Wöllnitzer Weißbier

Periaatteessa luulin tätä etukäteen tavalliseksi saksalaiseksi vehnäolueksi, baijerilaiseen hefeweizen-tyyliin. Panimon (Gasthausbrauerei Talschänke) sijaintipaikka, Jena entisessä Itä-Saksassa, antoi kyllä aihetta pieneen epäilyyn, että kyseessä voisi olla jotain erikoisempaakin. Vaahtoaminen runsasta, mutta nopeammin häipyvää kuin hefeweizenissa. Väri suunnilleen sama. Maku ei ole. Tämä on hapanta, hetken ehdin jo ajatella saaneeni gosea, perinteistä hapanta vehnäolutta, jota valmistetaan Leipzigissa, suhteellisen lähellä Jenaa. Tämä ei kuitenkaan tunnu suolaiselta gosen tapaan, joten tyylisuunnaksi jäänee sitten berliner weisse, Berliinin kevyt hapan olut, joka usein makeutetaan vihreällä tai punaisella siirapilla. Alkoholia on 4,5%, eli hieman enemmän kuin berliiniläisessä yleensä. Äärimmäisen kuivaa, tarttuu kitalakeen, hyvin raikasta. Kuivuus on lambic-tasoa. Oikean berliner weissen juomisesta on yli 10 vuotta, mutta äskettäin join kalifornialaista tulkintaa. Tämä ei ole yhtä hedelmäinen eikä hiilihappoinen, mutta yhtä miellyttävä. Parasta ennen -päiväys on jo pari kuukautta vanha, mutta en usko oluen juuri huonontuneen, ehkä hiilihappoa tulisi olla enemmän.