Stieg Larsson: Luftslottet som sprängdes

Larssonin Millennium-trilogian päätös, yli 700 sivun tiiliskivi. Ensimmäiset sata sivua kuluu kakkososan verilöylylopetuksen jälkien harsimiseen. Saattaisi hieman kyllästyttää, jos olisi lukenut Pilvilinnan aivan perään, onneksi tähän tuli muutaman kuukauden tauko ja ratkaisu palauttaa hyvin asetelman mieleen. Teksti terävöityy, kun aletaan taustoittaa Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpon vaiheita toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla. Trillerikierrokset Larsson osaa, tapahtumat rullaavat mukavalla kiihtyvällä rytmillä. Löysääkin ainesta on mukana, Millennium-päätoimittajan vaiheet suuren päivälehden johdossa nivotaan jännärijuoneen, mutta silti Larsson selvästi purkaa tässä kohti kaunojaan Svenska Dagbladetia kohtaan.

Kun ensimmäinen trilogian osa oli selvästi oma tarinansa, tämä kolmas on puhtaasti kakkosen jatko-osa. Kuten Tommi huomautti kakkososan kommentissa, päänäkökulma siirtyy Lisbeth Salanderista takaisin tähtireportteri Mikael Blomkvistiin, jonka naisvalloituksiin lisätään nyt Säpon kehonrakentaja-amatsoni. Ruotsissa vahvasti toimiva jugoslaavimafia esillä korostetusti juonessa. Yhteiskuntakritiikki ei kovin murskaavaa enää ole, Ruotsin oikeusjärjestelmä näyttää toimivan.

Miljöökuvaus on edelleen kehnoa Larssonilla. Henkilöt lompsivat moneen kertaan Kronobergsparkenin läpi Kungsholmenin poliisitalon ja Fridhemsplanin välillä. Kertaakaan Larsson ei saa sanotuksi, että Kronoberg on jyrkkärinteinen mäki, tieto parantaisi kummasti lukijan saamaa vaikutelmaa. Tapahtumia on Göteborgissa, Saltsjöbadenissa, jopa Amsterdamissa ja Gibraltarilla, mutta Larsson ei keksi niistäkään mitään oleellista sanottavaa. Enimmäkseen pyöritään kuitenkin kakkososan tapaan Tukholman Söderissä, josta välittyy nyt hieman täyteläisempi kuva useamman sadan sivun aikana.

Kustannustoimittajaa olisi taas tarvittu. Nyt mm. romaanin jokainen henkilö tuntuu "truta med läpparna", kymmeniä kertoja romaanin kuluessa. Tommin kommentoimia käännösongelmia ei kuitenkaan ole alkuteoksessa. Tarina saadaan lopussa tyydyttävään vaiheeseen, joten vajaata neljättä osaa ei varmaan kannattaisi julkaista. Kokonaisuudesta jäi hieman ristiriitainen kuva, vaikuttava tarina, mutta ei ehkä kestä aikaa.