Jules Dassin: The Naked City

Olen nähnyt tämän puolidokumentaarisen noirin perusmerkkipaalun yhden ainoan kerran, sekin televisioesityksenä joskus 80-luvulla. Ei oikein kolahtanut silloin, varsinkin Fordin elokuvista tutun näyttelijä Barry Fitzgeraldin irlantilaismaneerit ottivat raskaasti päähän. Fitzgerald häiritsee edelleen, mutta nyt tuli ehkä positiivisempi vaikutelma. Ilma- ja katunäkymät New Yorkista ovat upeita, suhteellisen vähän tuntuu muuttuneen 60 vuodessa. Kopion ääni tuntui surkealta, dialogista ei saanut kunnolla selvää. Onneksi se ei ole olennaista, ennakkonäytöksen jälkeen kuolleen tuottaja Mark Hellingerin kertojaääni hallitsee hieman valistushenkistä elokuvaa. Kuumien kesäöiden hiki ei kunnolla välity viileässä mustavalkoisessa, sinänsä briljantissa, William Danielsin Weegee-vaikutteisessa kuvauksessa. Rikostutkinta ei ole uskottavaa, liian komediallista ja kömpelöä. Tämä jää pahasti alakynteen Dassinin muiden noirien (Thieves' Highway, Brute Force, Night and the City) puristuksessa, mutta lopun Hitchcock-kaikuinen takaa-ajo Williamsburg Bridgellä on parasta Dassin-tasoa. Mielenkiintoisesti samantyyppinen painijasivujuonne kuin myöhemmässä Night and the Cityssä.