Broughton Champion Double Ale

Skotlantilainen sekoiteolut, strong alen ja porterin blendaus. Oletettavasti porterin puolelta pitäisi tulla paahteisuutta ja humalaa, skottilaisen vahvan alen suunnalta pehmeämpää maltaisuutta. Hieman epätavallinen valinta, alkuperäoluet eivät niin erilaisia kuin vaikka Yuengling Black & Tanissa, tai Guinness & Bass -cocktailissa. Broughtonin olut vaikuttaa lähinnä makealta porterilta, varsin miellyttävä täyteläisyys, lakritsaa ja sekahedelmää. Jälkimaku on ohuehko, mutta katkera, selvästi kuivempi kuin tyypillisessä skottialessa.

Highgate Davenports Top Brew Deluxe

Strong ale Walsallista Birminghamin kupeesta, etiketissä mainitaan mukana olevan vehnää ja siirappia, tämmöinen tieto ei odotuksia kohota. Varsin tasapaksu suoraviivainen maku, liikaa makeutta ja alkoholia, mallas ei tule esiin niin kuin pitäisi. Jälkimaku ei ole juurikaan kuivempi, sisällysluettelossa paljon humalalajikkeita, mutta niistä ei varsinaista aistimusta. Muistuttaa pahasti vahvennettua nitro-olutta, huono homma.

Hamburger SV - Stuttgart 2-0

Löysää pelailua arki-iltana Hampurissa, kotijoukkue kovin onnekas. Alussa hieman virkeyttä, HSV teki hylätyn maalin jo toisella minuutilla paitsioasemasta. 16. minuutilla Hitzlsperger kaatoi Jarolimin laatikossa, melkoisen kevyesti tuomittiin rangaistuspotku, jonka alkukauden tähti Piotr Trochowski latoi keskelle maalia ohi Lehmannin Neeskens-tyyliin. HSV hallitsi uneliasta ensi jaksoa, lopussa puolustaja Demel rynni laidalta läpi ja laukoi Lehmannin käden kautta ylärimaan. Stuttgartilla parempi ote toisella jaksolla, Hampurin maalivahti Rost torjui kahdesti Gomezin yritykset ja hyvän Hitzlspergerin kaukovedon. Ottelu ratkesi 74. minuutilla Mathijsenin kääntölaukauksen kimmottua puolustajasta vapaasti verkkoon. Kyläjoukkue Hoffenheim johtaa Bundesligaa 10 kierroksen jälkeen!

Fuller's Vintage Ale 2008

Jokasyksyinen vuosikertaolut Lontoosta. Kaunis meripihkan väri, toffeinen maltainen maku, alkoholiakin lämmittävästi, suhteellisen hiilihappoinen. Makeahko hillitty suutuntuma kääntyy jälkimaussa kuivemmaksi. Se ei ole kovin voimakas, mutta todella pitkä. Tässä oluessa humalalajikkeet vaihtuvat vuosittain, tällä kertaa Challenger- ja Northdown-humalat tekevät tehtävänsä, samat humalat viimeksi 2003. Rankasti humaloituja jenkkityyppisiä oluita tänä syksynä paljon juoneena perspektiivi vääristyy helposti ja on hieman vaikea arvostaa tällaista perinteistä brittiolutta. Selvästikään tämä ei kuitenkaan ole niin makeaa kuin 2007-pulloversio, siis parempi vuosikerta.

BrewDog Storm Islay Whisky Cask Aged IPA

Väri on kuin IPAssa, mutta savuinen viskin maku dominoi suutuntumaa. Koska suorastaan rakastan Islay-viskejä, tämä ei ole huono juttu. Alkoholia 8%, sitä voisi epäillä olevan enemmänkin. IPA-tyyli jää vähänepämääräiseksi, ei tästä kovin helposti huomaa mainostettuja Uuden-Seelannin humalia. Trooppisten hedelmien aromia ehkä paremminkin esillä, mutta ehkä kuitenkin vain rehellinen perusmallas savuisuuden taustalla. Oluena tämän ansiot jäävät hieman kyseenalaisiksi, mutta yleisempänä makuelämyksenä ehdoton huippukokemus. Helsinki, St. Urho's, 27.10.2008.

Finlandia Sahti

Maanantai on karu baaripäivä Helsingissäkin. Real alea oli turha kysellä Pullman Barissa, Black Doorissa, Olutkellari Helsingissä ja St. Urhon vaihtuvassa caskissa, Kitty'sissäkin oli samaa Merliniä kuin Oulussa. Niinpä kokeilin pitkästä aikaa maan kovamaineisinta sahtia. Samea kotikaljan väri, ei tietenkään vaahtoa, makeahko, tervainen, nykysahtityyliin en löydä katajaa tästäkään, jälkimaku on melko ohut, mutta jotain pihkaisuutta on mukana. Selvästi sahtitarjonnan parhaimmistoa, mutta ei tämä varsinaiseksi suosikiksi kohoa. Helsinki, St. Urho's, 27.10. 2008.

Samuel Smith's India Ale

Yorkshiren perinnepanimon India-olut USA:n markkinoille suunnattuna pullotteena. Hyvin hillitty, hedelmäinen, mutta humalaa jää amerikkalaistuotantoon tottunut pahasti kaipaamaan. Auringonlaskun väri ja mukava mallasrunko löytyy, mutta se tärkein puuttuu. Ehkä kohtuuton vertaus, mutta eilinen ruotsalainen Oppigårds pyyhkii tällä pöytää. Suomenlinnan Helsinki-Portteri mielenkiintoisesti tulossa real alena tänne, baarin toivomuksesta, panimo ei ole aiemmin real aleja tehnyt. Baari ei ole enää oululaisen baarikeisari Lanamäen omistuksessa. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 27.10.2008.

Three Castles Barbury Castle, real ale

Lievästi mausteinen real ale, kullankeltainen, hieman samea. Kuiva jälkimaku, tuhkaisen humalainen kevyehkösti ja lyhyesti. Hieman jaksaa askarruttaa brittien into tehdä näin kevyitä (3.9%) oluita, kyllä tämä väistämättä jää vetiseksi, hieman pahvinenkin ja ohut tuntuma on. Ei vaikuttanut erityisen tuoreelta, mutta ei varsinaisesti pilallakaan. Baarissa hämmentävästi tarjolla hanassa Koff Jouluolutta (6%). Helsinki, Angleterre, 27.10.2008.

Stallhagen Höst

Uusi kotimaisiin pienpanimoihin erikoistunut baari, ulkona vielä rakennustelineitä. Tilana melko mielenkiintoinen, ei tosin asiakkaita paikalla. Ahvenanmaalainen syysolut on kuparinvärinen, makea, lager luultavasti. Melkoisen pliisu, mahdollisesti jokin pikkuvariaatio panimon oktoberfestbieristä. Hieman leipäinen, nahkea maku. Baari muistuttaa asetelmaltaan ja hieman miljööltäänkin Tukholman Glenfiddich Warehousea, joka keskittyy ruotsalaisiin pienpanimotuotteisiin. Helsinki, Villi Wäinö, 27.10.2008.

Stadin English Autumn Pale Ale

Samea, tuore, hyvin humaloitu, pihkaa ja männynneulasia, sekahedelmää. Sopisi jenkki-IPAksikin. Monesti Stadin Panimon aiemmassa elämässä tuotteet olivat ehtineet satunnaisen vierailijan kohtaamisessa jo pilaantua, mutta tämä oli erittäin hyvässä kunnossa. Hienoa, että panimo näyttää elinvoimaiselta epämääräisen tauon jälkeen. Helsinki, Kitty's, 27.10.2008.

Real Madrid - Athletic Bilbao 3-2

Tähtipakki Sergio Ramos penkillä kritisoituaan Bernd Schusteria lehdistössä. Ottelun alku pelkkää Wesley Sneijder -showta. Ensin mies yritti yllättää Bilbaon maalivahdin Iraizozin keskiviivalta Pele-tyyliin, vain vähän ohi. Sitten Sneijder vapautti Higuainin maalintekoon, tuomittiin paitsioksi, ei ollut. 13. minuutilla Heinze vapautti Sneijderin täydellisesti, johtomaali. Viisi minuuttia myöhemmin Sneijder osui vielä tolppaan. Bilbaollakin useita paikkoja avoimessa pelissä, mm. Gabilondo pujotteli koko kentän läpi, mutta viimeistely epäonnistui. Puolen tunnin kohdalla peli jo näytti ratkeavan, kun van der Vaartin hienosta ohjauksesta Higuain onnistui, Bilbaon puolustus todella passiivinen. Bilbao kuitenkin tuli tasoihin tuomarien avustuksella, ensin paitsion näköisestä tilanteesta Etxeberria kavensi Yesten syötöstä. Jakson lopussa outo rangaistuspotkutuomio, josta Iraola kavensi. Tunteet kuumenivat lopussa huomattavasti.

Madrid aloitti hirvittävällä tempolla toisen jakson. Higuain veti kaukaa hyvän vedon ylärimaan, minuuttia myöhemmin Heinze veti läheltä huonon vedon ylärimaan. Ratkaisu tuli 59. minuutilla, kolmas argentiinalainen Gago vei Yesteltä pallon ja vapautti Higuainin maalintekoon. 78. minuutilla suora punainen Bilbaon Amorebietalle, tuli melko kevyesti. Bilbao ei antanut periksi, Llorente sai vielä pallon tolppaan, mutta tappio baskeille tuli.

Oppigårds Indian Tribute

Ruotsalainen IPA Hedemorasta, oikein mukava, lähes loistava. Sitrushedelmää ja katkerohumalaa on hyvin nautinnollisesti. Mallasrunko ehkä voisi olla aavistuksen vahvempi, mutta ei sillä niin ole väliä. Muistuttaa hyvin paljon toista ruotsalaista, Nils Oscar India Alea, ehkä jokin keksimäisyys yhdistää.

Andrzej Wajda: Popiół i diament

Toisen maailmansodan viimeinen päivä Puolassa, jakautunut vastarintaliike tappaa nyt toisiaan. Hyvin tyylitelty tiheätunnelmainen leffa, teki suuren vaikutuksen ensinäkemältä 80-luvulla. Nyt katsottuna symboliikkaa on ehkä liikaakin. Monte Cassino mainitaan laulussa. Viittaus Wajdan edelliseen Kanał-leffaan, Zbigniew Cybulski käyttää tummia laseja, koska on viettänyt liikaa aikaa Varsovan viemäritunneleissa kansannousun aikana. Loppukohtaus ennakoi Godardin seuraavan vuoden A bout de soufflea, tässä elokuvassa ei tosin ole mitään koomista.

Goff's Merlin, real ale

Jälleen yksi Kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritaritarinoista innoitusta ammentanut panimo. Cotswoldsista läheltä Walesia Ales of the Round Table -kausiolutsarjaan kuuluva Merlin on pähkinäisen maltainen suutuntumaltaan ja nielaisun jälkeen leviää jälkimaussa kuivaa humalaa. Tasapainoinen ja nautinnollinenkin sessio-olut, alkoholia 4,3%. Oluthuone Leskinen, 26.10.2008.

Martin Scorsese: Gangs of New York

Verinen tarina sisällissodan aikaisesta New Yorkista. Pääkiista näyttää olleen irlantilaisten maahanmuuttajien ja epämääräisten "alkuperäisten" protestanttiamerikkalaisten välillä Five Pointsin slummin alueella, joka sijoittuu suunnilleen nykyiseen Manhattanin Chinatowniin. Yksinkertainen kostotarina, ylipitkä ja raskassoutuinen. DiCaprio on taas kerran katastrofi, onnistuu tässäkin näyttämään pikkupojalta. Day-Lewisin maskeeraus on lähinnä naurettava ja Cameron Diazkin on aivan pihalla. Etnisten ryhmien kuvaus ehkä parasta kokonaisuudessa, suhteellisen vivahteikasta ja ajankohtaista kunnallispolitiikkaa mukana. Scorseselle tyypillinen väkivallan estetisointi on vain ja ainoastaan vastenmielistä, kaikki älyllinen argumentointi sen puolesta on teeskentelyä. Peckinpah onnistui siinä, Scorsese ei koskaan. Lopun mahtipontinen kuva World Trade Centerin tuplatorneista ei paranna kokonaisuutta.

Hannover 96 - Werder Bremen 1-1

Ei mitenkään hyvätasoinen peli, paljon huonoja syöttöjä. Entinen Werder-pelaaja Schulz puski 9. minuutilla kulmapotkusta etukulmasta sisään. Almeida tasoitti 40. minuutilla, kun Hannoverin puolustajat pelattiin täysin ulos. Tällä kaudella loistanut Musut Özil rakensi aiemmin hyvän paikan, mutta muuten hän oli tuuliajolla, monta hukattua tilannetta. Forssell pelasi runsaan tunnin, ei saanut syöttöjä kärkeen, jäi yksinäiseksi. Kentän kuningas Hanoverin reservikoppari Florian Fromlowitz.

Leif GW Persson: Lindamurha

Perssonin romaani on varsinainen poliisiproseduraalikuvaus, koko kirja vain ja ainoastaan yhden murhan tutkimusta. Päärooliin tunkee Perssonin aiemmissa romaaneissa sivuhenkilönä esiintynyt Evert "Supersalami" Bäckström, ruotsalaishahmoksi poikkeuksellisen alkoholisoitunut sovinisti. "Prinssinakki" Bäckströmin rasvaisten ajatusten esiintuonti dialogin keskellä muistuttaa Jope Ruonansuun sketsien rakennetta. Tämä onkin hyvin humoristinen teos Perssonin pariin aiempaan verrattuna, tosin Perssonin omien kommenttien perusteella komiikka on tahatonta. Karikatyyripiirteistä huolimatta Bäckström ei ole aivan yksinkertainen hahmo. Tyyppi juo koko ajan "pilsneriä", pitäisi nähdä ruotsinkielinen alkuteos ja siellä käytetty termi. Asiayhteydestä voi päätellä, että kyseessä ei ole ruotsalainen folköl, mellanöl eikä suomalaistyyppinen ykkösolut. Tuskinpa kyseessä on myöskään laadukas voimakkaasti humaloitu pils-tyyppinen olut, vaan luultavasti tavanomainen Systembolagetista ostettu starköl.

Käytännössä koko romaani tapahtuu Smoolannin jalkapallokaupungissa Växjössä. Tarina on jokseenkin yksiulotteinen ja puuduttavakin, ainakin verrattuna aiempiin lukemiini Perssonin romaaneihin. Ehkä jonkinlainen väliteos, vaikka Perssonin asiantuntemuksessa ja kerronnassa ei ole mitään vikaa. Ruotsalaisdekkareiden leipälaji, yhteiskuntakritiikki, on tietysti esillä, mutta melko viitteellisesti. Kirjan rakenne hieman tökkii, yli 400 sivua seurataan Bäckströmin toilailuita, kunnes lopussa Växjöön saapuu timantinkova ja veitsenterävä naiskaksikko setvimään sotkut. Ironisesti heidän roolinsa jää kuitenkin melko marginaaliseksi. Kirjan nimeä sopii ihmetellä, ilmeisesti kääntäjä on ottanut sen suoraan Lindamordet-termistä, Ruotsin poliisislangissa kai on tapana kutsua (naisten seksuaali)murhia uhrin etunimen perusteella. Suomessa näin tuskin on. Suomeksi kai sitä paitsi pitäisi kirjoittaa väliviivalla, Linda-murha. Mielenkiintoisesti Persson kritisoi termiä kirjan lopun liitteenomaisessa kuvauksessa erään romaanihenkilön tekemästä väitöskirjasta.

Juventus - Real Madrid 2-1

Juventukselta virkeä aloitus, maali jo 5. minuutilla, Alessandro Del Piero rakensi itselleen paikan ja hieno laukaus upposi tolpan ja Casillasin väliin. Hyvätasoista peliä koko ensi jakso, Madridillakin paikkoja, Rafael van der Vaartilla hyviä yrityksiä. Silti melko tuntemattomilla pelaajilla liikkeellä ollut Juventus selvästi parempi. Toisen jakson alussa jo toinen maali, kun veteraani Nedved vei pallon laatikon kulmalla ja keskityksen brassisentteri Amauri puski Heinzen jalan kautta sisään. Madrid yritti hyökätä neljällä hollantilaisella, kun Robben tuli sisään. Wesley Sneijderilta kaksi hienoa laukausta, toinen tolppaan. Van Nistelrooij unohtui 66. minuutilla täysin vapaaksi ja kavennus toi "espanjalaiset" vielä mukaan. Aivan lopussa Madridin usko ja yritys tuntuivat omituisesti laantuvan.

Calexico: Carried to Dust

Arizonan Tucsonista ponnistava Calexico vaikuttaa aluksi uudella levyllä palanneen voitokkaasti alkukautensa saundiin, trumpettipohjainen meksikolainen sointi ja Joey Burnsin kuiskaava laulutyyli. Silti tämä tuntuu 90-luvun levyihin verrattuna auttamatta väsähtäneeltä ja valtavirtaistuneelta, vaikka onneksi edellisten levyjen (Feast of Wire, Garden Ruin) jazz-vaikutteet on unohdettu, tai ainakin siirretty enemmän taustalle. Sävellykset eivät ikävä kyllä nouse lähellekään parhaiden tuotosten tasoa, hypnoottinen rullaava vaihde ei mene koskaan päälle. Yhdessä kappaleessa on kiinalainen klangi, mutta se jää yksittäiseksi mausteeksi. Tummasävyiset tekstit ovat niin abstrakteja, ettei niihin saa juuri mitään otetta. Viittauksia on Chileen (Victor Jara's Hands, House of Valparaiso) ja noir-kirjailijoihin (Cornell Woolrich), jopa Venäjään (Prospekt Mira, gulag). Hidas balladi Slowness kehrää mukavasti, mutta parhaiten keinahtelee kitaravetoinen instrumentaali El Gatillo (Trigger Revisited), se on helppo kuvitella loistavan westernin soundtrackiksi.

Almería - Sevilla 0-1

Saamatonta peliä ensi jaksolla Andalusian paikallispelissä, ei kunnon tilanteita. Sevilla pahasti varamiehinen, mutta sai tehtyä voittomaalin 52. minuutilla, kun Adrianon laukaus kimposi puolustajasta verkkoon. Almerían hyökkäyspeli todella heikkoa.

Alfred Hitchcock: Strangers on a Train

Tekijät kovia nimiä, Highsmithin romaani, Chandlerin käsikirjoitus ja Hitchcockin ohjaus. Lopputulos on kuitenkin melkoinen pettymys ja pahasti yliarvostettu elokuvana. Chandlerin panosta ei ilmeisesti juurikaan hyödynnetty. Joitakin yksittäisiä hienoja kohtauksia, mutta kokonaisuus on lähinnä naurettavan pitkästyttävä. Robert Walker ilmiömäinen psykopaattina, mutta Ruth Roman jää köyhän miehen Ingrid Bergmaniksi.

Venäjä-Suomi 3-0

Suhteellisen pirteä aloitus Suomelta, mutta Venäjä prässäsi kovaa ja loi koko ajan vaarallisia tilanteita. Žirkov ja Aršavin yksilöinä täysin ylivoimaisia, suomalaisille tuli pahoja virheitä, joista 22. minuutilla pallo maaliin Pasasen jalasta. Hyökkäyspäässä Forssell oli taitava, mutta järjestelmällisyys puuttui kokonaan. Toisella jaksolla sama tahti jatkui, Semšovilla parhaita paikkoja. Toinen oma maali 65. minuutilla Lammen jalasta lopetti Suomen loputkin haaveet. Litmanen kentälle 85. minuutilla, palloa pystyttiin pitämään, mutta ei luomaan tilanteita. Aršavin kävi vielä viimeistelemässä loppunumerot pitämällä Hyypiää ja kumppaneita pelleinä. Baxterille kenkää, ei muuta ole tehtävissä.

New York

Ensivaikutelma New Yorkista oli se, että se muistuttaa muita amerikkalaisia suurkaupunkeja. Kaupungilla on niin liberaali eurooppalaistyylinen imago, joten luulin sen näyttävänkin sellaiselta. New York näyttää kuitenkin enemmän Seattlelta, Miamilta, Denveriltä tai Bostonilta kuin Lontoolta tai Pariisilta. Kadutkin näyttivät aluksi omituisen kapeilta, kuvittelin niitä paljon leveämmiksi. Talot ovat tietysti korkeita, mutta eivät juuri sen kummempia kuin muissakaan USA:n kaupungeissa. Manhattanillakin on tietysti monenlaisia erilaisia osia, Greenwich Village esimerkiksi tuntuu välillä Lontoolta ja välillä Tempen kaltaiselta yliopistokaupungilta. Runsaan viikon baarivoittoisella matkalla ei tietenkään voi odottaa kokevansa näin isosta kaupungista kuin välähdyksiä. Vaikuttaa kuitenkin, että amerikkalaisimmat ärsyttävimmät piirteet, ylikorostunut uskonnollisuus, isänmaallisuus ja tekopirteys puuttuvat enimmäkseen New Yorkista. Vaikka taloustilanne sukeltaa, joka puolella New Yorkia rakennettiin kuumeisesti. Yhtä paljon takseja en ole nähnyt koskaan missään.

Hämmästelin jo ennen matkaa, että New Yorkissa on melko vähän must-turistinähtävyyksiä ja ei niitä paikan päälläkään enempää huomannut. Kaupunki on kuitenkin pullollaan turisteja, ehkä suurin osa on sitten vaateostoksilla. New York on hyvä olutkaupunki, mutta ei lähelläkään parhaita amerikkalaiskaupunkeja, varsinkaan kokoonsa suhteutettuna. Hyviä baareja on paljon, mutta panimoita omituisen vähän. Olutkulttuuri ei ole mitenkään näkyvää, etukäteen listaamistani noin 60 baarista en huomannut sattumalta oikeastaan ainoatakaan, aina ne joutui erikseen etsimään. Silti ei mitään vaikeuksia löytää ennen juomattomia laatuoluita.

Smuttynose Farmhouse Ale

Kovasti vaahtoavaa saisonia New Hampshirestä. Tarjoilulämpötila selvästi liian kylmä ja tyhmästi tarjoiltu avallisesti pinttilasista, mutta belgihiiva iskee suoraan päälle. Erittäin maukasta, tämä on selvästi makeampaa kuin äskettäin kokeiltu Green Flash Saison, mutta silti erittäin nautinnollista. Jälleen kerran vakuutttava osoitus belgioluiden rantautumisesta USA:an tiiviimmin kuin minnekään muualle. Baari on niin uusi, että henkilökunta luulee minua jo kanta-asiakkaaksi. New York, Rattle 'n' Hum, 13.10.2008.

Butternuts Snapperhead

Minulle täysin uusi panimo jostain New Yorkin osavaltion pikkukaupungista, suhteellisen vaisulta maistuu, kun pitäisi ilmeisesti IPA olla. Makeaa hedelmäisyyttä, ei mallasta, ei kunnolla humalaakaan, tässä on vielä paljon skarpattavaa. New York, Rattle 'n' Hum, 13.10.2008.

Avery Ale to the Chief

Jotenkin presidentinvaaliin liittyvä imperial IPA -tyylinen olut Coloradosta, ollut matkan aikana tarjolla useissa New Yorkin laatuolutbaareissa. Samea, hedelmäinen. hyvin humalainen, jopa hieman humalamehu-tyyliin ongelmallinen, kun mallasrunkoa ei juuri ollenkaan havaittavissa. Silti tämä jää hyvinkin nautinnolliselle puolelle. New York, Rattle 'n' Hum, 13.10.2008.

OB

Korealainen lager (Oriental Brewery), hyvin kirkas, hieman makea, täysin mauton riisipohjainen olut. Korealaisessa pöytäpuuhiiligrilliravintolassa, ensimmäinen korealainen olut elämäni aikana. New York, Wongo, 13.10.2008

Southern Tier Harvest Ale

Hieman makea, kevyesti humaloitu olut. New York, The Ginger Man, 13.10.2008.

Sixpoint Emasculator

Hyvin makea doppelbock, hyvin tyylitietoinen. Paksua mallasta, täyteläisyyttä. Thomas-niminen Suomi-fan heittää tiskillä rentoa tarinaa. Suomalainen ex-tyttöystävä ja on toiminut mm. YK-suurlähettiläs Keijo Korhosen palveluksessa, tunsi Suomen ja varsinkin Ringa Ropon hyvin. Hyvää stuffia, kaveri tuntuu pitävän Suomesta enemmän kuin USA:sta, tuntee myös oluita hyvin. New York, The Ginger Man, 13.10.2008.

Sixpoint Apollo Wheat, real ale

Kuohkeaa vehnärealia, sameahkoa, hieman makeaa, jälkimakukin on pitkä. Ei kuitenkaan erityisen humalainen, pientä etikkaisuutta havaittavissa, ei enää täysin iskussa. New York, The Ginger Man, 13.10.2008.

Brooklyn Pilsner

Moderni ruokapaikka Union Squaren laitakadulla, josta bongasin paikallisen pilsin. Pehmeää, hedelmäistä, humalointi ei kovin katkeraa, mutta pitkään kestävää. Oikein nautittava olut, baarin tv esittää mustavalkoleffaaa. New York, Galaxy Global Eatery, 13.10.2008.

Heartland Smiling Pumpkin Ale

Kirkas kuparin väri. Hyvin mausteinen olut, inkivääriä ja kanelia, kurpitsan maku tulee vahvana läpi. Kuohkeaa ja tuoretta, yllättävän hyvää. New York, Heartland Union Square, 13.10.2008.

Heartland Empire Premium Beer

Tšekkityylinen lager, erittäin mukavasti humaloitu ja maltainen vahva runko. New York, Heartland Union Square, 13.10.2008.

Magic Hat Jinx

Toinen ostos Chelsean Whole Foodsista. Vermontilainen olut keskiaikaisten reseptien mukaan. Mahonginvärinen, 6.9%, hillitty maltainen maku, Hieman mausteinen, kuiva, mutta ei humalainen. Varsin täyteläinenkin, mukavan nautinnollinen olut.

Southampton Helles

Tyylipuhdas maltainen täyteläinen lager, vähän purukumin vivahdetta, humalointi hyvin kevyttä, mutta silti havaittavaa. Hienoa että näin "tavallinen" tyylisuuntakin onnistuu modernilta jenkkipanimolta. Paljon parempi suoritus Southamptonilta kuin eilen kokeiltu altbier. Blind Tigerissa soitetaan hyvää rokkiakin, mutta aavistuksen liian kovalla volyymilla. Asiakkaiden äänten vahvistamana keskustelu on hankalaa, muuten tämä olisi lähes täydellinen olutbaari. New York, Blind Tiger, 12.10.2008.

Bear Republic Black Mamba

Aivan musta, yllättävän kuiva, hieman mausteinen. Vaikeaa saada otetta tyylisuunnasta, eikä ihme sillä tämä on musta wit! Jotenkin vehnät on paahdettu niin tummiksi, että väri saatu tämmöiseksi. Mielenkiintoinen yritys, mutta lopputulos ei ehkä ole täysin onnistunut. New York, Blind Tiger, 12.10.2008.

Elysian ESB, real ale

Seattlesta varsin humalainen bitter, pehmeää, hyvin hedelmäistä, reissun parhaita cask-oluita. Kuohkeus ei peitä rotevaa mallaspohjaa. New York, Blind Tiger, 12.10.2008.

Southampton Long Island Fresh Hop

Todella tuoreen makuista, ehkä ns. "wet hop"-käsittely kyseessä. Hyvin hedelmäinen, mäntyinenkin, katkeruus melko hillitylä tasolla amerikkalaisittain, mutta sitä kuitenkin on hyvinkin tarpeeksi. New York, Blind Tiger, 12.10.2008.

Bear Republic Crazy Ivan

Luulin tätä kalifornialaista nimen perusteella Russian imperial stoutiksi, mutta kyseessä punaruskea belgityylinen red alen ja IPAn sekoitus. Belgihiiva ei aluksi maistu. Enemmän tämä vaikuttaa hyvin humaloidulta IPAlta, jopa tupla-versiolta. Hanaoluen tasaantuessa ja lämmetessä belgivivahde nousee esiin, sitä ei välttämättä huomaa jos ei kaipaa odottaa. Kovaa tungosta Manhattanin ykkösolutbaariksi osoittautuneessa huippukohteessa. New York, Blind Tiger, 12.10.2008.

Keegan Mother's Milk Oatmeal Stout

Iso sporttibaari kahdessa kerroksessa, aivan täynnä sunnuntai-iltapäivänä. Ei erityisen hyvä valikoima, mutta sentään kaurastoutia Kingstonista, New Yorkin osavaltion pohjoisosasta. Makeaa maltaisuutta, suklaata ja maitoa, tyypillinen jenkki-oatmeal, ei oikein minun makuun. New York, Stout NYC, 12.10.2008.

Victory Donnybrook Stout

Liian kylmä tarjoilu, tässä Pennsylvanian Downingtownin huippupanimo on selvästi tavoitellut Guinness-tyyliä. Kuivaa paahtomallasta, vähän metallinen maku kylmyyden takia, jälkimaku on melko lyhyt. Lämmetessä maltaisuus korostuu, suutuntuma säilyy kuivana. New York, Waterfront Ale House, 12.10.2008.

Two Brothers Heavy Handed IPA

Murray Hillin alueella melko perinteinen baari, kulunut isohko tila, pitkä tiski, paljon pöytiä. Ei cask-olutta juuri nyt, noin 20 hanaa. Keskilännen IPA on sameahko punaruskea, hedelmäisen ja vähän karamellisenkin makea, hyvin humaloitu, jälkimaku voimakas. Tavallista makeampi IPA, voisi luokitella brown aleksikin. New York, Waterfront Ale House, 12.10.2008.

Hair of the Dog Adam

Chelsean Whole Foodsista mukaan tarttunut ns. krapulalääkkeen mukaan nimetyn Portlandin ekstreemipanimon pullossa käyvä "old world ale", batch 70. Etiketissä kerrotaan kyseessä olevan Dortmundissa valmistetun oluttyylin elvytys, 10%. Hyvin tumman punaruskea, ei vaahtoa. Makea siirappisuuteen asti, lakritsaa, hieman yrttimäistä kirpeyttä. Lämmittävää alkoholia, jälkimaku on huomattavan kuiva olematta kuitenkaan erityisen humalainen. Hyvin moniulotteinen olut, varmaan vanhetessaan muotoutuu vielä uudelleen.

Great Divide Old Ruffian Barley Wine

Itärannikon tarjonta ei tässä paikassa ollut erityisen kiehtovaa, joten päädyin tähän coloradolaiseen. Makea hedelmäinen täyteläinen vahva ale, juuri sellaista kuin barley winelta odottaakin. Jälkimaussa on humalaa, alkoholikin kyllä tuntuu läpi. New York, Hop Devil, 11.10.2008.

Stone 12th Anniversary Bitter Oatmeal Stout

Nimestä huolimatta varsin makea, jopa karamellisen sokerinen. Tulinen meksikolaisruoka tosin häiritsee makuarviointia. Täysin musta, hyvin täyteläinen. Kauralisäys ei yleensä makeuta stoutia näin paljon, jotain muutakin on varmaan keittoon heitetty. Jotain emergency-toimintaa kadulla baarin ulkopuolella, mittaillaan jotain hardhatit päässä. New York, Hop Devil, 11.10.2008

Southampton Alt

Hieman makea brown ale -tyylisesti, altille ominaista pähkinää on jonkinverran, mutta maltainen samettisuus puuttuu, samoin hillitty humalan hivelevä puraisu. Kovin arkipäiväinen suoritus, ei pärjää alkuunkaan alkuperäisille düsseldorfilaisille, ehkä olisi kannattanut nimetä olut toisin. Hieman yllättävää, koska Southampton kuitenkin on hyvämaineinen panimo. East Villagen baari on kolmannella vierailukerralla lopulta auki, nyt varsin täynnäkin. Noin 20 hanaa, paljon pullo-oluita, liitutaululla huvittavasti Finland-otsikon alla Sinebrychoff Porter IV. Harva asiakas ymmärtänee täällä, mitä roomalainen nelonen tarkoittaa. New York, Hop Devil, 11.10.2008.

Sixpoint Sweet Action

Cream ale, mutta ei lähelläkään Boddington/Caffrey-tasoa, siis kehnoa tasoa. Hedelmäinen suutuntuma ja jälkimaku todella katkeraisen humalainen. Kapea tyylikäs baari Upper West Sidella, laajenee hieman takaosassa. Seinillä kuolleiden runoilijoiden kuvia. Hieno iso peili tiskin takana, ehkä hieman skottityylinen paikka. New York, The Dead Poet, 11.10.2008.