Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Ethan Coen & Joel Coen: True Grit
Olen varmaan joskus nähnyt 60-luvun lopun John Wayne -bravuurin True Grit, mutta muistikuvat ovat hiipuneet käytännössä kokonaan. Yleensä elokuvaa ei ole pidetty kovin suurena onnistumisena, joten Coen-veljesten uudelleenfilmatisointipäätös on mielenkiintoinen. Tämä tulkinta on hyvin visuaalinen, intensiivinen ja yksinkertainen. Näyttelijät saavat paljon tilaa, Matt Damonia on vaikea tunnistaa, Jeff Bridges ei tavoita Waynen traagista kohtalokkuutta, mutta ei yritäkään ja onnistuu silti riittävästi. 14-vuotiasta tyttöä esittävä Hailee Steinfeld on paljon alkuperäistä suuremmassa roolissa ja käytännössä hallitsee elokuvaa, varsinkin hienon voice-overin kautta. Ratkaisu ilmeisesti tukeutuu enemmän alkuperäisromaaniin kuin aiempi versio. Tarina etenee mutkattoman suoraviivaisesti, mutta moraaliteemoja nivotaan mukaan mukavan hienovaraisesti. Ja siis todella suoraviivaisesti, tämä on ehkä Coen-veljesten mainstreamein elokuva. Veljekset ovat ehkä pehmentymässä vanhentuessaan. Väkivaltaiset kohtaukset ihailtavasti toteutettu, riittäviä shokkiefektejä, mutta ei mässäilyä. Esitellään mitä ilmeisimmin westernin historian korkeimmalle hirtetty mies. Alun elegisyys tuo mieleen Sergio Leonen, mutta enemmän liikutaan talvisissa Peckinpah-maisemissa. Spielbergimäinen käärmekohtaus ei ehkä sovi kunnolla kokonaisuuteen ja tämä ei missään nimessä ole Coenien parhaita, mutta toimii silti mukavasti. Viimeisessä kuvassa tyylikäs mustaan pukeutunut nainen kävelee pois hautausmaalta, fiilis ja näkökulma ovat tyystin erilaiset, mutta väistämättä mieleen tulee ultraklassikko The Third Man (1949) ja Alida Valli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti