Neljäs vierailu Kotka Steam Breweryyn

 Taas koitti jo perinteinen loppukesän vierailumatka Kotkaan, nyt neljättä kertaa. Tällä kertaa Ari Nyfors ei päässyt perille asti, vaan joutui muiden sitoumusten takia jäämään junasta Kouvolan kohdalla. Eipä juna itse asiassa Kotkaan kulkenutkaan, vaan loppumatkaksi Sysilän Ilkan kanssa hyppäsimme VR:n korvausbussiin. Matkallakin ehti tapahtua kaikenlaista. Jo ravintolavaunussa bongasin porilaisen tangolaulajalegendan ja sitten ajauduimme pitkään keskusteluun Pertunmaalta kotoisin olevan Markun kanssa, joka on kuitenkin jo 40 vuotta vaikuttanut Anjalassa. Mies on kova viskifani ja kertoi mm. seikkailuistaan Islayn saarella. Bussissa keskusteluun liittyi vielä Eeva-Liisa Oksaseksi esittäytynyt rouva, joka on kirjoittanut Anjalan historiasta useampia teoksia. Tämähän alkoi olla jo hengästyttävää. Bussi kierteli pikkuteitä Kymen laaksossa ja näin nyt tarkemmin Myllykosken ja Inkeroisten mielenkiintoisia taajamia. '

Sääennuste oli lupaava, mutta niin vain Kotkan satamassa tihuutti heikosti vettä. Tämänkertaisen matkan erikoistäkynä oli vierailu legendaarisessa merimieskapakassa Kairossa. Aiemmilla vierailuilla Kairo on ollut suljettuna. Nytkin isommassa salissa valmisteltiin yksityistilaisuutta, mutta baarin puolelle päästiin. Kyllähän paikka huikealta vaikutti ja Pilsner Urquellia hanassa. Sitten ohjelmassa piti olla perinteiset possokahvit Kotkan torilla. Olimme paikalla tavallista myöhemmin hitaan bussin ja Kairo-piipahduksen takia, joten klo 14:10 torikahvilat olivat jo kiinni. Harmin paikka, mutta näitähän sattuu. Taksia odotellessa kiskaisimme vielä Hotelli Seurahuoneen baarissa Takatalo & Tompurin hellesit.

Taksilla siis Metsolaan Kotka Steam Breweryyn, jossa Kärsä Koivistoinen jo odottelikin. Ajat ovat olleet kovat pienpanimoille ja ei Kotka Steamillakaan helppoa ole. Keskustan kauppa on nyt suljettu ja velkasaneeraukseen on haku menossa. Siitä huolimatta toiminta jatkuu ja kilistimme jälleennäkemistä kesän uutuustuotteella Samppanja Pilsillä. Nyt selvisi, että oluen nimi on peräisin ennen kieltolakia Kotkassa toimineelta panimolta. Captain Marshall -lager oli sekin hyvässä kunnossa ja nopeasti olikin jo aika siirtyä saman rakennuksen Keisarinsatama-ravintolaan. Huuhtelimme aterian Koippa NEIPAlla katsellen hiljaa virtaavaa Kymijokea.

 Jälkiruuaksi Kärsä tarjoili vielä kellarin kätköjään. Ensin Pyynikiltä vuoden 2017 imperial stout Post Mortem, 11,0 %, bourbon-kypsytystä. Vuoden 2016 Olutexpossa join olutta tuoreeltaan, mutta nyt siis varsin erilaisessa vaiheessa. Vaniljaista tuoksua, pehmeää, salmiakkia, tervaa. Hieman makeutta, tai oikeastaan aika laillakin. Makeus on ikää myöten pyöristynyt, mutta yllättävän voimakkaana se on pysynyt. Kuivempaa kahvisuutta ja muutakin monimuotoisuutta löytyy, silti voisi olla kuivempi. Värikkäitä vaiheita kokenut Pyynikki on aina ollut tummissa vahvoissa mukavuusalueellaan, niin tämänkin kohadalla.

Lopuksi vielä Põhjalan Cellar Seriesin Banaananen imperial stout, 13,5 %. Täysin uusi tuttavuus minulle. Rommitynnyrissä kypsytystä, banaani tuotteen nimessä jäi minulle hieman arvoitukseksi. Suhteellisen neutraalissa tuoksussa oli kuitenkin hieman banaania havaittavissa. Melko makeaa ja mausteista, mutta kuivempi kuin Pyynikki. Muutenkin tässä oli vaikeasti kuvattavaa syvyyttä ja lämmittävyyttä. Oikein mielenkiintoinen ja miellyttäväkin. Aika kului tosiaan nopeasti ja oli aika kerätä kamppeet paluumatkalle. Taas mentiin bussilla Kouvolaan asti ja nyt pääsimme jututtamaan koko matkan naispuolista pioneeriupseerikokelasta, joka oli palaamassa lomalta Vekarajärvelle. Oikein mielenkiintoisia näkökulmia nykyarmeijan oloista ja oli hauska vertailla niitä omiin muistoihin. 40 vuodessa on paljon muuttunut, mutta yllättävän monet asiat silti säilyneet samoina.