Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Alexandra Salmela: 27
Slovakialaissyntyisen Salmelan suoraan suomeksi kirjoittama esikoisromaani. Kirjan nimi viittaa rock-muusikoiden tapaan kuolla 27-vuotiaina. Sitä haluaa romaanin päähenkilökin, aloitteleva naiskirjailija, joka tavataan ensin Prahassa, sitten ilmeisesti Bratislavassa, lopulta Suomessa. Muut päähenkilöt kuuluvat Suomen maaseudulla asustelevaan uushippilapsiperheeseen, jota tarkastellaan varsinkin perheessä asuvan possun kautta. Slovakkinainen muuttaa heidän piharakennukseensa. Satiiria ja kepeää ironiaa riittää, samalta suunnalta tuleva Milan Kundera käy mielessä. Rakenne on todella kuohkea, nopeita näkökulmavaihdoksia, paljon dialogia, miljöö jää vähemmälle. Suomen kieli rullaa hyvin, muutamia merkillisiä sanoja, jotka kuitenkin vaikuttavat harkituilta. Esimerkiksi 27-vuotiaana kuolleen Robert Johnsonin paholaisdiilin sopimispaikaksi Salmela tarjoaa ristiteitä, kirjaimellinen käännös crossroadsista. Possunäkökulma lähestyy usein lastenkirjallisuusvaikutelmaa. Tai niin ainakin luulen, en tullut lukeneeksi sellaisia lapsenakaan, koska siirryin suoraan Alistair MacLeanin ja Desmond Bagleyn trillereihin lukemaan opittuani. Yksi kertojista paljastuu (ainakin minulle) suhteellisen myöhään kissaksi. Possukin tarkentuu pehmoleluksi. Rakenne on kunnianhimoinen ja luiskahtaa helposti keinotekoiseksi. Kyllä Salmela silti onnistuu, mutta itse tarina tai aihe ei tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. Paljon sanoja, mutta vähän sisältöä. Lukiessakaan ei jaksa enää välittää merkityksettömistä sanoista ja alkaa vaistomaisesti nopeasti kahlata niiden yli. Tuntui siis aluksi raikkaalta, mutta mielenkiinto lopahti vähitellen. Henkilöhahmot eivät tukevoidu tarpeeksi ja päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää kirjallinen kikkailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti