Uusi tekijä, lakimies, kirjoittaa rikollisista, nimennyt tyylin Stockholm noiriksi. Etulehdillä sitaatit James Ellroylta ja Dennis Lehanelta. Heidän tasolleen tämä ei kyllä nouse millään, vaikka selvää Ellroy-apinointia mukana. Jugoslaavi- ja latinoalamaailman kuvaus voi olla autenttista, mutta teksti ei rullaa tarpeeksi hyvin. Ehkä parasta on Stureplanin yökerhoissa juhlivan nuoren yläluokan kuvaus. Kolme rikollista päähenkilöä eivät ole kovin kiinnostavia, Tukholman miljöökuvaus ehkä kirjan parasta antia, tosin liikaa fiktiivisiä paikkoja. Lyhyitä vierailuja Pohjois-Ruotsin Robertsforsissa, Lontoossa, Birminghamissa ja Mansaarella. Liian paljon löysää tekstiä, kunnon editointi olisi parantanut lopputulosta huomattavasti. Lukukokemus todella raskas, kalenteriaikaa kului toista kuukautta 470 sivun läpikahlaamiseen. Perssonin ja Larssonin tasolle Lapiduksella on matkaa niin paljon, että tuskin koskaan saavuttaa samaa laatua jatkossakaan.Kirjassa esiintyy termi finska rycket, suomalainen nykäisy. Tarkoittaa keskeytettyä yhdyntää, mielenkiintoista että toimenpidettä kutsutaan Ruotsissa suomalaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti