3 Fonteinen Oude Kriek

Tarunhohtoisen beerseliläisen lambic-panimon vanha kirsikkaolut ei näytä kummoiselta, sameahkoa punertavaa hiilihappoista nestettä. Onneksi ulkonäkö on tällä alalla mitätön sivuseikka, maku ratkaisee. Voimakkaasti hapan, nahkean marjainen, hyvin kuiva. Intensiteetti ei ehkä niin tiheä kuin vaikkapa Cantillonin tulkinnoissa. Oluttahan tämä ei tavanomaisessa mielessä muistuta ollenkaan ja viime aikoina olen alkanut vieroksumaan, jos mallasta ja humalaa ei maussa ole. Lambic on kyllä tässäkin suhteessa poikkeus, varsinkin laatugueuzet, joihin olen kehittänyt intohimon varttuneemmalla iällä. Hedelmä- ja marjalambicit ovat astetta kovempi pala, mutta pakko niidenkin edessä on kädet nostaa pystyyn, jos niitä ei ole makeutettu. Tämä kriek on hieno monikäyttöinen juoma, joskin happamuus varmaankin estää massasuosion. Se on ehkä vain hyvä, lambic ei luultavasti kestäisi suurta maailmanlaajuista kysyntää, parempi säilyttää se pienen eliitin nautintona.