Suomalaisen rockin jättiläinen soolokeikalla, mies ja jonkinlainen puoliakustinen sähkökitara. Nurmion karisma kantaa, rentoa, mutta intensiivistä menoa. 17 kappaletta tunnin setissä, hyvä otos uran eri vaiheista. Neljä englanninkielistä kappaletta ehkä jättivät hieman vaisumman vaikutelman. Amerikkalaisen perinnemusiikin vaikutus Nurmioon on selvää, mutta tuntuu että hän ei itse saa aikaan samaa syvyyttä kuin suomalaisissa biiseissä. Jengiä kiitettävästi paikalla, Nelivitosen yläkerta käytännössä täynnä. Nurmio pisti alkupuolella päähänsä yleisöltä saamansa aurinkolasit ja totesi olevansa sopivasti aamulla lähdössä Lanzarotelle. Homma starttasi Kurja matkamies maan -virrellä ja sitten mentiin Aavan preerian, Kovan luun, Mehuhetken, Ankaran, Dylanin, Hank Williamsin ja mustalaisten kautta loppupuolen Tuhma hauva - Tonnin stiflat - Huda huda -rutistukseen. Varsinainen setti päättyi heleästi rullaavaan Suuri voima -balladiin. Encoreina yhtä loistavasti kuin viime kesänä Rotuaarilla iskenyt Dumari Rap, Rannanjärvi ja englanninkielinen versio Hunajaisesta paholaisesta: Seventeen and in a misery.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti