sunnuntai 21. elokuuta 2022

Kolmas vierailu Kotka Steam Breweryyn




















 Jo perinteinen elokuinen vierailu Kotkaan. Viimevuotiseen tapaan menimme Kouvolan kautta junalla, mutta jatkossa on ehkä syytä harkita taas bussivaihtoehtoakin. Viimeinen osuus Kouvolasta Kotkaan ilmastoimattomassa junassa oli varsin tukala. Ilkka Sysilän ohella mukana oli tällä kertaa myös Ari Nyfors. Kotkan sataman asemalta siirryimme perinteiseen tapaan torille syömään possot kahvin kanssa. Siitä sitten viereisen Pasaati-kauppakeskuksen Kotka Steam -myymälään, jossa Kajaanista kotoisin olevaa Venlaa oli jo varoitettu veteraaniketjun saapumisesta. Nautimme kaupan baarissa Albatross IPAt ja KTP Basket Lagerit, joista jälkimmäinen olikin ennen kokeilematon. Aiemmin Kotka Steam on tehnyt KTP:lle golden alen. Koripallolagerissa 4,9 %, vain 15 IBU, täysin kirkas väri, puhdas, mutta aika vaisu maku. Suoraviivainen kevyt lager, johon voisi tosiaan toivoa lisää täyteläisyyttä.

Sitten olikin aika siirtyä Metsolan kaupunginosaan puheliaan ja hauskan taksikuskin kyydissä. Tällä kertaa suoraan Höyrypanimolle, jossa Kärsä oli työntouhussa. Aiemmilla kerroilla on pistäydytty Kärsän kotitalolla, jossa ilmeisesti olisi nytkin ollut treenaavia muusikkoja. Kesä on ollut vilkas Kotka Steaminkin kohdalla ja varsinaisia uutuuksia ei ollut saatavilla. Joimme näytteitä tutuista oluista, joista en siis nyt tehnyt muistiinpanoja. Yllättäen Kärsä kantoi sitten pöytään muiden tuottajien näytteitä, joten ilman uutuusmaisteluja ei tämäkään vierailu edennyt.

Ensin kolme Paloaseman Panimon maitokauppavahvuista tuotetta. Hauskasti nimetty Bulk Gebbans on lager, 4,8 %. Kirkkaassa oluessa maltainen tuoksu, maussa ruohoa, jotain mausteisuutta. Ehkä mantelia tai pähkinäisyyttä, jollakin rasvaisella tavalla. Seurueessa oluesta ei juurikaan pidetty, mutta minusta aika mielenkiintoinen, jos nyt ei sitten puhdaspiirteinen helles. Kitaristi Timo Kämäräiselle omistetty Hämy Horatio Oceanic Pale Ale, 5,0 %. Etelämeren humalilla varmaankin matkaan saatettu. Kovin vaaleaa, kuivaa, trooppista hedelmää, bensaa, herukkaa. Monimuotoisuutta siis kovasti aromipuolella, mutta kovin ohut runko katkaisee miellyttävyyden aika nopeasti lähes vetisyydeksi. Ei katkeruutta, ei Nyforsin Arin mukaan sivuvaunuakaan.

Sessi on Ipa on käsittääkseni omistettu maahantuoja Lauri Late Pennasen edesmenneen lemmikin muistolle. 5,5 %, tukevasti 60 IBU. Lievästi samea, tuoksu ja maku yllättävän vaisu, ehkä oli jo vanhempi tölkki. Raikkautta ja runkoa siis puuttui, tämä jäi ehkä hieman yllättäen Paloaseman trion vaisuimmaksi näytteeksi.

Seuraavaksi Kärsä Koivistoinen tarjoili varastoistaan pärnulaisen Pernauerin oluita. Tähän panimoon en ole ennen tutustunutkaan. Pernau on tietysti Pärnun saksankielinen nimi, joten ehkä nimivalinnallaan panimo viestittää oluidensa esikuvien suuntaa. Valge onkin vehnäolut, jäi tosin epäselväksi olisiko tarkempi tyyli weizen, wit vai jokin muu. Vain 4,7 %, weissbierin banaanisuutta ja jopa karamellia löytyy. Ohueksi jää ja omaan makuuni liaan makeaa. Suits on tietysti savuolut, pyökkisavulla kuivattuja maltaita Frankenin tyyliin. Lager, 4,7 % taas, tuoksussa on kyllä savua tunnistettavasti, mutta maku jää kovin ohueksi. Tuhdimmin savua pitäisi annostella. Tšilli Porter oli sitten tuhdimpi, 5,8%. Laimea tuoksu, makukin alkaa kohtalaisena, mutta sitten chilin poltetta alkaa kerääntyä kitalakeen. En ole juonut yhtään hyvää chiliolutta eikä tämäkään sellainen ollut.

Lopulta sitten panimon omaa tuotantoa tarkempaa syyniin. Bird Porter tuntui ennestään tutulta, mutta enpä näköjään ole siitä blogiin kirjoittanut. Maistelimme kahta eri versiota, noin vuoden vanhaa ja aivan tuoretta. Vain 4,7 %, EBU 45, kahvia ja tummaa suklaata, paahteisuuttakin. Vanhempi versio tuntui täyteläisemmältä ja muutenkin miellyttävämmältä kuin uusi. Se on pieni yllätys näin kevyessä oluessa, mutta porterissa kypsytyshyötyjä näyttää tulevan sessiosarjassakin. Ehkäpä kokonaisuutenakin päivän paras olut.

Tuttuun tapaan ohjelmassa oli seuraavaksi ateriointi saman rakennuksen Keisarinranta-ravintolassa. Paikka on luotettava, nytkin popsimani lehtipihvi oli maukasta. Kolme vuotta sitten ravintolan tunnusolut Ukko oli Saimaalla tehty, tällä kertaa Kotkan toisen panimon Puhakka & Nurmisen panemaa. Kovin pahviselta ja ohuelta tuntui tämäkin versio. Digestiivinä Kärsä kaivoi panimon puolella vielä CoolHeadin kypsytyskamaa, Diamonds & Rust, nimi ehkä lainattu Joan Baezin biisistä, 12-prosenttinen barleywine, kypsynyt vuoden vaalean portviinin astiassa. Pehmeää, mahonkia, makeaa, mielenkiintoinen. Sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanot jo vähissä, mutta oikein sopivaa juomaa päivän tässä vaiheessa. Pian olikin aika siirtyä takaisin Kotkan asemalle paluumatkalle. Kiitoksia Kärsälle taas mahtavasta isännöinnistä, tällaista vierailuperinnettä on syytä vaalia jatkossakin. Kiitokset myös Arille ja Ilkalle aina yhtä viihdyttävästä seurasta.  



Ei kommentteja: