En ole hankkinut tallenteita vuoden 1982 jälkeisistä MM-finaaleista. Meksikon toiset kisat 1986 olivat laadukkaat, Maradona ja Argentiina hallitsivat, mutta finaali Länsi-Saksaa oli silti suhteellisen jännittävä, ratkesikin vasta lopussa Burruchagan maaliin. Muistettavampi ottelu tietysti Argentiinan ja Englannin välillä. Muitakin hyviä joukkueita oli, kaikkien aikojen huippujoukkueensa kasannut Tanska ja Neuvostoliittoa edustanut Kiovan Dynamo. Molemmat mättivät alkulohkossa kuusi maalia entisten suurjoukkueiden Uruguay ja Unkari verkkoon. Ranska ja Brasilia edelleen hyvässä vedossa, ei tosin aivan 1982 vireessä.
Vuoden 1990 kisoissa ei taas mitään muistettavaa ollut, Kamerun väriläiskänä, mutta muuten surkea turnaus. USA:ssa 1994 oli vireämpää, Nigerian ryhmä ehkä toistaiseksi vahvin Afrikasta kisoihin tullut ja myös Romania ja Bulgaria jalkapallohistoriansa huipulla, mutta onneton finaali latisti nämäkin kisat. 1998 Ranskassa oli samaa tasoa ja finaalikaan ei pettänyt. Brasilia oli positiivisempi ja Kroatia jatkoi kunnialla Jugoslavian perintöä. Tanskalla taas hyvä joukkue ja Hollanti parempi kuin kertaakaan sitten 70-luvun. Hollanti oli kisojen paras joukkue, mutta tippui finaalista rangaistuspotkukilpailulla. Olin paikalla Pariisissa finaalin aikana, mutta stadionille ei päässyt alle 30 000 frangin, kun finaaliin suodattuivat isäntämaa Ranska ja kaikkien puolueettomien suosikki Brasilia. Katsoin finaalin pienessä baarissa Seinen vasemmalla rannalla, fiilis oli hyvä ottelun aikana ja vielä parempi koko yön jatkuneissa juhlissa. Ehkä peli olisi hauska katsoa uudelleen, mutta kovin jännittävä tai hyvätasoinenhan se ei ollut.
Kaukoidässä 2002 pelattiin dramaattiset ja yllätykselliset kisat, mutta taso oli kovin keskinkertaista. Suurimmat tähdet olivat väsyneempiä kuin kertaakaan aiemmin MM-historiassa. Yllättäjistä Turkki oli oma suosikkini, mutta finaaliin asti sekään ei päässyt. Yllätyksistä huolimatta finaalissa tavanomaisesti kohtuumukava Brasilia peittosi helposti vaatimattoman Saksan.
Viimeisin turnaus 2006 Saksassa oli taas vaihteeksi korkeatasoisempi, ainakin ajoittain. Saksa itse pelasi positiivisemmin melko nuorella joukkueella ja ylsi semifinaaliin asti. Norsunluurannikko tuli lupaavalla joukkueella, mutta juuttui kuolemanlohkoon. Argentiina avasi vakuuttavasti mestarin elkein, mutta eteneminen hyytyi taktisiin virheratkaisuihin. Portugali oli toinen näyttävä ehdokas, se höyhensi näytöstyyliin Hollannin ja Englannin, mutta uudelleenpiristynyt Ranska oli vahvempi semifinaalissa. Ranskan tie finaaliin ei todellakaan helppo ollut, sillä aiemmin se kaatoi Espanjan ja Brasilian. Italia eteni finaaliin helpompia askelia pitkin ja se saattoi olla ratkaiseva etu finaalissa.
Finaalitallenne on maannut neljä vuotta digiboksin levyllä, ehkä sen voi poistaa tämän katselun jälkeen. Tunnusteleva alku, 6. minuutilla Materazzi törmäsi alueella Maloudaan, epäselvästä tilanteesta rangaistuspotku, Zidanelta Panenka-tyylinen roikku, onnekkaasti ylärimasta maaliin. Italia joutui hyökkäämään, mutta ei saanut kunnolla hallintaa. Silti 19. minuutilla Pirlon kulmapotkun pukkasi sama Materazzi helposti verkkoon. Barthezin ja Vieiran virheitä, saattoi tosin Materazzikin rikkoa. Verkkainen tempo jatkui koko ensi jakson, 36. minuutilla taas Pirlon kulma, nyt Toni puski poikkipuuhun.
Ranska aavistuksen virkistyi toisen jakson alussa, mutta varovaista siirtelyä kokonaisuus oli. Paras tilanne hieman ohi mennyt Pirlon taitava vapaapotku. Jatkoajalla samaa junnausta, Riberyllä ohilaukaus ja Zidanen voimapuskun Buffon torjui yhdellä kädellä. Zidane pilasi uransa ajamalla Materazzin miinaan. Rangaistuspotkukilpailussa ei yhtään torjuntaa, Trezeguet'n hermo ei kestänyt. Ei aivan yhtä surkea finaali kuin 1994, mutta ei todellakaan mikään laatupeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti