Wim Wenders: Im Lauf der Zeit

Wendersin maineikkain elokuva, road movie vuodelta 1976. Olen nähnyt tämän vain kerran aiemmin, Roomassa pikkuteatterissa lähellä Vatikaania 25.10.1989, 16-millinen kopio, ei tekstitystä, mutta ei sentään italiaksi dubattuna. Mustavalkoinen hidasrytminen lähes kolme tuntia kestävä elokuva, juuri mitään ei tapahdu, elokuvan käsikirjoitus oli kuulemma yhden sivun mittainen. Siitä huolimatta hyvin kiehtovaa katseltavaa. Pieniä elokuvateattereita kiertelevä projektorihuoltomies saa seurakseen avioerosta toipuvan lääkärin. Elbeltä lähdetään liikkeelle ja matka kulkee pitkin pieniä länsisaksalaisia kaupunkeja Itä-Saksan rajan pinnassa päätyen Pohjois-Baijeriin Hofin tienoille. Vähäpuheisia miehiä, molemmat vierailevat matkan varrella lapsuuden kodissaan, mutta eivät saa kunnon yhteyttä menneeseen, vieraantuminen on totaalista. Matkaa taitetaan isolla muuttoautolla, yksi syrjäretki Reinille tehdään sivuvaunubemarilla. Rullaavaa kitara- ja saksofonimusiikkia, toinen tyypeistä lukee iltaisin Faulknerin Wild Palmsia. "Amerikkalaiset ovat kolonialisoineet alitajuntamme". Wendersin kuuluisin mietelmä on tässä elokuvassa, se kuullaan entisellä amerikkalaisella rajavartioasemalla Jack Daniel'sia naukkaillessa. Yksi elokuvan teemoja on pienten elokuvateattereiden katoaminen pikkukylistä, niitä ehdittiin dokumentoida viime hetkellä tähän elokuvaan. Tuskinpa tätä kovin tiheään viitsii uudelleen katsoa, mutta 19 vuoden tauon jälkeen upposi komeasti.