Juovassa päätin kokeilla Mallasseppien West Coast Sunsetia, mutta en muistanut tsekanneeni sitä jo Turun Craft Beer Parkissa. Samanlaiselta vaikutti, ei tarpeeksi hedelmäisyyttä IPAksi. Sitten saksalaista vahvempaa sameaa kamaa, 8,3 %, uusiseelantilaista maustetta pelkästään, Nectaron, Riwaka, Motueka ja uutena tuttavuutena Superdelic. Trooppisia hedelmiä on todella tanakasti, suhteellisen makeana variaationa. Hyvin täyteläinen ja mehuinen olut, jossa ei oikeastaan ollenkaan jälkimakua. Mutta Uuden-Seelannin humalalajikkeiden vakuuttavuus alkaa kohta enteillä globaalia dominointia. Viljelyala täytynee olla kuitenkin rajallista, joten tuskin kysyntää pystytään tyydyttämään. Juova, 2.8.2023.
2 kommenttia:
Noniin, kun se ei ole Westkoust Ipaa, niin se ei kertakaikkiaan sitä ole, saatana!
Kaljassa ei ole mikrobiologista virhettä; ensi haiston perusteella, so. ennen maistoa, voisi Pilsiksi tuomita; kaikki Westkoust IPA-attribuutit puuttuvat, siis lajille tyypilliset aromihumalain fragranssit.
Vaikuttaa täydeltä kusetukselta; palautin tiskille ja tilasin oitis glasin jokseenkin tyylinmukaista sisltöä.
Vaikuttaa, valitettavasti, siltä, että tämä alkujaan lupaava panimo on degeneroitunut paskantamo-luokkaan, saatana!
... tuossa yläpuolisessa komjentissa siis kyse Mallasseppäin West Coast Sunsetista, mikä mahdollisen väärinkäsityksen välttämiseksi todettakoon, saatana!
Lähetä kommentti