliin Rivelinon. Tai Roberto Rivellinon, kuten viiksiwingerin nimi halutaan nykyään kirjoittaa.
Ikävä kyllä kirja oli melkoinen pettymys. Teos koostuu lähes kokonaan aikalaisten uusista tai arkistoista kaivetuista haastattelulausunnoista, Downien omat analyysit ja näkemykset jäävät lähes olemattomiksi. Lukukokemus on kuin selailisi vanhoja sanomalehtiartikkeleita, ei yhtenäistä kirjaa. Mutta varsin perusteellinen teos on, lopputurnausjoukkueiden valmistautumisvaiheista startataan, sitten käsitellään turnauksen jokainen ottelu ja lopuksi vielä pohditaan kisojen ja varsinkin Brasilian voittojoukkueen jättämää perintöä. Tai ei sittenkään aivan jokaista matsia käsitellä. Länsi-Saksan ja Uruguayn välisestä pronssiottelusta Downien teos ei pukahda sanaakaan. Tämä on hieman huvittavaakin, kun esimerkiksi nelosalkulohkon merkityksetön päätösmatsi Bulgaria - Marokko saa asianmukaisen käsittelyn.
Vaikka teos on tällainen, niin jonkin verran uusia yksityiskohtia kuitenkin ilmenee. Ja monet vanhat tarinat joko saavat vahvistuksen tai osoitetaan legendoiksi. Karsintavaiheen suurin legenda on varmaankin muutaman päivän jalkapallosota El Salvadorin ja Hondurasin välillä 1969. Se on ennenkin todettu myytiksi ja niin tehdään tässäkin. Sota siis kyllä käytiin, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä jalkapallon kanssa, karsintamatsi sattui vain samaan aikaan. Juuri turnauksen alla loukkaantuneista pelaajista saadaan lisätietoa. Huippuvaihettaan lähestynyt Länsi-Saksan keskikenttäjumala Günter Netzer todellakin loukkaantui ennen turnausta. Sitä olen ennenkin epäillyt, mutta en ole kuullut aiemmin näin suoraan. Italia menetti hyökkääjä Pietro Anastasin ja Meksiko Alberto Onofren. Varsinkin Onofren puuttuminen arvioidaan poikkeuksellisen merkittäväksi. Uruguayn supertähti Pedro Rocha loukkaantui heti ensimmäisen ottelun alussa ja Uruguay pelasi lopputurnauksen käytännössä ilman hyökkääjiä. Hieman oudolta kuulostava tilanne, kun Rochakin oli enemmän kymppipaikan pelaaja. Muitakin loukkaantumisia tai poisjääntejä oli taustalla. Kiovan Dynamon maalivahti Jevgeni Rudakov missasi myös Meksikon eikä päässyt koko uransa aikana MM-lopputurnaukseen. Tuntemattomampi Neuvostoliiton poisjääjä oli keskikenttäpelaaja Viktor Papajev, jonka menetystä hyökkääjätähti Anatoli Byšovets luonnehtii ratkaisevaksi. En muista ennen kuulleeni koko Papajevista, 23-vuotias Spartakin pelaaja, joka ehti pelata vain neljä maaottelua 1969-70.
Bisarrein valmistautumisvaihe näyttää olleen tiukan linjan kommunistidiktatuurin puristuksissa Bulgarian joukkueella. Puoluejohto komensi ryhmän harjoittelemaan korkeaa ilmanalaa Balkanin vuorilla hyytävässä talvessa. Vielä tragikoomisempaa oli Meksikossa määräys rajoittaa pelaajien vedenjuontia 60 cl päivässä. Tämän seurauksena Bulgaria aloitti ottelunsa pirteästi, mutta nestehukassa hyytyi sitten tauon jälkeen totaalisesti. Tutumpaa tarinaa irtoaa Brasilian viime hetken vailmentajavaihdoksesta ja pitkästä valmistautumisjaksosta. Englannin kapteenin Bobby Mooren absurdi myymälävarkausepäily Bogotássa saa pitkän käsittelyn.
Downie onnistuu mokaamaan joissakin perusasioissakin. Guadalajaran Jalisco-stadionin sijaintipaikaksi tarjotaan toistuvasti Méxicoa. MM-historian ensimmäinen keltainen kortti ei noussut avauspelissä Kakhi Asatianille vaan Jevgeni Lovtševille. Wikipedia voi väittää, että Asatiani oli ensimmäinen, mutta muut lähteet tukevat Lovtševia. Kaiken huipuksi Downie pystyy sotkemaan Italian kuuluisan staffettankin, eli ns. viestipeluutuksen. Pudotuspeleissä menee siis Mazzolan ja Riveran peliajat väärin päin. Mazzola pelasi ensimmäisen puoliskon ja Rivera toisen, ei päinvastoin. Finaalissa sitten vuoden 1969 Ballon d'Or -voittaja Gianni Rivera sai peliaikaa vain kuusi minuuttia, vaikka oli ratkaissut "kaikkien aikojen ottelun", semifinaalin Länsi-Saksaa vastaan 4-3.
Meksikon ratkaiseva pilkku Belgiaa vastaan näyttää jälkikatsannossa selvältä isäntien suosimiselta. Toisaalta Belgia oli sisäisesti riitainen. Wilfried Van Moerin mukaan 6 tai 7 pelaajaa halusi kotiin mahdollisimman nopeasti kehnojen järjestelyjen vuoksi. Tämän alkulohkon voittaja ratkaistiin arvalla Neuvostoliiton ja Meksikon välillä. 1968 Neuvostoliitto oli hävinnyt EM-kisojen semifinaalin samalla systeemillä ja silloin puolustajatähti Albert Šesternjov veti tyhjän arvan. Kapteeni Šesternjov oli ehdolla seremoniaan nytkin, mutta viime hetkellä rooliin vaihdettiin ukrainalainen Valeri Porkujan, joka ei tässä turnauksessa pelannut minuuttiakaan. Porkujania pidettiin onnekkaana ja hän tempaisikin voittoarvan. Neuvostoliitto vaikutti tässä vaiheessa todella vahvalta, Byšovets oli iskenyt neljä näyttävää maalia. Neljännesfinaalissa he saivat nyt lohkovoittajana vastaansa Uruguayn ja Meksiko joutui kohtaamaan Italian. Molemmat kuitenkin hävisivät, haastattelulausuntojen mukaan Neuvostoliitto jostain syystä aliarvioi pahasti Uruguayn.
Seuraavissa kahdessa MM-turnauksessa vakuuttanut Hammarbyn maalivahti Ronnie Hellström teki Italiaa vastaan ratkaisevan virheen ja putosi kolmosmaalivahdiksi lohkon jatkopeleihein. Tämän pelin muistan katsoneeni, vaikka se tylsä olikin. Sandro Mazzola melkein myöntää Uruguay-tasapelin olleen sopupelin. Ruotsi mokasi nyhjäämällä tasapelin kehnoa Israelia vastaan. Viimeisessä pelissä Uruguay kaatui, mutta Ruotsi olisi siinä tarvinnut kahden maalin voiton.
Downie on saanut kirjaansa haastattelulausuntoja jopa Marokosta, El Salvadorista ja Israelista, mutta ei yhtään Tšekkoslovakiasta. Kirjallisuudesta niitä olisi löytynyt esim. Ladislav Petrasilta. Merkillistä siksikin, että joukkue pelasi Englannin alkulohkossa. Kirjassa on kymmeniä sivuja tarinaa Englannin ja Brasilian kohtaamisesta alkulohkossa. Se on aivan liiallinen painotus. Vaikka ottelulla symboliikkaa olikin, niin kyseessä oli suhteellisen merkityksetön matsi. Romanian keskikenttätähti Nicolae Dobrin kuulemma pudotettiin kokoonpanosta oluenjuonnin takia.
Perussa oli tuhoisa maanjäristys kisojen alla. Pelaajat saivat tietoja katastrofista turnauksen aikana äärimmäisen niukasti, jos ollenkaan. Raastavasta hermopaineesta huolimatta joukkue pelasi näyttävästi ja punnersi neljännesfinaaliin, jossa hävisi saappaat jalassa Brasilialle hyökkäävän esityksen jälkeen. Downie on koostanut asialliset käsittelyt turnauksen lopuista tarunhohtoisista otteluista Englanti-Länsi-Saksa, Brasilia-Uruguay, Italia-Länsi-Saksa ja Brasilia-Italia, mutta mitään erityisempää uutta en nyt niiden tarinoista löytänyt. Ei siis mikään säväyttävä lukukokemus, mutta 1970-luvun kuvioihin ei tunnu väsyvän millään. Aina niihin on mukava palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti