Kun ensimmäinen trilogian osa oli selvästi oma tarinansa, tämä kolmas on puhtaasti kakkosen jatko-osa. Kuten Tommi huomautti kakkososan kommentissa, päänäkökulma siirtyy Lisbeth Salanderista takaisin tähtireportteri Mikael Blomkvistiin, jonka naisvalloituksiin lisätään nyt Säpon kehonrakentaja-amatsoni. Ruotsissa vahvasti toimiva jugoslaavimafia esillä korostetusti juonessa. Yhteiskuntakritiikki ei kovin murskaavaa enää ole, Ruotsin oikeusjärjestelmä näyttää toimivan.
Miljöökuvaus on edelleen kehnoa Larssonilla. Henkilöt lompsivat moneen kertaan Kronobergsparkenin läpi Kungsholmenin poliisitalon ja Fridhemsplanin välillä. Kertaakaan Larsson ei saa sanotuksi, että Kronoberg on jyrkkärinteinen mäki, tieto parantaisi kummasti lukijan saamaa vaikutelmaa. Tapahtumia on Göteborgissa, Saltsjöbadenissa, jopa Amsterdamissa ja Gibraltarilla, mutta Larsson ei keksi niistäkään mitään oleellista sanottavaa. Enimmäkseen pyöritään kuitenkin kakkososan tapaan Tukholman Söderissä, josta välittyy nyt hieman täyteläisempi kuva useamman sadan sivun aikana.
Kustannustoimittajaa olisi taas tarvittu. Nyt mm. romaanin jokainen henkilö tuntuu "truta med läpparna", kymmeniä kertoja romaanin kuluessa. Tommin kommentoimia käännösongelmia ei kuitenkaan ole alkuteoksessa. Tarina saadaan lopussa tyydyttävään vaiheeseen, joten vajaata neljättä osaa ei varmaan kannattaisi julkaista. Kokonaisuudesta jäi hieman ristiriitainen kuva, vaikuttava tarina, mutta ei ehkä kestä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti