Tämä ei ole (pelkästään) Bruce Springsteenin Born in the U.S.A. -albumin (1984) analyysi vaan laajempi kronikka Springsteenin musiikkiaktiviteeteista vuosina 1981-85. Suhteellisen raikkaasti Himes pitää The Riveriä (1980) ja tätä kaupallista jättimenestystä miehen musiikillisesti suurimpina saavutuksina. Näkemys on hyvin perusteltu, vaikka olen itse hieman eri mieltä. Näillä kummallakin levyllä on muutama heikompi kappale, kun taas materiaali levyillä Tunnel of Love, Nebraska ja Darkness on the Edge of Town on kauttaaltaan ensiluokkaista. Niillä levyillä on kieltämättä muita ongelmia. Himes osuu täysin harhaan väittäessään, että State Trooper ja Open All Night olisivat muuta Nebraska-materiaalia heikompia.Himes ei tuijota tekstejä, vaan paneutuu musiikkiin kokonaisuutena ja pystyy analysoimaan sävellyksiä ja sovitusratkaisuja, korostaa jopa laulujen saavan lopullisen muotonsa vasta konserttitilanteessa. Erittäin vakuuttavaa tekstiä, olen jo kyllästynyt perusteellisesti musiikkikirjallisuuteen, joiden tekijät eivät ilmeisesti edes kuuntele musiikkia, lukevat vain sanoitusvihkosia. Riverillä ja Born in the USA:lla Himesin mielestä Springsteen onnistui ainoan kerran tasapainottamaan kunnolla koomisen ja traagisen puolen luovuudestaan. Mielenkiintoista spekulointia siitä, että Springsteen olisi kyennyt julkaisemaan syksyllä 1982 vahvemman rock-albumin kuin sitten toteutui kesällä 1984. Tämä on uskottava väite, ainakin jo silloin käytettävissä olleet This Hard Land ja Pink Cadillac ovat parempia kuin myöhemmin syntyneet ja levylle päätyneet No Surrender ja Bobby Jean.
Kovin paljon uutta näkemystä Himes ei kuitenkaan tuo Springsteen-kirjallisuuteen. Erittäin vakuuttava on kirjan alku ja syväanalyysi Born in the U.S.A:n nimikappaleen synnystä ja käänteentekevyydestä Springsteenin uralla. Novellikirjailija Flannery O'Connorin vaikutusta Springsteenin laulunkirjoitustyyliin ei ole paljonkaan korostettu, mutta Himes noteeraa tämän hyvin. Käsitelty aikakausi oli mitä ilmeisimmin Springsteenin tuotteliain luomisvaihe ja Himes kuvaa lyhyesti kymmeniä oletettavasti huippulaadukkaita kappaleita, joita ei ole (vielä?) julkaistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti