Schmucker Rosé Bock

Hieman punertava vaalea bock on ylivahva, 8%, alkoholi maistuu heti makeahkossa viljaisessa oluessa. Vaalea paahteeton bock on vaikeahko laji eikä tämäkään onnistuneelta tunnu, varsin karkea kokonaisvaikutelma. Jonkinlaista katkeroa jälkimaussa on, mutta tympeä alkoholi peittää senkin nopeasti. Melkoisen surkea valinta Alkolta laajaan jakeluun, jonkinlaista ammattitaitoa voisi pikkuhiljaa siltäkin suunnalta odottaa. Saksa on täynnä parempia bockeja, mutta varmaan joitain makuun liittymättömiä perusteluja ratkaisuun on olemassa. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Stallhagen Sommar!

Ahvenanmaan vaalea kesäolut on yllättävän maltainen, helles-tyyliin, ja humalainen, pils-tyyliin. Etiketissä puhutaan savusta (ruotsinkielinen termi tosin vain rostad), se ei minusta noussut esiin, pähkinäisen maltainen tämä on altbierin tapaan ja lisäksi varustettuna pitkällä hieman makeuteen kääntyvällä katkeruudella. Alkoholia näppärät 5,5%, todella positiivinen yllätys, vaikka makeus hieman tökkiikin. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Milk Street Mells Bells, real ale

Golden ale, tämäkin vain 4%, viljainen, hieman karkea, mutta raikas olut. Voimakkaan humalainen brittiolut, hyvää tuuria tällä kertaa Helsingin real-baareissa. Pehmeää mallasta ei ole, mutta yksi humalaisimpia real aleja miesmuistiin. Katkeroa saa lähes pureskella alaspäin. Uusi panimotuttavuus, selvästi amerikkalaisvaikutusta, klassinen englantilaiskama ei koskaan näin ekstreemiä ole ollut. Mallasrunko tietysti ohut, mutta täysin ote ei horjahda silläkään suunnalla. Ilmiselvää klassikkoainesta. Nimi tietysti viittaus AC/DC:n klassikkobiisiin ja Mells on paikallinen (Frome, Somerset) narsissifestivaali, jonne juoma on räätälöity. Helsinki, Kitty's, 26.5.2010.

Highwood Tom Wood's Shepherd's Delight, real ale

Paimenen mielihyvä on hyvin maltainen olut, paksu rasvainen pähkinäinen maku nousee massiivisesti esiin vain neljäprosenttisessa tuotteessa. Näin kevyessä oluessa runko ei kovin vahva voi olla, mutta yllättävän rotevalta se tuntuu. Real-käsittelyn vaikutus ei päällimmäiseksi nouse, mutta tuoretta ja raikasta tämä on. Voisi kuvitella, että paukkuja ei riitä jälkimakuun, mutta humalaakin on rutkasti mukana. Suhteellisen lyhyeksi loppuveto jää, mutta silti viime aikojen vakuuttavimpia realeja. Kevään rankin sessio-olut. Helsinki, Angleterre, 26.5.2010.

Karhupanimo Mesikämmen Extra Pils

Toinen juhlaolut, ensimmäisten suomalaisten erikoisolutravintoloiden S-ketjun Oluthuoneiden 20-vuotisjuhlistus. Ketjun kulmakivi on William K -baarit, joista ensimmäinen avattiin Hyvinkäällä 1990. Itselläni lämpimin suhde on seuraavana vuonna avattuun Helsingin Annankadun baariin, joka oli 90-luvulla Hgin ykköspaikkoja, nykyään vaisumpi. Porilainen samea pohjahiivaolut, yllättäen tuntuu hedelmäisemmältä kuin äskeinen ale. Syyllinen on tiettävästi hunaja, jota lisätty olueen. Maussa on myös jotain vehnäolutmaisuutta, humalointi on tässäkin vahvaa, kapeampi kuin KOHOssa. Ei erityisen miellyttävä, varsin erikoisena juomana tätä pitäisin. Jotenkin raskas nahkeahko olut, pilsin terävä raikkaus tässä on jäänyt saavuttamatta. Helsinki, William K Kurvi, 26.5.2010.

Malmgård K.O.H.O. American Pale Ale

Kalaravintoloille teetetty juhlaolut. Hyvin vähän hiilihappoa, sameahko, vaaleanruskea, pihkaisen mausteinen maku, 5.2%. Varsin persoonallinen ote verrattuna äsken kokeiltuihin aitoamerikkalaisiin. Humalointi on riittävän vahva, ehkä jopa ylimitoitettukin APAksi. Hyvin pitkä ja katkera, nautinnollinen olut, mutta suurempi hedelmäisyys tasapainottaisi kokonaisuutta. Helsinki, Hilpeä Hauki, 26.5.2010.

Fuller's Hock, real ale

Eurooppaan paluun kunniaksi perienglantilaista mild alea. Ilmeisesti aika harvoin saatavilla ollut Fuller's -tuote, itse en ainakaan ole koskaan ennen törmännyt tähän. Tumman ruskea, reilusti paahteinen, alkoholia mildin tyyliin vain 3,5%. Aavistuksen makea, pehmeän kuohkea. Mild ei varsinaisesti viittaa alkoholiin vaan humalaan, sitä näissä perinneoluissa ei juuri ole. Ei tässäkään, mutta maltaasta irtoaa makua hyvin. Hedelmäisyyttä on kohtuudella, aavistus maitoista happamuutta, leipää enemmänkin. Oluthuone Leskinen, 24.5.2010.

Lefebvre Floreffe Dubbel

Hyvin tumma dubbel sameassa lasissa, lakritsaa, suolaa, lähes salmiakkia. Muitakin mausteita seoksessa, jälkimaku kääntyy siirappisen makeaksi. Mallas ja humala jossakin kaukana takana, jos sielläkään. Periaatteessa kai tavoiteltu jotain Rochefortin tapaisia makuja, mutta kauaksi jää. Tyypillinen ylimakea keinotekoisen oloinen belgi, tällaiset oluet ovat pilanneet pahasti Belgian mainetta laatuolutmaana. Vantaa, The Oak Barrel, 23.5.2010.

Hofbräu Kaltenhausen Snowfresh Edelweiss

Itävaltalainen samea vehnäolut, pikkupullossa. Sitrusvaikutelmaa enemmän kuin banaania, mutta ei tämä aivan witbierkään ole. Miellyttävän raikas, esterisyys puskee aavistuksen kevyenä esiin. Hedelmäisyys muuttuu makeammaksi, käytännössä identtinen ananasmehun kanssa, tällä varmaan yritetään tavoittaa perinteisempien oluiden vieroksujia. Vantaa, The Oak Barrel, 23.5.2010.

Stawski Premium Lager

Ajautuminen craft-olutvapaalle vyöhykkeelle, auton palautuksen takia etuajassa lentokentälle. Check-in- tiskin avaamista odotellessa huomiota herätti tämmöinen puolalaislager. Ehkä Okocimin valmistama, ehkä tehty lisenssillä USA:ssa. Chicagon alueella vahva puolalaisvaikutus, joka näkyy siis olutskenessäkin. Muovituoppi, hanaolut yllättävän lämmintä ja makuakin yllättävästi löytyy. Pehmeää mallasta tukevasti, aavistus diasetyyliä, viljainen päätuntuma ja mukava lähes pilsmäinen humalaraapaisu. Chicago, O'Hare Airport, Terminal 5, Paredes, 22.5.2010.

Three Floyds Drunk Monk

Tyylipuhdas autenttinen hefeweizen, hyvin samea kyllä ulkonäöltään, mutta banaania ja esteriä riittää. Varsin kuiva kokonaisuus. Jouduin psykologin jälkeen heti juttuun Flossmoor Stationin panimon ekstrovertin työntekijän kanssa, sattumoisin myös NRA-jäsen. Halusi välttämättä ostaa suomalaiselle olutharrastajalle paikan teepaidan. Taas muistiinpanot jäi ohkaisiksi. Paluu hotelliin helpompi pimeässä Indianan yössä. Munster (Indiana), Three Floyds Brewpub, 21.5.2010.

Bell's Hopslam

Tätä kuuluisaa tupla-IPAa ei aiemmin ole matkalla tullut vastaan, nyt siis pakko kokeilla FFF-luolassa. Hyvin hedelmäinen, sitrusta, humalaa vahvasti, aika lailla samanlainen kuin 3F:n Black Heart, mutta humalaisempi, ehkä sitten amerikkalaisempi. Erittäin tasapainoinen, hieno olut. Munster (Indiana), Three Floyds Brewpub, 21.5.2010.

Three Floyds Ham on Rye

Kinkkua ruisleivällä on savuolutta, oikein vakuuttavaa, punaruskeaa, ei rauchbier-tasoa, mutta hyvin vahva savuvaikutelma. Hedelmääkin mukana, ei humalaa, aavistuksen makea, oikein mukava. Aiemmin tällä reissulla ei olekaan tainnut tullut savuoluita vastaan. Munster (Indiana), Three Floyds Brewpub, 21.5.2010.

Three Floyds Gumballhead

Amerikkalainen vehnäale, hyvin humaloitu, 42 IBUa, ilmeisesti Amarilloa heitetty sekaan kunnolla, 5%. Hieman makea, ei muistuta ollenkaan hefeweizeniä, enemmän ikään kuin pehmeä kevyt IPA. Munster (Indiana), Three Floyds Brewpub, 21.5.2010.

Three Floyds Black Heart

Muka English IPA ja alkoholia 9%, hehheh. Kyllähän tämä on reilu tupla-IPA, vaikka maltaat ja humalat ehkä ovatkin Britanniasta. Hyvin hedelmäinen, tuore, pehmeä, ei juuresmaisuutta, hieno olut. Ei paljoa muistiinpanoja, kun tulin tiskillä jututtaneeksi paikallista puolalaistaustaista "it-psykologia". Munster (Indiana), Three Floyds Brewpub, 21.5.2010.

Three Floyds Samurai Gazeebo

Three Floydsin panimobaari on hankalassa paikassa. Pienteollisuusalueella Indianan luoteiskulmassa Munsterin pikkukaupungissa, käytännössä Chicagon metropolialueella. Lähimmästä hotellista puolen tunnin kävely, pätkä pientareella, koska jalkakäytävää ei ole. Tietysti koko päivän pilvessä pysynyt aurinko tulee esiin, paita märkänä perillä. Baaritiskille vielä mahtuu ennen kolmea perjantai-iltapäivänä, mutta muuten kova tungos. Oluen saamiseen tuntuu kestävän ikuisuus. Japanilaisella Sorachi Ace -humalalla pantu lager, 4,8%, hieman mausteisen tuntuinen, ei tavallisen humalainen. Hyvin kuiva, raikaskin. Pienehkö perusbaari, istumatilaa laajemmin eri osissa. Munster (Indiana), Three Floyds Brewpub, 21.5.2010.

Stevens Point Pale Ale

Hieno multitaps-baari modernilla kauppa-alueella, jotka ovat kaikkialla USAssa aivan samanlaisia. Ehkä 50 hanaa, crafteja ympäri USA:ta, paikallinen tarjontakin kohtuullisen vahvaa, mutta ei kuitenkaan aivan pieniltä toimijoilta tuotteita. Wisconsinista pale ale. 5,4%. Hedelmäinen ja hieman puumainen runko, raikas ja tuore. Humalointi nyt varsin kukkean miellyttävää, vaikkakin hyvin maltillista. Jälkimaku on harmittavan ohut. Lounaaksi valittu kanasandwich aivan liian suuri. Mokena (Illinois), Tribes Alehouse, 21.5.2010.

Ale Asylum Bedlam!

Lisää trooppista karibialaistunnelmaa, tämä viime hetkellä huomaamani motellin viereinen ruokapaikka tarjoaa 30 hanaa. Illan viimeinen valinta on belgityyppinen IPA Pohjois-Madisonin panimosta, jonne vierailu ei myöskään mahtunut agendalle. Vain kaksi ja puoli taalaa, torstai sattui olemaan Cabana Roomin spesiaali Ale Asylum -ilta. Keskiviikko olisi ollut Capital-ilta, tosin tarjolla vain vehnää ja juuri kokeilemaani maibockia. Bedlamissa selvää belgihiivaa, hedelmää, ehkä vähän mausteitakin ja kerrankin, myös humalaa. Tämä hybridioluttyyli ei ole koskaan ihmeemmin vakuuttanut, eikä tee sitä nytkään. Belgihiivan maku poistaa tästä mielenkiintoa, mutta ei tämäkuitenkaan tyylinsä heikoimpia. Paikan olutpainotus merkillistä, muut asiakkaat kiskovat mojitoja. Baarimestari onkin innokas keskustelemaan paikalle osuneen olutmiehen kanssa, mutta raskas reissu alkaa jo väsyttää veteraania. Madison (Wisconsin), Cabana Room, 20.5.2010.

Capital Maibock

Hankalasti huomattava baari Madisonin keskeisellä State Streetin joukkoliikenne/kävelykadulla, ehdin kävellä useasti ohi. Hyvin hämärää, iso trooppinen tekopuu tiskin päällä. Enemmän cocktailbaaritunnelmaa kuin olutmeininkiä. Kohtuuvalikoima, valitsen vielä yhden maibockin. Tämä on Madisonin lähiöpanimolta, jossa vierailu oli optiona, mutta ei jaksanut New Glarus -turneen jälkeen. Nyt lopulta tulee maibock minun makuun. Oudon samea, kermatoffeinen makeus hallitsee, ei diasetyylistä tietoakaan, mutta ehkä hieman liian makea, toffeisuus todella hallitsevaa. Ehkä mallasta olisi voinut korostaa vähemmän makeasti. Selvästi kuitenkin reissun persoonallisin maibock. Madison (Wisconsin), Paul's Club, 20.5.2010

Furthermore Knot Stock APA

Tsekkasin vielä pari Capitolin alueen baaria, toinen ei vielä auki ja toinen rakennustyömaan alla, palasin Old Fashionediin. Kunnon ekstreemiolutta, american pale aleen on lisätty mustaa pippuria ja se maistuu yllättävän paljon. Aluksi normaali maltainen ote, sitten alkaa tuntua jouluisia mausteita kuten ruotsalaisissa kardemummaoluissa ja jälkimaussa tulee mukaan pippurin tulinen polte. Toimii varsin hyvin, mutta ei tämä oluena silti mikään huippusuoritus ole. Furthermore-panimo Spring Greenissä, sekin Madisonin länsipuolella, hyvin lähellä Lake Louiea. Madison (Wisconsin), The Old Fashioned, 20.5.2010.

Oskar Blues Mamas Little Yella Pils

Kovasti kehutussa Madurossa ei ollut paikallisia hanaoluita. Local Tavernissa vain Lake Louien scotch alea. Eipä ollut paikallisia oluita tässä aasialaisessa grillibaarissakaan, mutta hanassa hämmentävästi coloradolaisen Oskar Bluesin pilsiä, jota en voinut olla kokeilematta. Vain kaksi dollaria pint happy hourin aikaan. Hedelmäinen, hyvin tuore, mallasrunko vahva, humalointi kuitenkin varsin ohut. Madison on hyvä olutkaupunki, mutta hopheadin taivas tämä ei ole. Madison (Wisconsin), Haze, 20.5.2010.

Lake Louie Kiss the Lips IPA

Argus valoisa ja siisti kulmabaari Capitolin alueella, kymmenkunta craft-olutta hanassa. Uusi panimobongaus, Lake Louie sijaitsee Arenassa, Madisonin länsipuolella. Tämäkin Wisconsin-IPA viljaisen maltainen, hedelmä ja humala varsin sivurooleissa. Tyranenan IPA oli loistava, mutta muut ovat olleet muualle suuntautuneita. Baarissa hyvännäköinen nuori blondi, joka kertoi tykkäävänsä Charles Bukowskin romaaneista, vaikka se on niin kauhea likainen vanha mies. Madison (Wisconsin), Argus, 20.5.2010.

Grays Rathskeller Amber Ale

Takaisin helteiseen Madtowniin, iso porrastettu terassi Mendota-järven rannalla. Yliopiston alueella, oli liityttävä päiväksi johonkin oppilaskuntaan, jotta sai oluen järkevään hintaan. Aurinko hieman pilvessä, pystyy ulkonakin olemaan. Paikan nimikko-olut, panimo Janesvillessä Madisonin eteläpuolella. Amber ale melko ruskeaa ja maltaista, yllättävän maukasta, humalaakin mukana, muovituoppi harmittavasti. Järvellä toimintaa, soutua, purjehdusta ja kalastusta. Madison (Wisconsin), Memorial Union / Rathskeller, 20.5.2010.

New Glarus Two Women Lager

Mielenkiintoisin olut New Glarusin pullokaupassa oli tämä Weyermannin maltaista ja Hallertau-humalalla tehty lager. Kuvauksesta saattoi epäillä, että kyseessä olisi suodattamaton kellerbier, mutta näin ei ole. Suodatettu pils, yllättäen samaa maltaista talon makua kuin Spotted Cowssa ja parissa aiemmassakin alessa. Kevyesti humaloitu, nahkean kuiva. Kaupassa paljon happamia oluita tarjolla, mutta en ole niistä innostunut, jos kyseessä ei ole kunnon lambicia. Cran-bic -niminen kriek oli myynnissä. Ostopaikka New Glarus (Wisconsin), New Glarus Brewing Beer Depot.

New Glarus Hop Hearty IPA

Onneksi kylän keskustan baarissa New Glarusin IPAa, jota en vielä muualla ole nähnyt, seitsemän muutakin NG-olutta hanassa. Kuparinväri, hieman nahkea, ei tarpeeksi raikasta hedelmää. Tämäkään keskilännen ipa ei ole humalapommi, humalointi englantilaisen laiskahko, leviää kyllä hyvin laajemmalle. Ei kovin suuri elämys, ei ehkä ollut parhaassa iskussaan. Sama lännenhattuinen sveitsiläisturistinaisryhmä, joka oli panimolla, saapui tänne syömään. New Glarus (Wisconsin), Glarner Stube, 20.5.2010.

New Glarus Spotted Cow

Madisonin eteläpuolella omalaatuinen sveitsiläiskylä. Uusi panimo kukkulan laella, vanhempikin vielä toiminnassa lähempänä kylää. Tämä on moderni teollisuuslaitos. Olutkauppa, matkamuistomyymälä, itseohjattu panimokierros ja maisteluhuone. Samea, kuiva ale, hieman mausteinen. Kuivaa hedelmää, yllättävän maltainen, belgisaisonin vaikutelmaa, mutta ei tyypillisintä belgihiivan tuntumaa. Miellyttävä hillitty olut, myöhemmin luin spekseistä että tyyli on kuin onkin paikallinen saison, eli farmhouse ale. Puhuttiin myös cask-conditioned -versiosta, mutta sitä tämä tuskin oli. New Glarus (Wisconsin), New Glarus Brewing, 20.5.2010.

New Glarus Fat Squirrel Ale

Yliopistoalueen osittaisella kävelyaluella pikaruokapaikka, paljon oluita tarjolla. Samea ruskea olut, vahvasti maltainen, hieman makea, nielaisua kuristaa mukava humalointi. Varsin keskitien olut tämäkin on kaikesta huolimatta. Mallaspainotuksen kautta jonkinlainen ESB tai humaloitu brown ale kyseessä, silti täyteläinen miellyttävä olut. Madison (Wisconsin), State Street Brats, 19.5.2010.