Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Sam Peckinpah: The Killer Elite
Peckinpahin trillerin aiemmasta näkemisestä on paljon aikaa, en muistanut elokuvasta juuri mitään. Ohjaajan vaikean kauden tuotoksia vuodelta 1975, tosin Peckinpahilla ei tainnut koskaan kovin helppoa olla. Mutta Peckinpah oli viimeinen aito western-ohjaaja. Kun rahoitusta ei enää westerneille saanut, mies ajautui muihin ympäristöihin. Tässä toimintajännärissäkin on western-kaikuja tyypillistä kostoteemaa myöten. Alkutekstien aikana kuuluvat lasten leikkimisäänet vievät ajatukset heti Peckinpahin pääteoksen The Wild Bunchin tunnelmiin. Siellä ei ikävä kyllä kauaa pysytä. Epämääräisten turvallisuusorganisaatioiden ympärille kiertyvä käsikirjoitus on harmittavan puolivillainen ja toteutuskin on löysähkö. Kulttiohjaaja Monte Hellmanin leikkaus yrittää pelastaa jotain. Mukana hyviä näyttelijöitä, James Caan ja Robert Duvall, mutta varsinkin Duvallin henkilö jää täysin pinnalliseksi. Pitkä kuntoutusjakso on varsin tylsää seurattavaa, jonkinlainen terävämpi jännite tähän olisi pitänyt kehittää. 70-luvun San Francisco elää kuvissa hyvin, Chinatownissakaan ei tyydytä pelkkään turistieksotiikkaan ja aikakauden upeita autoja on aina yhtä haltioittavaa seurata. Peckinpahin sairaahko huumori ja suhteellisen yksiulotteinen naisnäkemys on ennallaan. Loppuhuipennus tapahtuu mielenkiintoisesti Suisun Bayn sotalaivojen hautausmaalla, kohtuullisen näyttävää seurattavaa, vaikka itämaisten taistelulajien ymppääminen on lähinnä naurettavaa. Sivuhenkilö haaveilee Oregonin humalaviljelmistä hetki ennen kuolemaansa. Tom Clancy -niminen näyttelijä toisessa sivuroolissa, kyseessä ei ole myöhemmin tunnetuksi tullut kirjailija, jonka teokset ovat aihepiiriltään samanlaisia kuin tämä elokuva. Tämä Tom Clancy oli tunnettu irlantilainen folk-muusikko Clancy Brothers -yhtyeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti