Big Jim's Beer Belly @ Rauhala
Oululainen southern rock -tyylinen bändi, aktiivisimmillaan 80-90-lukujen vaihteessa, nyt reunion-vaiheessa keikkaillut muutamia kertoja. Harmittavasti tällä keikalla vain kaksi kitaraa, työkiireiden takia kolmas kitaristi ei päässyt mukaan. Lavalletulotaustamusiikkina varsin kuluneesti Morriconea, mutta ensimmäinen kappale, Lynyrd Skynyrdin Saturday Night Special karistaa kaikki epäluulot, loistava versio osoittaa bändin olevan tosissaan. Suurin osa materiaalista omaa, kuulin ne ensi kertaa, joten livetilanteessa oleellinen kappaleiden ennaltatunnistaminen ei nyt ollut mahdollista. Saundi hieman keveni loppua kohti, jopa hieman popahtavammassa, mutta rennosti rullaavassa Leaving You -kappaleessa on selvää hittipotentiaalia. Bluesmausteet korostuivat encoreissa, ZZ Topin Beer Drinkers and Hell Raisers ja Robert Johnson/Creamin Crossroads. Bändin sydän selvästi rumpali Kurttila, todella upeaa jälkeä, selkeää, kirkasta ja silti maanläheisen rouheaa, rummut miksattu etualalle kuten bändin julkaistulla singlelläkin. Kitaristien Louhela ja Tienari panosta vaikeampi arvioida, jos normaalitilanteessa on kolmaskin mukana. Kitaroiden volyymit olivat ehkä liian kovalla, mutta äänimatto ei silti ollut mitään puuroa. Odotin pitempiä sooloja, niiden puuttuminen siis pelkkää plussaa, mistään progesta ei todellakaan ollut kysymys. Laulu on suomalaisbändien ongelma-alue ja niin varmaan tässäkin, tarpeeksi vahvaa ja karismaattista se ei ollut. Bändi soitti entisen Rauhalan takaseinän edessä, hieman yllättävä ratkaisu, ehkä perinteisessä kapeammassa tilassa olisi toiminut paremmin, tosin tunnelmassa ei ollut mitään vikaa. Konsertti oli osa Biker09-moottoripyörätapahtumaa, mutta sitä ei yleisöstä välttämättä huomannut. Ehdin kuulla muutaman kappaleen lämmittelybändiä Mohigans, selvästi kevyemmän tason akti, voimatrio, Hurriganes-materiaalia.
Oululainen southern rock -tyylinen bändi, aktiivisimmillaan 80-90-lukujen vaihteessa, nyt reunion-vaiheessa keikkaillut muutamia kertoja. Harmittavasti tällä keikalla vain kaksi kitaraa, työkiireiden takia kolmas kitaristi ei päässyt mukaan. Lavalletulotaustamusiikkina varsin kuluneesti Morriconea, mutta ensimmäinen kappale, Lynyrd Skynyrdin Saturday Night Special karistaa kaikki epäluulot, loistava versio osoittaa bändin olevan tosissaan. Suurin osa materiaalista omaa, kuulin ne ensi kertaa, joten livetilanteessa oleellinen kappaleiden ennaltatunnistaminen ei nyt ollut mahdollista. Saundi hieman keveni loppua kohti, jopa hieman popahtavammassa, mutta rennosti rullaavassa Leaving You -kappaleessa on selvää hittipotentiaalia. Bluesmausteet korostuivat encoreissa, ZZ Topin Beer Drinkers and Hell Raisers ja Robert Johnson/Creamin Crossroads. Bändin sydän selvästi rumpali Kurttila, todella upeaa jälkeä, selkeää, kirkasta ja silti maanläheisen rouheaa, rummut miksattu etualalle kuten bändin julkaistulla singlelläkin. Kitaristien Louhela ja Tienari panosta vaikeampi arvioida, jos normaalitilanteessa on kolmaskin mukana. Kitaroiden volyymit olivat ehkä liian kovalla, mutta äänimatto ei silti ollut mitään puuroa. Odotin pitempiä sooloja, niiden puuttuminen siis pelkkää plussaa, mistään progesta ei todellakaan ollut kysymys. Laulu on suomalaisbändien ongelma-alue ja niin varmaan tässäkin, tarpeeksi vahvaa ja karismaattista se ei ollut. Bändi soitti entisen Rauhalan takaseinän edessä, hieman yllättävä ratkaisu, ehkä perinteisessä kapeammassa tilassa olisi toiminut paremmin, tosin tunnelmassa ei ollut mitään vikaa. Konsertti oli osa Biker09-moottoripyörätapahtumaa, mutta sitä ei yleisöstä välttämättä huomannut. Ehdin kuulla muutaman kappaleen lämmittelybändiä Mohigans, selvästi kevyemmän tason akti, voimatrio, Hurriganes-materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti