Arne Dahl: Eurooppa blues

Ensivaikutelma ei ole paras mahdollinen, kun jo kirjan nimessä rötköttää kirjoitusvirhe. Jos siis kyseessä on musiikkityyli tai alakuloinen mielentila, niin pitäisi kirjoittaa Eurooppa-blues. Jos taas tarkoitetaan jääkiekkojoukkuetta, niin Eurooppa Blues. Mutta se on tietysti kääntäjän ja suomalaisen kustantajan moka, ei Dahlin. Virheitä tuntuu kyllä esiintyvän tekstissäkin, jossa suomenruotsalainen hahmo lomailee Toscanassa Adrianmeren rannalla. Toscanahan ei ulotu sille puolelle niemimaata, ehkä suomentaja on sotkenut Adrianmeren ja Tyrrhenanmeren. Dahlin mielestä suomenruotsalaisilla näyttää olevan suomalainen etunimi ja ruotsalainen sukunimi. Tämä on jo neljäs osa sarjassa, joka kuvaa tukholmalaisen poliisin erikoisryhmän työtä. En ole lukenut aiempia osia, joissa todennäköisesti on pohjustettu huomattavasti tässä esiintyviä henkilöhahmoja. Komediallisia piirteitä henkilöissä, mutta melko ohuiksi ja epäuskottaviksikin he jäävät, ruotsalaiset poliisit ovat yleensä fiksumpia. Useita rikoksia tapahtuu eri puolilla Tukholmaa ja niitä selvitellään melko tavanomaisella poliisiproseduraalikuvauksella. Yhteen henkirikokseen liittyvät Skansenin eläintarhan ahmat, joiden kohdalla Dahl viittaa pitkitetysti ja toistuvasti James Ellroyhin, jonka yhdessä pääteoksessa esiintyvät nämä arktiset näätäeläimet. Tapahtumat siirtyvät pikkuhiljaa Ruotsin ulkopuolelle, Milanoon, Odessaan ja Weimariin. Trilleriainesta tulee esille, tutunomaista taustoitusta toisen maailmansodan tragedioihin, jopa talvisotaan ja Suomussalmen taisteluihin. Dahl kirjoittaa vetävästi, mutta kovin omaperäinen tai erityisen hyväkään romaani ei ole. Lopussa mutkat oiotaan suoriksi lähes luettelomaisesti, olisiko jouduttu tekstiä jopa lyhentämään brutaalisti.