Peter M. Eronson & Jonas Sjöstrand: Sveriges Ölkrogar
Tuore opaskirja Ruotsin parhaista olutravintoloista, samaa sarjaa kuin äsken lukemani panimo-opas. Noin 50 baaria, joista Tukholmassa ja Göteborgissa reilusti yli puolet. Tämä on ollut tiedossa, Ruotsin suurkaupungit ovat maailmanluokan olutkaupunkeja, mutta pienemmissä taajamissa tarjonta on heikkoa. Tämähän pätee myös Suomeenkin. Pohjois-Ruotsin tyhjyys korostuu, pohjoisin laatubaari on Östersundissa, jos ei oteta huomioon Bishop's Arms -ketjua, jolla on toimipisteet Luulajassa ja Uumajassa. Kirjassa ei ole suuria yllätyksiä, valinnat tuntuvat varsin perustelluilta, ei merkittäviä poisjääntejä. Värikuvia paljon, perusinformaatio on mukana, mutta enemmän kriittistä otetta olisi toivonut. Tuntuu että kaikki valitut baarit kehutaan pystyyn. Kirjan luettavuus on melko puuduttavaa, luettelomaisuus painaa päälle. Hieman erikoisesti kirjoittajat peräänkuuluttavat jokaisen baarin kohdalla olutmaistelusessioiden järjestämismahdollisuuksia. Ruotsin lakien mukaan vahvaa (siis normaalia) olutta tarjoilevien baarien on tarjottava myös ruokaa, tähän liittyen husmanskost mainitaan melkein joka kuppilan kohdalla, lukijaa alkaa jo ottaa päähän. Joitakin poikkeuksia muuten on, tässäkin kirjassa esitelty Göteborgin Ölhallen 7:an ei erikoisluvalla ruokaan koske. Kirja on tuore, julkaistu tammikuussa 2009, mutta tähänkään ei ole ehtinyt Tukholman toinen Monks Cafe Sveavägenillä.
Tuore opaskirja Ruotsin parhaista olutravintoloista, samaa sarjaa kuin äsken lukemani panimo-opas. Noin 50 baaria, joista Tukholmassa ja Göteborgissa reilusti yli puolet. Tämä on ollut tiedossa, Ruotsin suurkaupungit ovat maailmanluokan olutkaupunkeja, mutta pienemmissä taajamissa tarjonta on heikkoa. Tämähän pätee myös Suomeenkin. Pohjois-Ruotsin tyhjyys korostuu, pohjoisin laatubaari on Östersundissa, jos ei oteta huomioon Bishop's Arms -ketjua, jolla on toimipisteet Luulajassa ja Uumajassa. Kirjassa ei ole suuria yllätyksiä, valinnat tuntuvat varsin perustelluilta, ei merkittäviä poisjääntejä. Värikuvia paljon, perusinformaatio on mukana, mutta enemmän kriittistä otetta olisi toivonut. Tuntuu että kaikki valitut baarit kehutaan pystyyn. Kirjan luettavuus on melko puuduttavaa, luettelomaisuus painaa päälle. Hieman erikoisesti kirjoittajat peräänkuuluttavat jokaisen baarin kohdalla olutmaistelusessioiden järjestämismahdollisuuksia. Ruotsin lakien mukaan vahvaa (siis normaalia) olutta tarjoilevien baarien on tarjottava myös ruokaa, tähän liittyen husmanskost mainitaan melkein joka kuppilan kohdalla, lukijaa alkaa jo ottaa päähän. Joitakin poikkeuksia muuten on, tässäkin kirjassa esitelty Göteborgin Ölhallen 7:an ei erikoisluvalla ruokaan koske. Kirja on tuore, julkaistu tammikuussa 2009, mutta tähänkään ei ole ehtinyt Tukholman toinen Monks Cafe Sveavägenillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti